Lue keskustelun säännöt.
Opettajalle annettavat lahjat - opettajan näkökulma
27.05.2015 |
Opettajille annettavista lahjoista on kirjoiteltu paljon viime aikoina ja osa kirjoittelusta on ollut ihan aiheellista. Varmasti kaikille äideille on tuttua lahjan hankkiminen lapsen opettajalle. Vaikka tarkoitus on hyvä, niin usein lahjan saaminen on pettymys opettajalle ja voi nostattaa muitakin negatiivisia tunteita. Itse esimerkiksi opettajana toivon jotain käytännöllistä ja hyödyllistä, kuten lahjakortteja tai rahaa. Turhautumista ja negatiivisia tunteita vastaavasti aiheuttavat kaikki itse tehdyt lahjat ja kortit, hajustetuotteet ja vastaavat. Vinkkinä siis kaikille: antakaa jotain hyödyllistä ja käytännöllistä, koska on helpompi hyödyntää esimerkiksi polttoainelahjakorttia kuin piirrosta tai korttia.
Kommentit (26)
Älkää nyt menkö näin onnettomaan provoon. On surullista, että vanhemmat todella luulevat opettajien arvottavan lahjoja. Tiedän, että kukaan kollegoistani ei annan parempia numeroita lahjojen tuojille, ei arvostele saamiaan lahjoja ja on sitä mieltä, että lahjoja ei todellakaan tarvitse tuoda, kiitos riittää.
t. Oikea ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme aina ostaneet jouluksi ja kesäksi lasten opeille lahjat (ihanat opet!). Mutta tänä vuonna toiselta lapselta päättyy alakoulu ja opettaja jää. Aion hankkia kummallekin urheilulliselle opelle lahjakortit johonkin urheiluliikkeeseen, mutta kuinka paljon on sopiva summa? Satanen tuntuu liialta ja 2-kymppinen liian vähältä..?
Itse en usko lahjontaan tässä, opet on sen verran fiksuja, ettei se vaikuta kohteluun, arvosanoihin tms.
Tulevana opettajana toivon ettei minulle anneta yhtään ainoaa lahjaa, mutta jos lapsista tuntuu siltä että jotenkin haluavat muistaa niin voisivat yhdessä tehdä kortin jossa on kaikkien nimi ja ehkä joku kommentti/toivotus per lapsi. Palkkaa saan työstäni, se riittää. Ei mua muuten tarvitse lahjoa ja itse teinien vanhempana en ole tään päivään mennessä ymmärtänyt miksi vanhempien pitää nää asiat hoitaa...voi lapsille vanhempi ehdottaa kortin askartelua, mutta keskenään voisivat hoitaa toteutuksen.
Hymyillen otan vastaan kaiken sen krääsän mikä tulee ja lauantaina kun pääsen kotiin, jätän ne yleiskeräysastiaan matkan varrella. Kukat toki pidän sen aikaa kun ne on kauniina. Joinain vuosina vein kaikki vanhuksia ilahduttamaan mummini hoitoyksikköön. Mummin kuoltua en ole saanut aikaiseksi mennä. Korttejakaan en kovin kauaa säästele, niitä kun tulee sen 20 keväällä ja 20 jouluna joka vuosi. Vaikka tiedän, että lapsi sydämestään antaa sen pikku koriste-esineen (aikuisilla se menee kilpavarusteluksi herkemmin), niin silti, minun koti on minun koti ja minun ei tarvitse pitää pölyä kerääviä esineitä siellä mistään solidaarisuudesta ketään kohtaan. Esineitä, joita en itse omaan kotiini ostaisi. Ja miksi niitä kaapissakaan säilöisin? Ketä varten?
Tosin, "ongelma" on lieventynyt kun oppitunteihin on voinut sisällyttää kasvatuksellisia ja opetuksellisia elementtejä materiaalista, luonnovarojen tuhlaamisesta, kierrätyksestä, yhteisvastuullisuudesta ja omaisuuden tasaamisesta. Juu se krääsä jota tulee, ei ole mielestäni kelvollista edes kierrätykseen. Kierrätyskeskus ei ole kaatopaikka jonne viedään kaikki mahdollinen ja mahdoton.
Mun ala-asteenopella oli sellainen kiva lokerikkohylly luokassa, johon se keräsi aina kaikki pikkuiset lahjat, jotka oli saanut. Oppilaasta oli mukaaa kun se söpö posliinikoira tms joka oli usein itse valittu ja omin rahoin ostettu, nökötti siinä hyllyssä kaikki ne vuodet.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:58"]
Kaikkein selkeintä olisi,mjodmopettaja laittaisi Wilmaan viestin, että muistamiseksi riittää kiitos oppilaan suusta ja mitään tavaraa/kukkia/lahjakortteja ei tarvitse hankkia. Näin tekisin itse jos olisin opettaja. Joillakin lähtee ihan lapasesta se lahjominen.
[/quote]
Muistamiset sähköisessä muodossa.