Lue keskustelun säännöt.
2-vuotias erossa äidistä 4kk.
25.05.2015 |
Tälläinen tilanne lähipiirissä tulossa, että lapsen äiti lähdössä töihin ulkomaille neljäksi kuukaudeksi ja isä hoitaisi lasta sen aikaa.
Mitä mieltä?
Kommentit (66)
Oma isäni oli juuri tuollainen. Ollessani 8-vuotias hän lähti kehitysaputyöhön Afrikkaan. Minä ja sisko käytiin kyllä monta kertaa häntä tapaamassa siellä mutta voin sanoa, että ikinä en tekisi niin omille lapsille.
Voin myös sanoa, että pidän tunnekylmän vanhemman merkkinä, jos voi noin lähteä toiseen maahan ilman lapsia. Kyllä se vaikutti suhteisiin vaikka sillon lapsena oli muka niin hienoa päästä matkustamaan paikoissa joissa kukaan kaveri ei ollut käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:06"]
Kuka on ollut lapsen ensisijainen hoitaja ja kiintymyssuhde? Jos äiti, niin noin pitkä ero voi olla todella traumatisoiva. Itselleni myös äitinä noin pitkä ero lapsista olisi traumatisoivaa.
[/quote]
Kertaapa vielä se kiintymyssuhdeteoria...
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:02"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin.... [/quote] Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :) [/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan. [/quote] Mielestäni he ymmärtävät hyvin miksi olen muualla. Olemme kertoneet heille että olen välillä kouluttamassa köyhissä maissa ihmisiä jotka sitten auttavat siellä lapsia joilla ei ole perhettä ollenkaan. :) Poikani ovat nyt 8 ja 10 vuotiaat, eikä heistä millään tavalla huomaa että "hylkäsin" heidät 6 kuukaudeksi aikaisemmin... Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni. [/quote] Luuletko tosiaan, että he jotenkin "näyttävät" sen sinulle? Tässä on juuri se pointti, että lapsi ei rationalisoi, kuten aikuinen. Lapsi nyökyttelee vanhemmalleen, vaikka kuinka sattuisi. Lapsilla on tapana olla sydäntä raastavan uskollisia vangemmalleen, vaikka vanhempi toimisi kuinka väärin. En väheksy hyvän tekemistäsi Afrikassa, mutta miettisin kyllä sinuna, onko tämä vapaaehtoistyö hedelmällistä omien lapsiesi kustannuksella, etenkin, kun hylätyt lapset ovat lähellä sydäntäsi. Joudat kyllä savannille sittenkin, kun lapsesi ovat aikuisia. [/quote] Poikani kommunikoivat paljon paremmin kuin vain nyökyttelemällä... :) En itse laske missään tapauksessa tekeväni työtäni lasteni kustannuksella, hehän ovat aina olleet täysin turvassa isänsä kanssa. Ja nyt kun yhdessä lähdemme matkaan, toivon sen idättävän poikiin myös halun auttaa heikoimpia. Mistä sitä tietää vaikka he täysi-ikäisinä valitsisivat saman tien kuin minä ja työskentelisimme joskus yhdessä vapaaehtoisina. [/quote] Nyökyttely oli kuvaava ilmaisu. Lapsi myötäilee vanhempaansa, vaikka sattuu. Huomaa, ettet osaa asettua lastesi asemaan. Ajattelet aikuisesti, että riittää, kun joku pitää heidät "turvassa". He ovat kuitenkin joutuneet hyvin pienenä kokemaan radikaalin eron äidistään. Se tunnekokemus on todennäköisesti ollut hyvin brutaali ja hämmentävä niin pienille. Tämä ei ole mikään sinun mielipideriippuvainen asia, vaan aivan yleisesti tunnustettu ja tutkittu tosiasia, kun tutkitaan tieteellisesti pienen lapsen kehitystä.
