Miksi ihmiset heittää ehjää tavaraa ROSKIIN?
Seuraan aika aktiivisesti paria nettikirppistä ja liian usein silmiin sattuu ilmoitus " jos ei haeta tänään, menee roskiin huomisen aikana" Pahimmassa tapauksessa ilmoitus tänään klo20....
Miksi se roskis on edes vaihtoehto? Suurimmalla osalla paikkakuntia on kierrätyskeskus; UFF:in laatikko ja lasinkeräys nyt ainakin. Miten tavarasta tulee sekunnissa niin haittaavaa ettei sitä voi muutamaa viikkoa kaupitella ilmaiseksi? Ja taitaa olla niitäkin jotka ei vaivaudu edes ilmoittamaan missään ja tunkee surutta ihan käyttökelpoista tavaraa/vaatetta yms roskiin tai pahimmassa tapauksessa luontoon jos jätemaksu koetaan liian kalliiksi. Jätteeksi, jonka käsittelykuluihin me kaikki osallistumme verorahoilla. Jätteeksi, joka ei häviä eikä haihdu vaan jolle joku sukupolvi joskus joutuu tekemään jotain. En vaan tajua
Kommentit (6)
Jätteen hävittämiseen ei viitsi nähdä hirveästi vaivaa.
Itse olen kysellyt tuttavilta aina että onko jotain käyttöä esimerkiksi mellä käytästä poistuville huonekaluille. Meillä oli jäämässä tarpeettomaksi aika iso kolmeovinen vaatekomero ja joku tutun tuttu opiskelijapariskunta halusi ottaa sen. Nuoripari tuli hakemaan kaappia ja alkoivat taivastella yhden oven kulmassa olevaa kolhua joka oli tullut muutossa. En voinut sanoa muuta kuin että se kolhu on huomioitu jo hinnassa, annettiin se kaappi siis ihan ilmaiseksi.
Kyllä mun tuntemat ihmiset yrittää ensin jotain muuta, mutta usein ei vaan löydy tavaralle ottajaa, vaikka antais ilmaiseksi. Kai kaikilla vaan on nykyään liikaakin rojua nurkissa. Ja kuten yllä todettiin, nykyisin opiskelijatkin on niin vaativia, että käytetty ei kelpaa.
Toisaalta en itse uskalla enää ottaa käytettyä kamaa, koska pelkään luteita. Rupeaa olemaan Hesassa aika yleinen ongelma ja on sen verran kallis ja hermoja repivä riesa, ettei jonkun vanhan vaatekaapin takia viitsi ottaa moista riskiä.
Olen laiska. Jos laitan nettikirppikselle ilmoituksen että "annetaan pöytä, vain nouto". Pöydästä on kuva. Halutaan tarkkoja mittoja. Ymmärrän tämän. Sitten yksi varaa, hänestä ei kuulu mitään, jonoa muodostuu.
Loppujen lopuksi olen kahden viikon aikana sopinut ja perunut hakemisesta ja viemisestä 10 ihmisen kanssa. (tähän mahtunut ne pari jotka ovat suuttuneet kun en vie pöytää heille).
Pöytä on kahden viikon päästä edelleen minulla. Vien sen roskiksen kulmalle ja kirjoitan päälle lapun "saa ottaa". Parin päivän päästä pöytä on edelleen siinä joten soitan isälleni joka hakee sen polttopuiksi mökille.
Miksi tekisin tämmöisen ruljanssin? Mielummin suoraan polttopuuksi tai sortti asemalle. Uffiin en vie, eettisesti epäilyttävää. Kierrätyskeskus on tarkka mitä hakee koska isot tavaarat eivät liiku heillä.
Miehelläni Eerolla on ns. tuppikulli eli esinahka ei rullaannu ollenkaan terskan taakse. Aluksi se oli ok. Mutta nyt myöhemmin erityisesti suihinottaessa on alkanut haittaamaan esinahan alta valuva valkoinen mönjä. En kuitenkaan kehtaa kieltäytyä suihinotosta kun olen sitä aina säännöllisesti tehnyt. Olen varovasti koittanut kysellä miksei sitä ole leikattu tai voisko leikata mutta hän ei halua aiheesta puhua. Miten mun pitäis saada ymmärtämään tuo että jotain pitäis tehdä? Pikkuinka
Meillä se "roskiin" tarkoittaa kylläkin kierrätystä. Eli jos laitan termin, menee roskiin, se ei automaattisesti tarkoita kaatopaikkaa, vaan että se laitetaan lasinkeräykseen, metallinkeräykseen tms. Se roskiin laittaminen nyt vaan on hyvä yleisilmaus sille, että siitä hankkiudutaan eroon tavalla millä hyvänsä jos kukaan ei sitä nyt heti tule hakemaan.
Minä säilytän nurkissa usein liiankin pitkiä aikoja tavaraa. Yritän niitä kaupitella kirppiksellä, tarjoan kavereillekin ja viimein kun hermostun, ilmoitan siitä just jossain facessa ja jos sitä ei pian joku hae, niin se poistuu taloudesta sitten hylkiönä kierrätyksen kautta. Tilat on meilläkin rajalliset, että ihan kaikkea roinaa ei vaan voi säilöä nurkissa maailman tappiin asti.
Me ei heitetä mitään luontoon, vaan viedään peräkärryllä kerran pari vuodessa kuorma rikkinäistä tavaraa hyötyjäteasemalle. Sinne samaan kuormaan menee sitten myös näitä kaupiteltuja romujakin, jotka eivät ole kenellekään kelvanneet.
Laiskoja ja esim. ei mulla tai lähellä asuvilla kavereilla tai perheenjäsenillä ole autoa. Helsingissä tämmöstä.