Miksi joillekkin perintö on tärkeämpi kuin vaalia muistoja?

Lol pikku röllejä muisku

Jotenkin tuntuu että Ap haluaa jättää vanhan kotitalon tai mökkiperinnön jakamatta, mutta muut osakkaat pitävät sellaista riesana joka homehtuu käyttämättömänä,ja haluat myydä sen vielä kun se on myyntikunnossa.

Jos tästä on kyse Ap, niin ostat muut osakkaat ulos, ja muistelet menneitä sitten niin paljon kuin sielusi sietää.

En nyt ole varma ymmärränkö ap: n kysymystä. Minun isä kuoli vuosi sitten ja jäljelle jäi sekä muistot että perintörahat. En lopettanut "muistojen vaalimista" sinä päivänä kun rahat kolahti tilille. Rahaa tuli vain joitain kymmeniä tuhansia, taisin laittaa samoihin rahastoihin missä muutenkin säilytän ylimääräisiä. Isä kun eläessään opetti että pitää elää säästäväisesti..

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että Ap haluaa jättää vanhan kotitalon tai mökkiperinnön jakamatta, mutta muut osakkaat pitävät sellaista riesana joka homehtuu käyttämättömänä,ja haluat myydä sen vielä kun se on myyntikunnossa.

Jos tästä on kyse Ap, niin ostat muut osakkaat ulos, ja muistelet menneitä sitten niin paljon kuin sielusi sietää.

Ja lisää provoa.

Varsinkin 50-60 luvulla syntyneiden ihmisten nuoruudessa ollut paljon puutteellisia rakkauden osoituksia, sekä huomioinnin puutetta. Sitten se purkautuu aikuisiän narsismina omaisten kesken, kymmenien vuosien lumipalloefektinä. Kokemuksesta voin sanoa että ei ole kovinkaan ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että Ap haluaa jättää vanhan kotitalon tai mökkiperinnön jakamatta, mutta muut osakkaat pitävät sellaista riesana joka homehtuu käyttämättömänä,ja haluat myydä sen vielä kun se on myyntikunnossa.

Jos tästä on kyse Ap, niin ostat muut osakkaat ulos, ja muistelet menneitä sitten niin paljon kuin sielusi sietää.

Tämä on kyllä ainoa konkreettinen esimerkki, mikä mieleen tulee, jos muistojen vaalimista ja perinnön tärkeyttä lähdetään rinnastamaan joko tai asetelmalla.