[/quote]
Kävikö mielessäsi ollenkaan että olisi MITENKÄÄN mahdollista että lapset eivät trauatisoituneetkaan? Ja mistä tiedät mitä minun lasteni päässä liikkuu? Täysin tervejärkisiä, fiksuja poikia ovat. :)
Tämä palsta taitaa olla juuri niin agressiivinen kuin mitä minulle kerrottiin... On vain yksi tie olla Täydellinen Äiti, kaikki muu aiheuttaa traumoja ja mielenterveysongelmia. :) Pitäkää kivaa, minä elän elämääni.
No en lähtis itse mutta trauma-puhe on rasittavaa, trauma sitä trauma tätä.. voihan äiti vaikka kuolla ja silti lapsi elää ja kasvaa ihmiseksi. Palstan mukaan kaikki asiat on niin ihmeellisiä.
*lähtee hakemaan popcorneja*
Ei vaan, traumaattistahan tuo on. Ei se lapsi vielä ymmärrä, että missä ja miksi vanhempi on poissa kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erillaisii tilanteit ja erillaisii ihmisii. Lapsi jää isälleen ja nykyään voi puhua päivittäin netin välityksellä niin ei pääse äiti unohtumaan. Höllätkää vähän mammat ja ottakaa iisisti
Me olimme 2 viikon lomalla kun tytär oli vähän alle parivuotias...kun tultiin takaisin ei tyttö suostunut menemään isänsä syliin vaan piti hänträ täysin vieraana ihmisenä, minä sentään kelpaasin. Niin että jos äiti on poissa 4 KUUKAUTTA niin se on lapselle kuin ikuisuus. Äiti kun tulee takaisin niinn hän on täysin uppo-outo lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollainen ero varmaankaan hyvää tee.
Minun kohdallani taisi riittää se aika, pari viikkoa, jonka äiti joutui olemaan ison leikkauksen takia sairaalassa ollessani 2,5-vuotias. Olen ollut lapsesta asti masentunut ja minua hoitavan tahon mukaan kärsin perusturvallisuuden tunteen puutteesta, joka luultavasti juontaa tuosta kriittisessä iässä kokemastani pelottavasta vaiheesta. Enpä tiedä, mutta en ole eri mieltäkään kun järjellä ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos äidin on PAKKO lähteä juuri nyt eikä reissua voi paloitella pienemmiksi tai siirtää myöhemmäksi niin ainoa vaihtoehto on että isä ja lapsi lähtevät mukaan.
Eri asia tietty jos äiti pääsee viikonloppuisin matkustamaan kotiin. Yhtäjaksoinen 4 kk ero on ihan hirveä asia noin pienelle lapselle. Olisi vielä kouluikäisellekkin kova paikka.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:25"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:02"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin.... [/quote] Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :) [/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan. [/quote] Mielestäni he ymmärtävät hyvin miksi olen muualla. Olemme kertoneet heille että olen välillä kouluttamassa köyhissä maissa ihmisiä jotka sitten auttavat siellä lapsia joilla ei ole perhettä ollenkaan. :) Poikani ovat nyt 8 ja 10 vuotiaat, eikä heistä millään tavalla huomaa että "hylkäsin" heidät 6 kuukaudeksi aikaisemmin... Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni. [/quote] Luuletko tosiaan, että he jotenkin "näyttävät" sen sinulle? Tässä on juuri se pointti, että lapsi ei rationalisoi, kuten aikuinen. Lapsi nyökyttelee vanhemmalleen, vaikka kuinka sattuisi. Lapsilla on tapana olla sydäntä raastavan uskollisia vangemmalleen, vaikka vanhempi toimisi kuinka väärin. En väheksy hyvän tekemistäsi Afrikassa, mutta miettisin kyllä sinuna, onko tämä vapaaehtoistyö hedelmällistä omien lapsiesi kustannuksella, etenkin, kun hylätyt lapset ovat lähellä sydäntäsi. Joudat kyllä savannille sittenkin, kun lapsesi ovat aikuisia. [/quote] Poikani kommunikoivat paljon paremmin kuin vain nyökyttelemällä... :) En itse laske missään tapauksessa tekeväni työtäni lasteni kustannuksella, hehän ovat aina olleet täysin turvassa isänsä kanssa. Ja nyt kun yhdessä lähdemme matkaan, toivon sen idättävän poikiin myös halun auttaa heikoimpia. Mistä sitä tietää vaikka he täysi-ikäisinä valitsisivat saman tien kuin minä ja työskentelisimme joskus yhdessä vapaaehtoisina. [/quote] Nyökyttely oli kuvaava ilmaisu. Lapsi myötäilee vanhempaansa, vaikka sattuu. Huomaa, ettet osaa asettua lastesi asemaan. Ajattelet aikuisesti, että riittää, kun joku pitää heidät "turvassa". He ovat kuitenkin joutuneet hyvin pienenä kokemaan radikaalin eron äidistään. Se tunnekokemus on todennäköisesti ollut hyvin brutaali ja hämmentävä niin pienille. Tämä ei ole mikään sinun mielipideriippuvainen asia, vaan aivan yleisesti tunnustettu ja tutkittu tosiasia, kun tutkitaan tieteellisesti pienen lapsen kehitystä.
