Koitteko esim. kouluaikoina haittaa siitä että sukunimi oli aakkosjärjestyksessä loppupäässä?

Olin itse keskivaiheilla, mutta enemmän mua olis ahdistanut olla se ensimmäinen Ahola kuin viimeinen Wallin.

Itse olin aina alkupäässä, joutui ensimmäisten joukossa aina pitämään esitelmät ym, olisin halunnut olla loppupäässä.

Minä oli siellä loppupäässä ja kyllä se nyppi, kun kokeet ja todistukset jaettiin nimijärjestyksessä ja oman paperin saatuaan pääsi lähtemään pois.

Hyötyä ja haittaa

Viimeisenä pääsi esim. ottamaan välipalaa (silloin kun sellainen luksus vielä oli) mutta toisaalta oli myös viimeinen ikävissä jutuissa.

Nimeni oli aina ensimmäisten joukossa. Nykyinen nimi yleensä viimeisenä. Kyllä se minulle mukavampi on hoitaa asiat heti alta pois, kun odotella vuoroaan loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä oli siellä loppupäässä ja kyllä se nyppi, kun kokeet ja todistukset jaettiin nimijärjestyksessä ja oman paperin saatuaan pääsi lähtemään pois.

Joo, tämä! Silloin tosiaan ketutti kun kotiinpääsy oli nimestä kiinni. Joskus myöhästyin tämän vuoksi bussistakin, siitä iltapäivän ainoasta...

En. Ehkä joskus vanhempana on pari kertaa ollut tilanne jossa on annettu jotkut kommentit asiaan aakkosjärjestyksessä, ja sitten kun päästään viimeisiin kirjaimiin, kaikki olennainen on jo sanottu ja joutuu itse sanomaan jotain turhaa. Tai sitten jos on varattu johonkin asiaan tiukka aikaraja ja aakkosten etupäässä puheenvuorot venyy, niin sitten loppupäästä aikarajaa pitää noudattaa tarkemmin ja kukaan ei jaksaisi enää kuunnella. Mutta eipä oikeasti tärkeitä asioita aakkosjärjestyksessä tehdä.

Pituusjärjestyksessä olin ensimmäisten joukossa ja pääsin nopeasti mm. syömään.

Välillä harmitti jos jouduin esim eri ryhmään bestikseni kanssa. Ei kai muuten.

Eikä nimeni nyt onneksi ihan viimisin ollut, R:llä alkoi ja alkaa kuolemaani asti. Ja hautakivessä(?) on senkin jälkeen. 😁

(sukunimihullulle vaan tiedoksi)

Melkein loppupäässä, ei haitannut, mutta olin luokan nuorin, niin se ketutti enemmän. Nim. joulukuussa syntynyt.

No ei haittaa, mutta olihan se turhauttavaa aina odottaa.

Joskus pääsi aakkosjärjestyksessä hakemaan luettavan kirjan. Mulle, viimeiselle, jäi joku typerä avaruusscifi joka ei kiinnostanut yhtään.

Todistukset jaettiin AINA aakkosjärjestyksessä. Ärsyttävää sekin.

Liikuntapäivän lajit käytiin valitsemassa aakkosjärjestyksessä. Kaikki kivat lajit oli täynnä kun tuli oma vuoro.

S-alkavana tuntui että oli monesti haittaa, kun joutui jännittämään omaa vuoroa, kun muut oli jo päässeet pälkähästä. Toisaalta mielummin niin kuin ekana oleminen, niin ehti paremmin miettimään ja välttämään ekana tehneiden virheet. Keskivaiheilla tai hieman sen jälkeen olis optimaalisinta.

aakkosjärjestyksessä joutui aina ekana vastaamaan open kysymyksiin. ne muut ehti miettii vähän ees mitä sanoo.

Mun tytär oli yläkoulussa J-luokalla ja aakkosten loppupäässä. Aina ihan viimeisten joukossa joka asiassa... vaikka sitten terveydenhoitajan vuositarkastukseen kutsuttuna tai päättötodistusten jaossa. Olikohan tyyliin kolmanneksi viimeinen koko ikäluokastaan, kun mentiin luokittain (aakkosjärjestyksessä) joka luokka aakkosjärjestyksessä.