Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekkin perintö on tärkeämpi kuin vaalia muistoja?
25.01.2022 |
Selittäkää miksi? Kun minun isä kuoli niin ei harmittanut yhtään vaikka pankkitilin saldo ei kasvanut yhtään. Isä oli isä. ❤
Kommentit (46)
Ap, kiva että sulla on sellainen isä josta on lämpimiä muistoja. Ymmärräthän kuitenkin ettei läheskään kaikilla näin ole, muistot voivat olla huonoja ja kipeitä.
Aloituksesi on hurskastelua tai ymmärtämättömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille läheinen ei ole kovin läheinen syystä tai toisesta.
Kun vanhempani kuolevat niin minulle tulee kova ikävä. Saan kyllä perintöäkin ihan kivan summan muttei se tietenkään korvaa vanhempiani. Perinnön summalla pystyn muuttamaan elämäni ja siitä olen kyllä kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko, että miksi joku odottamalla odottaa vanhempiensa kuolemaa, että saa perinnön?
En tiedä. En odota heidän kuolemaa.
Sellaisiakin löytyy. Ikävä kyllä.
En epäile yhtään etteikö löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, en tajua...Eli asiallinen avaus ja kysyin ihan asiallisesti niin melkein kaikki vastaukset ovat syyllistäviä, hyökkääviä tai provosoivia.
Avauksessa ei ole päätä eikä häntää. Mistä ap päättelet että joku joka haluaa saada osansa hänelle kuuluvastaan perinnöstä välittää enemmän rahasta kuin vainajasta? Mitä se rahan saaminen vaikuttaa muistojen vaalimiseen? Ja onko todellakin näin yllättävää että kaikki eivät tule onnellisista perheistä tai välitä jostain kaukaisista sukulaisistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä asiayhteyttä. Läheisen kuolema on yleensä todella kova paikka ja surutyö on raskasta. Mielestäni on täysin sallittua sen jälkeen nauttia perintörahoilla tehdystä reissusta jonnekin ulkomaille tai mikä se rahan käyttökohde nyt onkaan.
Ei, kun tarkoitin, että miksi joillekkin se raha on tärkeämpi kun itse läheinen. Toki saa nauttia perintörahoista mitkä on saanut.
Jos se ”läheinen” ei ole oikeasti ollut kovin läheinen, ehkä jopa ilkeä ja pahantahtoinen, miksi raha ei silloin olisi tärkeämpää?
Täällä oli taannoin pitkä ketju ilkeistä ja latistavista vanhemmista, eivät ole mikään harvinaisuus suomalaisessa kulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko, että miksi joku odottamalla odottaa vanhempiensa kuolemaa, että saa perinnön?
En tiedä. En odota heidän kuolemaa.
Sellaisiakin löytyy. Ikävä kyllä.
En epäile yhtään etteikö löytyisi.
Aivan varmasti löytyy. Ja siihen voi olla hyvä syy.
Kaikki ottivat avauksen miten huvittaa. Kysymys oli. "Miksi joillekkin raha on tärkeämpi kuin muistot?". Ihan hyvin riittäisi vaikka esim normaali vastaus. Kaikki vastaukset ovat syyllistäviä tai provosoivia. Se oli pelkkä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen se jolle perintö on tärkeämpi kuin muistojen vaaliminen koska ne muistot ovat enimmäkseen huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä asiayhteyttä. Läheisen kuolema on yleensä todella kova paikka ja surutyö on raskasta. Mielestäni on täysin sallittua sen jälkeen nauttia perintörahoilla tehdystä reissusta jonnekin ulkomaille tai mikä se rahan käyttökohde nyt onkaan.
Ei, kun tarkoitin, että miksi joillekkin se raha on tärkeämpi kun itse läheinen. Toki saa nauttia perintörahoista mitkä on saanut.
Jos se ”läheinen” ei ole oikeasti ollut kovin läheinen, ehkä jopa ilkeä ja pahantahtoinen, miksi raha ei silloin olisi tärkeämpää?
Täällä oli taannoin pitkä ketju ilkeistä ja latistavista vanhemmista, eivät ole mikään harvinaisuus suomalaisessa kulttuurissa.
KIITOS. Siinä esimerkillinen vastaus kysymykseen. Ap. Ei provosoiva tai syyllistävä, vaan asiallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se jolle perintö on tärkeämpi kuin muistojen vaaliminen koska ne muistot ovat enimmäkseen huonoja.
Kiitos vastauksesta, joka oli myös asiallinen. Ikävä kuulla millaista ollut teillä, eli ymmärrän vastauksen täysin.
AP ilmeisesti luulee, että perintö vie muistin. Ja varmaan viekin, jos sen ryyppää. En ole ajatellut tehdä niin.