[/quote]
Kävikö mielessäsi ollenkaan että olisi MITENKÄÄN mahdollista että lapset eivät trauatisoituneetkaan? Ja mistä tiedät mitä minun lasteni päässä liikkuu? Täysin tervejärkisiä, fiksuja poikia ovat. :)
Tämä palsta taitaa olla juuri niin agressiivinen kuin mitä minulle kerrottiin... On vain yksi tie olla Täydellinen Äiti, kaikki muu aiheuttaa traumoja ja mielenterveysongelmia. :) Pitäkää kivaa, minä elän elämääni.
[/quote]
Älä välitä näistä palstan akoista. Kateellisia ovat kun elävät yh- tai wt-elämää ilman toivoa elämänmuutoksesta. Eivät he ymmärrä erilaisia elämäntapoja tai -valintoja. Huutelevat sinun olevan huono äiti kun eivät muuta keksi. Olet varmasti hyvä äiti, tsemppiä koko perheellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:19"]
Älä välitä näistä palstan akoista. Kateellisia ovat kun elävät yh- tai wt-elämää ilman toivoa elämänmuutoksesta. Eivät he ymmärrä erilaisia elämäntapoja tai -valintoja. Huutelevat sinun olevan huono äiti kun eivät muuta keksi. Olet varmasti hyvä äiti, tsemppiä koko perheellesi!
[/quote]
Valitettavasti jokin kaivertaa minuakin kyseisen henkilön näkemyksissä. Lainaan tähän lauseet, jotka hiertävät minua niin ei tarvitse lainata koko litaniaa:
-Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni.
-toivon sen idättävän poikiin myös halun auttaa heikoimpia. Mistä sitä tietää vaikka he täysi-ikäisinä valitsisivat saman tien kuin minä ja työskentelisimme joskus yhdessä vapaaehtoisina.
Minusta kertoo paljon että kommentoijat on päättänyt alitajuntaisesti miten hänen lapsensa reagoivat ja toimivat. Eli hän ei mene omien lapsiensa tarpeiden mukaan vaan olettaa että nämä menevät hänen näkemyksiensä mukaan. Samalla hän jo toivoo että nämä valitsevat kaiken kukkuraksi saman "uran" kuin hän. Minusta on tekopyhyyttä mennä "auttamaan" heikkoja Afrikkaan, kun ei edes tiedä mitä heikkous tarkoittaa. Se ei ole massa ihmisiä tietyssä maanosassa. Ja lapset eivät ole itsen jatkeita.
-On vain yksi tie olla Täydellinen Äiti, kaikki muu aiheuttaa traumoja ja mielenterveysongelmia. :) Pitäkää kivaa, minä elän elämääni.
Todellakin. Se ettei ota vastaan mitään kritiikkiä vaan seisoo jykevänä muurina omine aatteineen ei ole terve kasvuympäristö lapsellekaan. Paitsi että sinä et ole heidän kanssaan tekemisissä, joten ehkä parempikin että pidät vähän väliä.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:11"]Ihan yhtä kamalaa se olisi, jos isä olisi noin kauan poissa, mutta miksei sellaisia tilanteita jeesustella samaan malliin? Huhhuh. Tasa-arvoisuutta pitäs olla ja kannattaa ja miesten tehdä kimpassa kotityöt ja hoitaa lapset, mutta ei isiä kuitenkaan arvosteta. Kyllä te av-mammat sitten ootte a-luokan naisia...
