2-vuotias erossa äidistä 4kk.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :)
[/quote]

Niin, sinun mielestäsi pärjäsivät hyvin.
Ihmiset, jotka laittavat vapaaehtoistyöt omien lastensa edelle, yleensä eivät ajattelekaan asioita lähtökohtaisesti lastensa näkökulmasta.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin....

[/quote]

Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :) 
[/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"]Mun naapurin pariskunta on kaikkien kolmen lapsen kohdalla tehnyt näin: Vaimo kotona lapsen synnyttyä 9kk jonka ajan mies töissä. Sen jälkeen nainen taas mennyt töihin koska tienaa paremmin, on välillä viikon tai kaksikin pois ja loistavasti on isä lasten kanssa pärjännyt kotona aina. Skypen kautta ja puhelimitse yhteydessä päivittäin. Nyt on heidän nuorimmainen 1,5v ja syksyllä menee päiväkotiin ja isä takaisin töihin.
[/quote]

Onko viikko ja 4kk mielestäsi sama asia?

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin....

[/quote]

Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :) 
[/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan.
[/quote] minä minä minä....

Jos vanhempi ja pieni lapsi on ihan mukisematta erossa toisistaan monta kuukautta putkeen, "kyllä se meijän lilli-matti hyvin pärjäs ja oli oikein reipas!" niin epäilen, että siinä kiintymyksessä on jotain häikkää puolin ja toisin. 

Toivottavasti toi Afrikkaan menijä on provo. Aivan alkeet hukassa lasten kanssa. Lapselle puolen vuoden ero äidistä on hylkäämiskokemus, joka jättää syvät jäljet.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin.... [/quote] Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :)  [/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan.

[/quote]

Mielestäni he ymmärtävät hyvin miksi olen muualla. Olemme kertoneet heille että olen välillä kouluttamassa köyhissä maissa ihmisiä jotka sitten auttavat siellä lapsia joilla ei ole perhettä ollenkaan. :) Poikani ovat nyt 8 ja 10 vuotiaat, eikä heistä millään tavalla huomaa että "hylkäsin" heidät 6 kuukaudeksi aikaisemmin... Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni.

Kyllä meillä minä olen 1-vuotiaalle selvästi tärkeämpi, esim. väsyneenä kelpaa vain äidin syli, eikä isän kanssa rauhoitu. Olisi hirveä kriisi jos häviäisin, mutta meillä ei olekaan ikinä ollut kuin pari tuntia eroa toisista. 4 h on pitkä aika, 4 päivää ei tulisi kyseeseen ja 4 kk täysi mahdottomuus.
.
Miehen veli on kkasvattanut tyttärensä yhdessä omien vanhempiensa kanssa (teinityttö isovanhemmilla joka päivä). Äiti lähti kun tyttö 1v, tapaa lasta ehkä 2 krt vuodessa. Eipä ole tytölle tehnyt hyvää :(

Ei lapsi tunnetasolla ymmärrä tuollaisia selityksiä, lapselle hoiva ja huolenpito ovat konkreettisia asioita. Pienellä lapsella ei ole aikuisen kykyä ymmärtää äidin katoamista elämästään niin pitkäksi aikaa.
Ja kyllä äidin kiintymyssuhteessakin on jotain vialla, jos vapaaehtoisesti haluaa olla poissa lastensa luota noin pitkään.

36:n vastaus oli tarkoitettu siis tuolle, joka jätti pienet lapset vapaaehtoistyön vuoksi.

Ei äiti ole mikään autuaaksi tekevä ihminen. Hänen hommansa hoitaa isä tai joku muu välittävä ihminen aivan yhtä hyvin. Vai väitättekö että adoptoidut ihmiset ovat jotenkin häiriintyneitä?

t: Adoptoitu 

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin.... [/quote] Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :)  [/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan.

[/quote]

Mielestäni he ymmärtävät hyvin miksi olen muualla. Olemme kertoneet heille että olen välillä kouluttamassa köyhissä maissa ihmisiä jotka sitten auttavat siellä lapsia joilla ei ole perhettä ollenkaan. :) Poikani ovat nyt 8 ja 10 vuotiaat, eikä heistä millään tavalla huomaa että "hylkäsin" heidät 6 kuukaudeksi aikaisemmin... Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni.
[/quote] Luuletko tosiaan, että he jotenkin "näyttävät" sen sinulle? Tässä on juuri se pointti, että lapsi ei rationalisoi, kuten aikuinen. Lapsi nyökyttelee vanhemmalleen, vaikka kuinka sattuisi. Lapsilla on tapana olla sydäntä raastavan uskollisia vangemmalleen, vaikka vanhempi toimisi kuinka väärin. En väheksy hyvän tekemistäsi Afrikassa, mutta miettisin kyllä sinuna, onko tämä vapaaehtoistyö hedelmällistä omien lapsiesi kustannuksella, etenkin, kun hylätyt lapset ovat lähellä sydäntäsi. Joudat kyllä savannille sittenkin, kun lapsesi ovat aikuisia.

Homman voi hoitaa yhtä hyvin, mutta silti on kyse tunne-elämän kehityksestä. 

