Minua nolottaa sanoa ihmisille, että olen työtön...

Onneksi olen nuori niin "välivuosi" selitys kelpaa aina.. Tosin sit kun joku kysyy että mitä teen välivuonna niin.....

Ehkä joskus, vaikka työttömyys ei ole ainakaan enää mikään hirveä asia. Suuri osa ihmisistä kohtaa työttömyyttä elämänsä aikana. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi sukulaiskekkereissä voi altistua kysymyksille, joista ei pidä työttömyystilanteissa. Mutta jokainen aikaansa seuraava tietää tämän hetken heikosta taloustilanteesta, eikä varmasti ihmettele työttömyyttä. Joillakin on sitten onnea olla alalla, jolla työtä riittää. 

Minäkin olin koko nuoruuteni joko töissä tai opiskelemassa. Pärjäsin niin pirun hyvin elämässä, kunnes valmistumisen jälkeen paukahti kahden vuoden työttömyysputki. Kyllä nolotti myöntää asia, kun kaverit, sukulaiset, naapurit ja kyläläiset aina kyselivät missäs nykyään vaikutan...

Sain sitten "lottovoiton", pätkätöitä jotka jatkuneet kolmisen vuotta, eikä mitään tietoa tulevaisuudesta.

Ymmärrän tuon häpeän. Ymmärrän tuon työnsaannin vaikeuden. Ymmärrän myös sen täydellisen epävarmuuden jos/kun töitä saa, kun sopimukset jatkuvat vain pari kuukautta eteenpäin. Ja ymmärrän kuinka vanhemmat ihmiset kertovat, kuinka hyvä työntekijä palkataan aina.

Löysässä hirressä koko ajan, mutta joku elanto sentäs.

Mutta kaikesta tästä huolimatta, yritä jaksaa hakea, eiköhän lähes kaikilla mene tällä hetkellä päin veetä, mutta jostain voi aina tärpätä :)

Kannattaahan se sanoa, tiedä vaikka joku tarjoais hommia :)

Olen kuitannut aina sanomalla olevani tällä hetkellä työttömänä, vaikka olisinkin ollut jo monen monta vuotta ilman työtä.

Minua ei nolota, lähinnä vituttaa. Olen asiantuntija enkä ole tätä nykyistä yhteiskuntaa tällaiseksi paskakasaksi rakentanut.

Ymmärrän sinua ap, kun vanha polvi ei oikein käsitä tämän päivän tilannetta. Luulen itse, että naapureistani usea on jäänyt vuoden sisällä työttömiksi, kun ovat pitkin päivää kotona. Eli meitä riittää! Ehkä tilannetta auttaisi, jos me kaikki lakattaisiin häpeämästä ja kerrottaisiin avoimesti olevamme työttömiä. Jos sinun työttömyytesi jotakuta häiritsee kovin paljon, hän voi yrittää löytää sinulle töitä! Kontaktit ovat tosi olennaisia työnhaussa.

Mua mieluumminkin hävettäis kertoa mitä tein työkseni ennen työttömyyttä. Nyt olen jotenkin tasavertaisempi ja ei hävetä yhtään.

Voithan sanoa: "olen xx alan ammattilainen, tällä hetkellä etsin alani töitä"

Mut oikeesti, musta sä voita suoraan sanoa että olet työttömänä. Ei sitä koskaan tiedä vaikka siten saisit työpaikkaan johtavan vinkin.

Joo ja hävettää etten hommannut kesätöitä... kaikki opettajista sukulaisiin kyselly "no mihis meet kesätöihin" no mutta sossu ja jälkihuolto, samat massit mulle.

Mitä noloa siinä muka on? Minä ainakin kerron hymyssäsuin, että olen syrjäytynyt ja työtön lopun ikäni. Olen kuitenkin kouluttautunut ja yrittänyt parhaani, joten tiedän että se ei suinkaan ole minun vikani. Jos joku kysyy miksi, niin esitän vastakysymyksenä, että mitä minä voisin tässä maassa tehdä?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:07"]

Mitä noloa siinä muka on? Minä ainakin kerron hymyssäsuin, että olen syrjäytynyt ja työtön lopun ikäni. Olen kuitenkin kouluttautunut ja yrittänyt parhaani, joten tiedän että se ei suinkaan ole minun vikani. Jos joku kysyy miksi, niin esitän vastakysymyksenä, että mitä minä voisin tässä maassa tehdä?