[/quote]
Jos lapsen ensisijainen kiintymyssuhde on äiti, niin asiaa ei voi verrata. Usein näin on. Silloin ero on lapselle kuin ikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:59"]Ei äiti ole mikään autuaaksi tekevä ihminen. Hänen hommansa hoitaa isä tai joku muu välittävä ihminen aivan yhtä hyvin. Vai väitättekö että adoptoidut ihmiset ovat jotenkin häiriintyneitä?
t: Adoptoitu
[/quote]
Monet on. Riippuu olosuhteista.
.
Tottakai adoptiovanhemmat voi olla yhtä hyvä kuin biologiset. Silloin olisi ikävää, jos adoptioäiti häipyisi 4 kuukaudeksi
Mieheni on paljon työmatkoilla. Muutamia viikkoja kerrallaan. Lapset on teinejä. Silti jo viikoissa alkaa vierastaa. Meille tulee ihan oma rytmi ja miehen kotiinpaluu vaatii sopeutumista kaikilta. En olisi tykännyt tilanteesta, kun lapset oli pieniä.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:02"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin.... [/quote] Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :) [/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan. [/quote] Mielestäni he ymmärtävät hyvin miksi olen muualla. Olemme kertoneet heille että olen välillä kouluttamassa köyhissä maissa ihmisiä jotka sitten auttavat siellä lapsia joilla ei ole perhettä ollenkaan. :) Poikani ovat nyt 8 ja 10 vuotiaat, eikä heistä millään tavalla huomaa että "hylkäsin" heidät 6 kuukaudeksi aikaisemmin... Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni. [/quote] Luuletko tosiaan, että he jotenkin "näyttävät" sen sinulle? Tässä on juuri se pointti, että lapsi ei rationalisoi, kuten aikuinen. Lapsi nyökyttelee vanhemmalleen, vaikka kuinka sattuisi. Lapsilla on tapana olla sydäntä raastavan uskollisia vangemmalleen, vaikka vanhempi toimisi kuinka väärin. En väheksy hyvän tekemistäsi Afrikassa, mutta miettisin kyllä sinuna, onko tämä vapaaehtoistyö hedelmällistä omien lapsiesi kustannuksella, etenkin, kun hylätyt lapset ovat lähellä sydäntäsi. Joudat kyllä savannille sittenkin, kun lapsesi ovat aikuisia. [/quote] Poikani kommunikoivat paljon paremmin kuin vain nyökyttelemällä... :) En itse laske missään tapauksessa tekeväni työtäni lasteni kustannuksella, hehän ovat aina olleet täysin turvassa isänsä kanssa. Ja nyt kun yhdessä lähdemme matkaan, toivon sen idättävän poikiin myös halun auttaa heikoimpia. Mistä sitä tietää vaikka he täysi-ikäisinä valitsisivat saman tien kuin minä ja työskentelisimme joskus yhdessä vapaaehtoisina. [/quote] Nyökyttely oli kuvaava ilmaisu. Lapsi myötäilee vanhempaansa, vaikka sattuu. Huomaa, ettet osaa asettua lastesi asemaan. Ajattelet aikuisesti, että riittää, kun joku pitää heidät "turvassa". He ovat kuitenkin joutuneet hyvin pienenä kokemaan radikaalin eron äidistään. Se tunnekokemus on todennäköisesti ollut hyvin brutaali ja hämmentävä niin pienille. Tämä ei ole mikään sinun mielipideriippuvainen asia, vaan aivan yleisesti tunnustettu ja tutkittu tosiasia, kun tutkitaan tieteellisesti pienen lapsen kehitystä.