Silläkin on paljon merkitystä missä ikävaiheessa se adoptio tapahtuu ja millaisissa olosuhteissa. 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:02"]

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:46"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:35"] [quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:29"]Minä olin puoli vuotta vapaaehtoistöissä Afrikassa lasten ollessa 2,5v ja 5v. Oikein hyvin pärjäsivät isänsä (ja isovanhempiensa, tätiensä ja setiensä) kanssa kotona. :) [/quote] Mikset mennyt ennen lapsia? En vaan ymmärrä noin pienten lasten jättämistä kauas kauas.... ehkä olitkin provo, ja ap:kin.... [/quote] Olin kolmeen otteeseen ennen lapsiakin. Seuraavan kerran lähdemme talvella koko perhe, olemme yhdessä kolmisen kuukautta, sen jälkeen muut lähtevät kotiin ja minä jään vielä toiseksi mokomaksi. :)  [/quote] Teet vapaaehtoistyötä siellä hyläten omat lapsesi tänne? Lapsesi tarvitsisivat äitiä ja olisi sinulta hyvän tekemistä antaa itsestäsi lapsillesi. He eivät pysty noin pieninä käsittämään sitä, miksi olet mieluummin afrikassa kuin heidän luonaan. [/quote] Mielestäni he ymmärtävät hyvin miksi olen muualla. Olemme kertoneet heille että olen välillä kouluttamassa köyhissä maissa ihmisiä jotka sitten auttavat siellä lapsia joilla ei ole perhettä ollenkaan. :) Poikani ovat nyt 8 ja 10 vuotiaat, eikä heistä millään tavalla huomaa että "hylkäsin" heidät 6 kuukaudeksi aikaisemmin... Innolla odottavat tulevaa yhteistä matkaamme joka tulee olemaan heillekin avartava ja sen jälkeen he varmasti vielä paremmin ymmärtävät työtäni. [/quote] Luuletko tosiaan, että he jotenkin "näyttävät" sen sinulle? Tässä on juuri se pointti, että lapsi ei rationalisoi, kuten aikuinen. Lapsi nyökyttelee vanhemmalleen, vaikka kuinka sattuisi. Lapsilla on tapana olla sydäntä raastavan uskollisia vangemmalleen, vaikka vanhempi toimisi kuinka väärin. En väheksy hyvän tekemistäsi Afrikassa, mutta miettisin kyllä sinuna, onko tämä vapaaehtoistyö hedelmällistä omien lapsiesi kustannuksella, etenkin, kun hylätyt lapset ovat lähellä sydäntäsi. Joudat kyllä savannille sittenkin, kun lapsesi ovat aikuisia.

[/quote]

Poikani kommunikoivat paljon paremmin kuin vain nyökyttelemällä... :) En itse laske missään tapauksessa tekeväni työtäni lasteni kustannuksella, hehän ovat aina olleet täysin turvassa isänsä kanssa. Ja nyt kun yhdessä lähdemme matkaan, toivon sen idättävän poikiin myös halun auttaa heikoimpia. Mistä sitä tietää vaikka he täysi-ikäisinä valitsisivat saman tien kuin minä ja työskentelisimme joskus yhdessä vapaaehtoisina.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:05"]

Homman voi hoitaa yhtä hyvin, mutta silti on kyse tunne-elämän kehityksestä. 

Silläkin on paljon merkitystä missä ikävaiheessa se adoptio tapahtuu ja millaisissa olosuhteissa. 

[/quote]

Tuo vapaaehtoistyöntekijä ei tainnut kuitenkaan poistua kokonaan lastensa elämästä? Oli poissa 6 kuukautta.

"Mistä sitä tietää vaikka he täysi-ikäisinä valitsisivat saman tien kuin minä ja työskentelisimme joskus yhdessä vapaaehtoisina." 

Et oo tosissas? :D 

Minä minä minä ja mun tarpeet olla muille tärkeä. Ja lapset on mun peilikuviksi tehty.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:59"]Ei äiti ole mikään autuaaksi tekevä ihminen. Hänen hommansa hoitaa isä tai joku muu välittävä ihminen aivan yhtä hyvin. Vai väitättekö että adoptoidut ihmiset ovat jotenkin häiriintyneitä?

t: Adoptoitu 
[/quote] No usein heillä on kipupisteitä juuri tuon hylkäämiseksi tulemisen kokemuksen kanssa. Ihmisellä (eläimilläkin useilla) on jokin kummallinen vietti.. ikään kuin emotionaalinen kaipuu äitiinsä. Oman äidin hylkäämäksi joutuminen tarkoittaa luonnossa käytännössä poikaselle kuolemaa. Tuleekohan sieltä, että oman äidin hylkäämistä on niin vaikea käsittää ja sille haluaa ainakin jonkin selityksen.

Kaksivuotias ei tajua kyllä mitään maailman pelastamisesta vaikka olisi ihmelapsi. Sen sijaan hän kokee äidin poissaolon hylkäämisenä, eikä hänellä ole keinoja sen paremmin käsitellä asiaa kuin ymmärtää sitä.
Se, että hän myöhemmin on kuullut asiasta ei mitenkään poista sitä kokemusta.
Outoa että äidillä ei myöskään ole käsitystä kiintymyssuhteesta ja sen merkityksestä. Edes perusasioita.

Sairasta jättää 2.5v lapsi neljäksi kuukaudeksi. Mieluummin auttaa muiden lapsia ja vahingoittaa omaansa koska kiintymyssuhde tuosta kyllä kärsii ja perusturvallisuus.

Adoptiolapsilla on tutkimusten mukaan enemmän mielenterveysongelmia aikuisena kuin muilla. Kiintymyssuhdeongelmat käsitellään adoptioneuvonnassa tarkkaan ja kiintymyssuhteen muodostamiseen pitäisi adoptiolasten kanssa kiinnittää erityisen paljon huomiota.