[/quote]

Pitäsköhän munkin kokeilla tota tapaa?

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:07"]

Mitä noloa siinä muka on? Minä ainakin kerron hymyssäsuin, että olen syrjäytynyt ja työtön lopun ikäni. Olen kuitenkin kouluttautunut ja yrittänyt parhaani, joten tiedän että se ei suinkaan ole minun vikani. Jos joku kysyy miksi, niin esitän vastakysymyksenä, että mitä minä voisin tässä maassa tehdä?

[/quote]

Tämä. CV-uskovaisuus ja vankka usko ensivaikutelmaan on harvinaisen yleistä työnantajien leirissä.

Ei mua nolota, huvittaa vaan vanhempien sukulaisten kyselyt siitä, että milloin ajattelin MENNÄ TÖIHIN. :D 

Sanon vaan, että en ole tällä hetkellä työelämässä. Tutut tietävät tilanteen, ja vähemmän tutut jättävät utelut siihen. Eikä nolota pätkääkään, sillä laskutavasta riippuen meitä on pauttiarallaa 250-300-? jotain tuhatta samanlaista.

Jätin ainakin luokkakokouksen työttömyyden takua väliin. Siellä olisi pitänyt päteä. Tuntui liian nololta, että olisi joutunut sanomaan olevansa työtön, vaikka takana onkin ihan hyvä ja arvostettu ura, toivottavasti myös edessä. Kohta puolitoista vuotta ilman duunia. :(

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:13"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 17:07"]

Mitä noloa siinä muka on? Minä ainakin kerron hymyssäsuin, että olen syrjäytynyt ja työtön lopun ikäni. Olen kuitenkin kouluttautunut ja yrittänyt parhaani, joten tiedän että se ei suinkaan ole minun vikani. Jos joku kysyy miksi, niin esitän vastakysymyksenä, että mitä minä voisin tässä maassa tehdä?

[/quote]

Tämä. CV-uskovaisuus ja vankka usko ensivaikutelmaan on harvinaisen yleistä työnantajien leirissä.

[/quote]

CV:n vaatiminen rekrytoinnissa taitaa olla yksi viime vuosikymmenten suurimmista huononnuksista elämään. Harva asia rajoittaa ihmisten vapautta ja mahdollisuuksia niin paljon.

Nolotti joskus ja paljon, välttelin kaikkia mahdollisia tilanteita, missä voisi joutua ko. kysymykseen vastaamaan. Mitäpä siitä muuta seurasi, kuin eristäytyminen entisestään. Vaikka syy ei ole oma, itsensä tuntee luuseriksi, kyllähän nyt kaikki kunnon kansalaiset saa töitä, ketkä haluaa.
Nyt olen niin pihalla ja katkeroitunut, että ihan sama. Oikeastaan ihan kiva täräyttää olevansa työtön. Miten rikkaan suvun kympin tytöstä tulikin pitkäaikaistyötön.
Se on myös hyvä keino, että sanoo olevansa työtön ja ilmoittavansa, mikäli tilanne muuttuu. Että toista kertaa ei tarvi kysyä.

Olen hoitovapaalla ilman työpaikkaa johon palata. Perhekerhoissa eivät kai saa suoraan udella perheen asioista ja jos ei itse tuo omaa tilannettaan mitenkään ilmi niin pian kysytään kuinka kauan olen ajatellut hoitaa lasta kotona. Siitä sitten selitysruljanssi ja ihmettely miten voi olla akateeminen työtön.

Joku suomalainen sosiologi esitti jo jokunen vuosi sitten, että työttömyys ei ole henkilökohtainen ongelma vaan se on yhteiskunnallinen ongelma. Työttömyys helposti sysätään yksilön vastuulle ja hänen "syykseen", ja samalla sen yhteiskunnallinen syntymekanismi häivyttyy taka-alalle. Eli ihmiset usein syyllistävät turhaan itseään työttömyydestään, sillä se johtuu muista tekijöistä kuin henkilön omista persoonallisuuden piirteistä tai pätevyydestä. Ja toki niin onkin jos miettii globalisaatiota ja koko työn ja tuotannon uudelleenrakentumista maapallolla. Satoja tuhansia työpaikkoja on hävinnyt Suomesta, eikä uusia työpaikkoja ole syntynyt kuin murto-osa tilalle. Sitä ei voi sälyttää yksilön niskoille.