[/quote]
Kävikö mielessäsi ollenkaan että olisi MITENKÄÄN mahdollista että lapset eivät trauatisoituneetkaan? Ja mistä tiedät mitä minun lasteni päässä liikkuu? Täysin tervejärkisiä, fiksuja poikia ovat. :)
Tämä palsta taitaa olla juuri niin agressiivinen kuin mitä minulle kerrottiin... On vain yksi tie olla Täydellinen Äiti, kaikki muu aiheuttaa traumoja ja mielenterveysongelmia. :) Pitäkää kivaa, minä elän elämääni.
[/quote]
Ei, on miljoona eri tapaa olla hyvä äiti. Täydellistä ei olekaan. Mutta hylkäämiskokemuksen aiheuttaminen lapsille ei kuulu yhteenkään niistä miljoonasta tavasta, vaan on hyvin radikaali teko lapsen elämässä.
He voivat olla tervejärkisiä ja fiksuja, vaikka olisivatkin käyneet läpi hylkäämiskokemuksen. Se voi tulla esiin heidän tulevissa ihmissuhteissaan, aikuisiällä kumppanin kanssa jne. Ymmärtänet sen?
Trauma on aina trauma. Ei se useinkaan päällepäin näy, vaan ohjaa tiettyjä käytösmalleja läpi elämän.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:25"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:02"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin.... [/quote] Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :) [/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan. [/quote] Mielestäni he ymmärtävät hyvin miksi olen muualla. Olemme kertoneet heille että olen välillä kouluttamassa köyhissä maissa ihmisiä jotka sitten auttavat siellä lapsia joilla ei ole perhettä ollenkaan. :) Poikani ovat nyt 8 ja 10 vuotiaat, eikä heistä millään tavalla huomaa että "hylkäsin" heidät 6 kuukaudeksi aikaisemmin... Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni. [/quote] Luuletko tosiaan, että he jotenkin "näyttävät" sen sinulle? Tässä on juuri se pointti, että lapsi ei rationalisoi, kuten aikuinen. Lapsi nyökyttelee vanhemmalleen, vaikka kuinka sattuisi. Lapsilla on tapana olla sydäntä raastavan uskollisia vangemmalleen, vaikka vanhempi toimisi kuinka väärin. En väheksy hyvän tekemistäsi Afrikassa, mutta miettisin kyllä sinuna, onko tämä vapaaehtoistyö hedelmällistä omien lapsiesi kustannuksella, etenkin, kun hylätyt lapset ovat lähellä sydäntäsi. Joudat kyllä savannille sittenkin, kun lapsesi ovat aikuisia. [/quote] Poikani kommunikoivat paljon paremmin kuin vain nyökyttelemällä... :) En itse laske missään tapauksessa tekeväni työtäni lasteni kustannuksella, hehän ovat aina olleet täysin turvassa isänsä kanssa. Ja nyt kun yhdessä lähdemme matkaan, toivon sen idättävän poikiin myös halun auttaa heikoimpia. Mistä sitä tietää vaikka he täysi-ikäisinä valitsisivat saman tien kuin minä ja työskentelisimme joskus yhdessä vapaaehtoisina. [/quote] Nyökyttely oli kuvaava ilmaisu. Lapsi myötäilee vanhempaansa, vaikka sattuu. Huomaa, ettet osaa asettua lastesi asemaan. Ajattelet aikuisesti, että riittää, kun joku pitää heidät "turvassa". He ovat kuitenkin joutuneet hyvin pienenä kokemaan radikaalin eron äidistään. Se tunnekokemus on todennäköisesti ollut hyvin brutaali ja hämmentävä niin pienille. Tämä ei ole mikään sinun mielipideriippuvainen asia, vaan aivan yleisesti tunnustettu ja tutkittu tosiasia, kun tutkitaan tieteellisesti pienen lapsen kehitystä.
[/quote]
Kävikö mielessäsi ollenkaan että olisi MITENKÄÄN mahdollista että lapset eivät trauatisoituneetkaan? Ja mistä tiedät mitä minun lasteni päässä liikkuu? Täysin tervejärkisiä, fiksuja poikia ovat. :)
Tämä palsta taitaa olla juuri niin agressiivinen kuin mitä minulle kerrottiin... On vain yksi tie olla Täydellinen Äiti, kaikki muu aiheuttaa traumoja ja mielenterveysongelmia. :) Pitäkää kivaa, minä elän elämääni.
