Lue keskustelun säännöt.
työssäuupunut - mistä uusi ammatti?
24.01.2022 |
Olin pitkään akateemisissa töissä ja uuvuin totaalisesti. Vuosien sairasloma ja sitten palasin takaisin samoihin hommiin koska vaihtoehtona oli työttömyys. Noh, koska mikään ei ollut muuttunut uuvuin uudestaan. Olen luonteeltani myös sellainen (perfektionisti ja pelkään epäonnistumista) että siinä oli myös syytä uupumiselle. Kuitenkin työ oli myös todella vaativaa ja työyhteisössä paljon uupumista muillakin.
Nyt ongelmana on se että en tiedä mihin työhön uskallan enää lähteä kouluttautumaan. Stressinsietokykyni on uupumisten jälkeen heikko ja en todellakaan haluaisi enää mihinkään vaativaan työhön, vaan työhön jossa onnistumisia voi saada päivittäin ja työtä on helppo mitata ("tein tänään riittävästi"). Mielessäni kummittelee edelleen vanha Helsingin Sanomien juttu, jossa entinen lääkäri oli vaihtanut postinjakajaksi samoista syistä. Haaveilen jostain vastaavasta. Työkkäristä ehdottivat lähihoitajaopintoja ja niitä olen miettinyt monta vuotta mutta en tiedä kestäisinkö alaa.
Kommentit (35)
Jos sellasta suhteellisen kevytkenkäistä työtä haluaa, niin yksityispuolen psykologin työ esim. psykologisten tutkimusten parissa. Itse siis teen sitä tällä hetkellä.
Töitä teen vain 3-4 päivää viikossa koska se on mahdollista ja silti palkka noin 4000-5000 euroa. Toki tutkimusten teko on aikaa vievää ja vaativaa, mutta siihen tulee myös aika hyvä rutiini ajan myötä.
Toki tietenkin psykologin koulutus on suht pitkä, mutta jos sinulla on jo akateeminen tutkinto, voit hyväksi lukea suuren osan sivuaineita, kielet , viestintäopinnot yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoshuoltajana pääset toteuttamaan perfektionismia jynssätessä pinnat tosi puhtaiksi tehden hyvää jälkeä, sen sijaan vastuuta ihmishengistä ei ole.
Ainakin sairaalassa siivous on, alalla et taida olla🙄
Itse opiskelin kosmetologiksi, koska ajattelin sen olevan rentoa ja rauhallista. Jatkoin alan töihin opintojeni jälkeen, mutta en kovinkaan montaa vuotta jaksanut. Mielestäni on kuormittavaa ja raskasta olla vastuussa asiakkaiden hyvinvoinnista ja tyytyväisyydestä, kun he maksavat niin paljon ihanasta hemmottelusta.
Itse pyrin tekemään asiakkaan olon mahdollisimman hyväksi ja tarjota pahaan hoidon, mutta sitten aikataulut painaa takaraivossa ja äh, seuraavaksi onkin tulossa se hankala vakioasiakas.
Lähihoitaja on vihoviimeinen vaihtoehto stressinsietokyvyttömyyteen ja perfektionismiin taipuvaisille ihmisille. Etkö voi hakea uutta työpaikkaa nykyiseltä alaltasi? Kannattaa ottaa selvää, voisitko päästä ammatilliseen kuntoutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos harkitset hoitoalaa, kuuntele Eerika Rantasen tähänastinen elämä YLE Audiosta.
Kuuntelin, tuli oma varhaisaikuisuus mieleen kun opiskelin väärää alaa. Kylmä hiki valuu joissakin kohtauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki luulevat, että lähihoitajan työhön soveltuu kuka vain? Ei sovellu! Vaatii rautaiset hermot, hyvän itsetunnon ja paljon muita ominaisuuksia, mm. Hyvän fyysisen kunnon, ainakin vanhus- ja erikoissairaanhoidon puolella.
Myös paskasietokyky sen kaikissa muodoissa on hyvä olla kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkkärillä on oma lehmä ojassa, täytyy siistiä tilastoja. Mieti itsesi kannalta, mitä itse haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen samaa työtä mutta maksimissaan viikon pätkissä. Tavallaan tämä on stressaavaa ja uuvuttavaa kun teen töitä useammassa eri paikassa ja työ on silppua ja pätkää mutta toisaalta samalla mielessä pysyy selkeänä ajatus siitä, että olen täällä hoitamassa hommat x päivän ajan ja se siitä.
Minulla on sama ongelma ja tein pari vuotta sitten jonkin mol/opintopolku/tms -sivuston ammatinvalintatestin. Tulos: minusta tulisi hyvä kuvataiteilija, kirjailija, muusikko tai kulttuurituottaja. Just, näillä aloillaan sitä työtä toki riittääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjastonhoitaja