Uni toi mieleen hetkiä lapsuudestani, kun äitini joi.

Ihan creepyä.. Näin unta lapsuuteni mökistä. Ensin rupesin herättyäni funtsimaan sen yksityiskohtia, tosi kummaa miten hyvin muisti monia pienen pieniä yksityiskohtia. Mm. mitä tuvan laatikoissa oli etc. Olen siis vasta 23vuotias, meillä oli vanha mökki lapsuudessani, mummini asuinkoti :) 

Jokatapauksessa, pääpointti tälle 'hämärälle' on se, että yhtäkkiä mieleeni pamahti asoita siitä kun olin pieni. Päällimmäisenä äitini juopottelu. Muistin yhtäkkiä, miten veljeni kanssa just tuolla mökillä saatettiin joutua piilottelemaan sen retkahtamista, kotoota muistui ne 'varmimmat' pullopiilot, jos oli retkahtanut. Muistan miten pienenä tyttönä käskettiin mammaa puhaltamaan, siitähän fiksuna tyttönä heti haistoi oliko ryypytelty.

Airwaves purkka. Se pisti heti huolestuttamaan, piiloteltiinko jotain? Makeat siiderit, helv se nitten hajukin jo! Muistui ne hiveät hetket, kun äiti joi. Kun äiti suoranaisesti lähti kauppaan hakemaan sitä siideriä. Kun se oli jäätävässä kännissä ja puhui yötä myöten puhelimessa. Kun sitä aneltiin nukkumaan. Koska pelotti, että äiti lähtee kaupan päälle vielä baariin. Joskus niin oli käynyt ja heräsi tyhjään kotiin. Sitten sille soitettiin ja itkettiin ja aneltiin sitä kotiin, koska pelotti tuhannesti, että sattuu jotain:( Usein sitten tultiin sen näköisenä, että rehellisesti on kontattu kotiin.. Polvet ruvella. Samaan syssyyn meille lapsille itkettiin kaikkea elämän paskaa. Sitten piti lohduttaa äitiä, jotta sen sai nukkumaan ja sai itsekin sulkea silmät. Kun aamulla oksennettiin ja pyydeltiin anteeksi ja sitten pelättiin niin vitusti seuraavaa retkahtamista.

Muistan täysin nyt, miltä tuntui kun kaikki ala-asteella odottivat perjantaita, mutta minä odotin maanantaita, koska viikonloppuna ryyppääminen alkoi, jos alkoi. Muistan jäätävän elävästi isäni raivarit, jos hän huomasi, että oli edes yksikin siideri valunut kurkusta alas. Me huomattiin se heti. Isäni siis teki töitä ulkomailla, oli harvemmin kotona.  Usein se kuuli jo puhelimessa, että joku on oudosti, ja joko sitten itse itki puhelimeen, että nyt on korkki auki tai sitten sitä yritti viimeiseen asti salata. Ja miten sitten soitettiin mummi meille hoitamaan. Muistan elävästi, miten setäni haki minut ja veljeni 'piristysretkelle' hesburgeriin tämän ryyppäyksen keskeltä.

Lähikioski. Se oli se karmea paikka, minne äitin kanssa käveltiin ssiideriä hakemaan. Koska ei uskaltanut/halunnut olla äitistä erossa, jättää sitä yksin. Miten puistossa istuttiin 'sivistyneesti' sidukalla. Siis hyi vittu vieläkin etoo tollaisten kioskit, mistä saa sitten kans jotain sellasia itsetehtyjä irttispusseja etc. Värikkäitä putkimehujäitä. Noi kioskin 'tarjonnat' saa jo mut voimaan pahoin. Melkeen kuulen, kun siinä ovessakin oli sellanen kilinkolikello, joka soi kun ovesta mentiin sisään.

Siis ihan järkyttynyt olo nyt... Mieleni on sulkenut nämä täysin, yhtäkkiä heräsin ja nämä rupesivat pyörimään päässäni. Nykyään äitini ei siis ole edes retkahtanut, voidaan jo pian puhua kymmenestä vuodesta. Siitä olen niin kiitollinen hänelle. Enää ei ole tarvinnut miettiä, juokohan äiti. Nyt alkaa ihan itkettämään.

Mulle on tuttavani sanonut, että jotain lukkoja ja luurankoja on jostain, koska olen niin ns. varautunut seurustelun etc suhteen. Onko nämä niitä luurankoja? Siis luojan kiitos äitini ei juo enää. Älkää oikeasti pienten lasten äidit juoko, jos ette sitä hallitse :( 

Oli pakko päästä kirjoittamaan tästä. Ihan creepyä:(