[/quote]
Älä välitä näistä palstan akoista. Kateellisia ovat kun elävät yh- tai wt-elämää ilman toivoa elämänmuutoksesta. Eivät he ymmärrä erilaisia elämäntapoja tai -valintoja. Huutelevat sinun olevan huono äiti kun eivät muuta keksi. Olet varmasti hyvä äiti, tsemppiä koko perheellesi!
[/quote]
Miksi ihmeessä kritiikki tekee kritiikinantajasta wt:n tai yh:n? Tai kateellisen? Tuohan se varsinainen argumentaatio on. Eikä se edes ole mielipide, vaan ihan tutkittu asia, tutustupa asiaan vähän syvällisemmin. Em. kommenttisi tässä asiaton on, jos joku, täällähän on keskusteltu ihan asiallisesti virallisiin tutkimustuloksiin ja faktoihin nojaten. Kerrankin asiallinen keskustelu av:lla (paitsi tuo em. Wt-huutelukommenttisi).
Minä en tekisi noin.
nimimerkillä kokemusta on, koska mieheni...
Ei kuulosta kovin kivalle. Myöskään isän 4kk poissaolo ei kuulostaisi kivalle. Mutta välillä perheet joutuu tekemään ratkasuja jotka ei ole kivoja.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin.... [/quote] Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :) [/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan. [/quote] Mielestäni he ymmärtävät hyvin miksi olen muualla. Olemme kertoneet heille että olen välillä kouluttamassa köyhissä maissa ihmisiä jotka sitten auttavat siellä lapsia joilla ei ole perhettä ollenkaan. :) Poikani ovat nyt 8 ja 10 vuotiaat, eikä heistä millään tavalla huomaa että "hylkäsin" heidät 6 kuukaudeksi aikaisemmin... Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni. [/quote] Luuletko tosiaan, että he jotenkin "näyttävät" sen sinulle? Tässä on juuri se pointti, että lapsi ei rationalisoi, kuten aikuinen. Lapsi nyökyttelee vanhemmalleen, vaikka kuinka sattuisi. Lapsilla on tapana olla sydäntä raastavan uskollisia vangemmalleen, vaikka vanhempi toimisi kuinka väärin. En väheksy hyvän tekemistäsi Afrikassa, mutta miettisin kyllä sinuna, onko tämä vapaaehtoistyö hedelmällistä omien lapsiesi kustannuksella, etenkin, kun hylätyt lapset ovat lähellä sydäntäsi. Joudat kyllä savannille sittenkin, kun lapsesi ovat aikuisia.
[/quote]
Poikani kommunikoivat paljon paremmin kuin vain nyökyttelemällä... :) En itse laske missään tapauksessa tekeväni työtäni lasteni kustannuksella, hehän ovat aina olleet täysin turvassa isänsä kanssa. Ja nyt kun yhdessä lähdemme matkaan, toivon sen idättävän poikiin myös halun auttaa heikoimpia. Mistä sitä tietää vaikka he täysi-ikäisinä valitsisivat saman tien kuin minä ja työskentelisimme joskus yhdessä vapaaehtoisina.
[/quote] Nyökyttely oli kuvaava ilmaisu. Lapsi myötäilee vanhempaansa, vaikka sattuu. Huomaa, ettet osaa asettua lastesi asemaan. Ajattelet aikuisesti, että riittää, kun joku pitää heidät "turvassa". He ovat kuitenkin joutuneet hyvin pienenä kokemaan radikaalin eron äidistään. Se tunnekokemus on todennäköisesti ollut hyvin brutaali ja hämmentävä niin pienille. Tämä ei ole mikään sinun mielipideriippuvainen asia, vaan aivan yleisesti tunnustettu ja tutkittu tosiasia, kun tutkitaan tieteellisesti pienen lapsen kehitystä.