Lue keskustelun säännöt.
Miten puolison vanhemmat suhtautuvat lapsiisi?
25.05.2015 |
(Tai voitte tietysti vanhemmatkin vastata, miten suhtaudutte lapsenne puolison lapsiin.)
Minulla on yksi lapsi ja nyt suhde uuden miehen kanssa on siinä määrin vakava että hänen on tarkoitus esitellä minut vanhemmilleen. Lapseni on vielä aika pieni ja hänen biologinen isänsä on kuollut. Olemme puhuneet, että mies adoptoisi lapseni kunhan menemme naimisiin joskus lähivuosina. Vähän vaan hirvittää kun on näitä kauhuanoppitarinoita lukenut, että kuinkahan mahtaa käydä... Ovatko vanhemmat valmiit ottamaan meidät vastaan ja ovatko he valmiita pitämään lastani lapsenlapsena.
Kommentit (10)
Kiitos vastauksistanne. Mies uskoo että hänen vanhempansa ottavat meidät hyvin vastaan, mutta silti vähän huolettaa.
5: Lapsella on kyllä omat isovanhemmat, mutta emme ole heidän kanssaan juurikaan tekemisissä, meistä itsestämme riippumattomista syistä. Aiomme miehen kanssa perustaa perheen ja hän haluaa ryhtyä isäksi lapselleni. Haluamme myös yhteisiä lapsia. Toivoisin siksi, että tätä vanhinta kohdeltaisiin täysivaltaisena perheenjäsenenä ja että hän saisi kutsua miehen vanhempia isovanhemmiksi samoin kuin tulevat (toivottavasti) sisaruksensa.
8: Mies adoptoi siksi, että haluamme hänestä virallisesti lapsen toisen huoltajan, kaiken varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti. Eriarvoisuus on kova juttu miehen vanhempien toimesta. Meidän lapset ei ole heille mitään mutta sisarusten lapset on hemmoteltu pilalle, hoidossa joka viikonloppu ja saavat ihan kaiken.
Vauvaa eivät muistaneet edes nimenannon jälkeen, tuntui pahalle. Mentiin kylään, miehen isä ei halunnut vauvaa edes syliin vaan lähti! Niin lähdettiin mekin. Yksi esimerkki enkä jaksa kertoa enempää kun tulee vaan kurjempi olo.
Riippuu täysin tapauksesta. Tähän on turha mitään yleistystä tehdä. Millaiset ihmiset siellä on vastassa, siitähän se on kiinni..
Aivan loistavasti.
Minulla oli 3 valmista lasta (6-15v) kun aloimme seurustella parin vuoden ystävyyden jälkeen. 4 vkoa seurustelun alusta tapasin tulevat appivanhemmat lasten kanssa ja he kysyivät loukkaannunko jos he olisivat ihan mummi ja vaari lapsilleni (omat vanhempani ovat kuolleet). Ja he ovat täyttäneet isovanhemman osan 100% jo parikymmentä vuotta, en voisi olla tyytyväisempi. Yhteinen pahnanpohjimmainen tietty vielä kruunasi tämän isovanhemmuuden:)
Jos on fiksut ja rakastavat isovanhemmat ei biologinen alkuperä merkitse mitään vaan se mikä on heidän lapsensa rakas valinta, kunnioittavat sitä.
Meillä on jokaisella lapsenlapsella omat isovanhemmat, pojan vaimon lapsille emme ole isovanhempia, koska heillä jo 4 kpl sellaisia löytyy. Eivätkä miniän ex-miehen vanhemmat ole isovanhempia poikani lapsille. Miksi ihmeessä olisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missäs sinun lapsesi OMAT isovahemmat muka ovat? Miltähän heistä mahtaa tuntua kun tyrkytät heidän lastenlastaan ventovieraille muka"lapsenlapseksi". Kyllä lapsellasi on oma suku, sedt , tädit, serkut jne. Ilmeisesti haluat vain hyötyä tämän miehen sukulaisista kun tuollaista edes ajattelet. Poikakaverisi sukulaisilla on ihan omat sukulaisesna, älä tungettele heidän sukuun.
En tiedä, koska eivät ole koskaan tavanneet lapsiani. Tapaavat tänä kesänä ensimmäistä kertaa, kun menemme naimisiin. 'Lapseni kun ovat vuoroviikkolapsia, niin menen anoppilaan vain silloin kun lapseni ovat isällään.
En ole nähnyt yhtään syytä esitellä lapsiani anopille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täähän riippuu ihan täysin näistä tulevista appivanhemmistasi. Varmaan mitä pienempi lapsi, sitä helpompi appivanhempien on ottaa lapsi "omakseen". Minun appivanhempani olisivat varmaan mielellään enemmän tekemisissä lasteni kanssa, mutta he ovat olleet niin isoja heidän tavatessa, että kovin läheisiä välejä ei ole kehittynyt. Toisaalta, exäni vanhemmat, eli isojen lasteni mummi ja vaari, ovat ottaneet pienimmän lapseni ihan omikseen ja puhuvat hänelle itsestään mummina ja vaarina kysymättä meiltä vanhemmilta mitään. Tämä oli aluksi vähän outoa, mutta olemme sittemmin tottuneet siihen. Toisaalta, tapaamme heitä ylipäätään aika harvoin, joten asia on ihan tosi ok. He ovat kuitenkin ihan huippuihania tyyppejä.
Miksi mies adoptoisi? Onko siinä nyt mitään järkeä?
Mun miehen vanhemmat olivat aluksi ihan hullaantuneita lapseeni (oli suhteen alussa 2v), mutta nykyään kun ollaan mummolassa, saa mieheni veljenlapsi tehdä lapselleni melkein mitä huvittaa (siis komentaa kaikissa leikeissä, ei anna leikkiä mummolan leluilla koska me ovat kuulemma hänen jne) ja tähän ei kukaan puutu, ja mä en kehtaa. Välillä vituttaa mennä sinne. Meillä myös miehen kanssa nykyään 1 yhteinen lapsi, vauva, joka on todellinen isovanhempien kullanmuru.