Mutta tosiaan, nämä aloitukset ovat hyvin usein huomionkipeän eli histroonikon tekemiä. Omaa persoonaa pitää jotenkin tuoda esiin, koska ilman muiden antamaa palautetta ihminen ei koe olevansa olemassa.
Oman elämänsä Matti Pikkuvanhanen on kyseessä. Kato mua, hei kato mua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun edesmennyt on kuollut ja kuopattu, voi alkaa rahanahneuksissaan toteuttamaan omaa luonnettaan ilman että siitä kuollut sen kummemmin on näkemässä tai häpeämässä.
Eri asia on myös nämä keissit vaikka kuolleen jo haluaisikin unohtaa. Riitaisessa kuolinpesässä oleva joka haluaisi vain unohtaa koko revohkan saa vähintäään kerran vuodessa verottajalta muistutuksen vaikka ei olisikaan pesänhoitajana.
Luulen että kyse ei ole rahasta. Oikeasti taustalla voi olla vuosikymmenien riitoja tai katkeruutta, joka purkautuu perinnönjaossa.
Syyllisiksi joutuvat syyttömät ihmiset. Katkeroitunut syyttelee ympäriinsä muita ja sitten yllättäen paljastuukin, että hän itse onkin saanut ylimääräistä rahaa kotoaan toisin kuin muut sisarukset. Ei voi kuin ihmetellä.
Siis suomennettuna perinnöstä ei saisi nauttia? Miksei? Ei se kuollut sillä palaa takaisin, että välttelee perintöä ja siitä nauttimista (mistä nyt nauttiikin, jotkut nauttii säästämisestä).
Ei kai kukaan toivo hyväkuntoisen vanhemman kuolemaa ja valitsessa pitäisi vanhemman ennen kuin saisi perinnön. Mutta eihän sitä kysytä vaan valinta tehdään sinun puolestasi. Se täytyy kyllä sanoa, että esimerkiksi mieheni toivoi äitinsä kuolemaa. Äiti makasi koppurassa sängyn pohjassa, oli alzheimerin romauttama ja asunut jo vuosia hoitokodissa. Ei siinä paljon perintöä enää ajateltu vaan, että se kaikki loppuisi. Samoin serkkuni, joka muuten peri todella paljon, toivoi kovasti äitinsä kuolemaa lopussa. Syöpätuskien seuraaminen vierestä viikosta toiseen ja vääjämättömän lähestyminen tarkoitti, että lopulta saattoi vain toivoa kaiken jo olevan ohi. Tuskin voi ajatella, että perintö kiilui siinä ajatuksessa silmissä, kun äiti on kuolemassa vain 56-vuotiaana ja toivoi kuoleman tulevan nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanajärjestys.
Kun isäni kuoli, niin pankkitilin saldo ei kasvanut yhtään, mutta ei harmittanut.
Nyt ensiksi ajattelee, että kun isäsi kuoli, ei harmittanut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, en tajua...Eli asiallinen avaus ja kysyin ihan asiallisesti niin melkein kaikki vastaukset ovat syyllistäviä, hyökkääviä tai provosoivia.
Niin.. Minun käytökseni on asiallista ja fiksua, reaktiot negatiivisia. Johtopäätös: kaikki reagoivat väärin ja heidän täytyy oppia reagoimaan oikein. Minussa ei ole vikaa.
Vierailija kirjoitti:
AP ilmeisesti luulee, että perintö vie muistin. Ja varmaan viekin, jos sen ryyppää. En ole ajatellut tehdä niin.
Mutta tosiaan, nämä aloitukset ovat hyvin usein huomionkipeän eli histroonikon tekemiä. Omaa persoonaa pitää jotenkin tuoda esiin, koska ilman muiden antamaa palautetta ihminen ei koe olevansa olemassa.
Oman elämänsä Matti Pikkuvanhanen on kyseessä. Kato mua, hei kato mua!
Ja taas provo vastaus. Avauksessahan lukee ihan selvästi, että miksi joillekkin raha on TÄRKEÄMPI. Normaali vastaus riittäisi, mutta sinäkin päätit ottaa trollin roolin.
Se on joillekin. Opettele suomea teini.
Leskethän ja velipuolet usein piirtävät perinnön joten kuka sen lopulta vie..
Nuorimmat eivät ymmärrä oikeuksiaan ja ahneet lesket laittaa rahat haisemaan.
Isovanhempieni kuolinpesien setvimisestä opittua: kun rintaperilliselle käytetty nenäliinakin on kultaa arvokkaampaa ja siitä riidellään kynsin ja hampain, niin pohjimmiltaan kyse on vuosien kaunasta ja lapsuudessa koetusta osattomuudesta. Kun oltiin niin köyhiä, että piti anoa kansakoululaiselle kunnalta köyhäinapua, että on vara ostaa kengät. Anomus kierti luokanopettajan kautta, joka otti köyhät lapset hampaisiinsa.
Se oli kysymys.