Minua nolottaa sanoa ihmisille, että olen työtön...

Tai siis onhan se henkilökohtainen ongelma yksilölle käytännön elämässä, mutta että syyt ja mekanismit eivät johdu yksilöstä. 

Ihan vaan sanoa että mitä se sulle vittu kuuluu mikä mää oon.. ei tartte udella ja ei kiinnosta pätkääkään mikä teidän ammatti on saati naapurin tai kenen hyvänsä. Mitä sitä aina pitää selitellä. Kunnolla murjasee vaan et mitäs mun asiat teille kuuluu.. pitäskö sanomalehdessä siittä ilimoittaa vai?

Sama, paitsi että olen paskassa työpaikassa, mutta samanlaiset väheksyvät/säälivät ilmeet ja kyselyt, aionko hakea muualle tai olenko hakenut tulee siitäkin..

Olen ollut ajoittain työtön ja kieltämättä se on hävettänyt, olenhan akateemisesti koulutettu ja ympärilläni on paljon työelämässä pärjääviä ihmisiä. Joihinkin opiskeluaikaisiin tuttuihin en enää pidä yhteyttä, koska heillä työelämän päteminen on tärkeä puheenaihe ja jos ei itsellä ole siihen sanottavaa, jää keskustelu lyhyeksi. Nyt tosin olen töissä ja onhan se helpompaa. Tosin tällä hetkellä ns. hyväosaisillakin tutuilla on tiukkoja tilanteita töissä ja joutuipa yksi työttömäksikin, joten nyt alkaa puntit tasaantua ja ymmärrystä löytyä. Yksi tuttu esimerkiksi sanoi nyt ymmärtävänsä, miksi työttömyys on stressannut minua. Parempi kai se ymmärrys on näin vuosien jälkeen kuin ei koskaan. Lisäksi olen huomannut nyt suhtautuvani itse vähän rennommin asiaan - tiedän mitä työttömyys on ja se ei ehkä sen vuoksi ahdista samalla tavalla kuin niitä, jotka ovat aina kuvitelleet olevansa oman onnensa seppiä ja putoavat ansiosidonnaiselle.

Pää pystyyn, kohtalotoveri! Koita kysellä kesäkekkereillä muiden kuulumisia ja ole heistä aidosti kiinnostunut. Siten saattaa kyselyt kääntyä niin päin, että miten noin mukavalle tyypille ei ole löytynyt töitä. :) Tai vaihtoehtoisesti ei tarvitse kertoa omasta tilanteestaan mitään, kun puhelee aktiivisesti kesään liittyviä juttuja (jos on menossa jonnekin, siitä löytyy puheenaiheita).

23, siinäpä se, kun yleensä työttömällä ei ole varaa käydä missään tai tehdä mitään kertomisen arvoista. En ole ap, mutta vähän samanlaisissa tunnelmissa. Ei vaan huvita käydä missään, kun aina kysytään työpaikasta, jota vaan ei näy eikä kuulu. 

Kuvittelen itseäni kertomassa tutuille kuulumisiani: Joo, järjestelin taas vaatekaapin, kävin uimassa, lenkkeilin, pyöräilin, luin kirjan - tosin kirjasta voi keksiä jotakin sanottavaa, jos toinenkin on lukenut sen. 

Harmittaa suunnattomasti olla työtön akateeminen, jolla on laaja tutkinto ja paljon työkokemusta. Ei kuitenkaan vaan ole koskaan ollut vakituista työtä. Olen jo pitkään uskonut, että oma vikani tämä on, kun en saa pätkätöitä kummempaa. 

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:20"]Jätin ainakin luokkakokouksen työttömyyden takua väliin. Siellä olisi pitänyt päteä. Tuntui liian nololta, että olisi joutunut sanomaan olevansa työtön, vaikka takana onkin ihan hyvä ja arvostettu ura, toivottavasti myös edessä. Kohta puolitoista vuotta ilman duunia. :(
[/quote]No mä kävin kyllä työttömänä luokkakokouksessa ja kerroin millä alalla oon töissä. Jätin vaan sanomatta et olin hetki sitten jäänyt työttömäksi. Tuskin ne ihmiset siellä olis alkaneet selvittää sun pomolta oletko siellä vai et? Eikä ketään muutenkaan kiinnostanut töistä puhua vaan pitää hauskaa.