Kaveri ei vastaile ikinä mun viesteihini. Miksi? :(

Kuormitat kaveria jollain tapaa. Olet ehkä negatiivinen, yli-innokas, pessimisti, tarvitset palveluksia tms. Haluatko nähdä liian usein? Tai tuppaudutko seuraan? Oletko sählä, liian hengästyttävää seuraa? Tai vaaditko kovinkin pitkiä vastauksia viesteihin? Kun sinulle vastaa, poikiiko se sinulta taas uuden ja uuden viestin? Saisi olla koko ajan näpyttelemässä...

Oletko liian hyökkäävä? Kyselet liian henkilökohtaisia asioita? Luulet että olet läheinenkin ystävä tälle mutta toinen osapuoli ei ajattele niin. Monia syitä.

Ap, maailmassa on paljon ihmisiä joille oman persreiän kaivelu kotisoffalla on mielenkiintoisempaa kuin toissijaiselle kaverille vastaaminen. Keskity ihmisiin joille olet ykkönen, ja unohda muut. Olen henkilökohtaisessa elämässä tehnyt tarkan arvojaon, ja minun ykkösiini kuuluvat perheenjäseneni, oma perheeni lapsineen ja pari läheistä ystävää. Olen kuitenkin ihmisenä kaikille ystävällinen, joten koen vastaamatta jättämisen moukkamaisena käytöksenä, itse en siitä kuitenkaan loukkaannu. Henkilö menee kuitenkin mappi ö:hön!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 08:54"]

Ap, maailmassa on paljon ihmisiä joille oman persreiän kaivelu kotisoffalla on mielenkiintoisempaa kuin toissijaiselle kaverille vastaaminen. Keskity ihmisiin joille olet ykkönen, ja unohda muut. Olen henkilökohtaisessa elämässä tehnyt tarkan arvojaon, ja minun ykkösiini kuuluvat perheenjäseneni, oma perheeni lapsineen ja pari läheistä ystävää. Olen kuitenkin ihmisenä kaikille ystävällinen, joten koen vastaamatta jättämisen moukkamaisena käytöksenä, itse en siitä kuitenkaan loukkaannu. Henkilö menee kuitenkin mappi ö:hön!

[/quote]

Kuulostaa kuitenkin katkeralta. Ihminen,joka ei vastaa viesteihin voi olla hyvinkin empaattinen ja välittävä,mutta ei halua kaataa toisten niskaan omia murheita tai on ns. tottunut selviämään itsekseen ja elämäntilanne voi olla raskas, eikä ole voimavaroja.On helpompi silloin jättää vastaamatta kuin selittää. Tiäs kuinka monta aarreetta olet menettänyt nopealla tulkinnalla ja tuomitsemalla. Pitkämielisyys ei ole ihan turha käsite;)Antaa tilaa ja aikaa. Huomioiden omat tarpeet, mutta Myös toisen tarpeet. Kaikki aina ei ole niin yksiselitteistä.Parempi aito ihmissuhde,kuin olla toiselle mieliksi vastailemalla, jotta toinen pysyy tyytyväisenä. Ihmiset ollaan erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 08:38"]Kuormitat kaveria jollain tapaa. Olet ehkä negatiivinen, yli-innokas, pessimisti, tarvitset palveluksia tms. Haluatko nähdä liian usein? Tai tuppaudutko seuraan? Oletko sählä, liian hengästyttävää seuraa? Tai vaaditko kovinkin pitkiä vastauksia viesteihin? Kun sinulle vastaa, poikiiko se sinulta taas uuden ja uuden viestin? Saisi olla koko ajan näpyttelemässä...
[/quote]
Osa kyllä pätee muhun. Ehkä yritän vain liikaa ylläpitää sellaisia kaverisuhteita jotka eivät toimi. Ei synkkaa. Kavereita ei ole montaa, ja nähtävästi heitäkään ei kiinnosta yhteydenpito tai kuulumiseni. Tällä hetkellä on vielä hankala elämäntilanne meneillään ja huomaan jääneeni aivan yksin. - Ap

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 10:12"]

Mulla taas on/oli useampikin näitä, joiden kanssa viestittely meni aina seuraavasti:

- Kaveri laittaa viestiä jossa kysyy "mitäs kuuluu", ja sen jälkeen kertoo jostain omasta ongelmastaan tai avun tarpeestaan (esim. kysyy jotain tms).

- Vastaan, kommentoin/yritän auttaa pitkästikin hänen ongelmaansa ja kerron omista vastaavista kokemuksista jne, ja yleisesti vähän siitä mitä muuta kuuluu.

--> Kaverista ei kuulu yhtään mitään, kunnes sykli alkaa taas alusta kun hänelle tulee jokin uusi ongelma/tilanne johon hän haluaa apuani ja kommenttejani.

Tällaiset on todella rasittavia - ihan kuin olisin joku helvetin auttava linja, johon otetaan yhteyttä vain kun jotain halutaan! Ja minun asioillani ei ollut mitään väliä, niihin ei yleensä kommentoitu mitenkään. Olenkin lopettanut näille vastaamisen, tai sitten entisen auttamisen sijaan olen vastannut vain jotain "no voi harmi". Aika lyhyeen loppui yhteydenpito, kun minusta ei saanutkaan enää irti loputonta tsemppausta ja avustusta :(.

[/quote]

Samanlainen kokemus, aina joku draama päällä, ja negatiivinen asenne, sama kuvio toistuu. Ei sellaista kukaan jaksa. 

Mullakin on vaikea elämäntilanne ja olen yksin. Päätin, että kaveri joka vastaa vaan jotain "tsemppiä!" saa jäädä.

Vastaan itse ainoastaan puheluihin tai soitan. En omista edes facebookia. Silloin saan aina vastauksen, jos vastataan. Puhun aina pitkän ja kerromme molemmin puolisesti asioita. Tekstiviestehin en vastaa, kuin pakosta. Hyvin on toiminut. Olen oikein tyytyväinen ystäviini ja he minuun vissiin kun kerran vielä soittelevat.

Eivät pidä sinusta. Eivät halua, että tilität heille. Ei kiinnosta.

Kaveria ei kiinnosta tarpeeksi. Mullakin on paha tapa jättää vastaamatta joidenkin viesteihin tai vastaan muutaman päivän viiveellä. Mutta jos on tarpeeksi läheinen kaveri, vastaan kyllä yleensä nopeammin.

Työkaverille en vastaa ikinä. Laittaa mulle aina joskus viestiä iltaisin kertoen päivästään. Koska nähdään joka päivä töissä, musta on hemmetin turhaa viestitellä kun asiat voi kertoa seuraavana päivänä kasvotusten. Ollaan siis kavereita myös työn ulkopuolella.

Itselläni on ihan eri tilanne elämässä kuin muutamalla kaverillani/ystävälläni. Meillä on paljon kavereita + iso suku molemmin puolin. Hektinen työ ja paljon menoja, joihin kuluu yllättävän monta iltaa viikossa. Käytännössä aina viikonloputkin kiinni moneksi viikoksi eteenpäin.

Kännykkä piippaa jatkuvasti ja viesteissä aina kysytään miljoonaa asiaa kuulumisista. Ei itselläni ole arjen keskellä jatkuavsti aikaa näpytellä jotain syväluotaavaa vastausta. Töissä on kiire ja kotona haluan olla ne muutamat tunnit oikeasti läsnä lapsille, en huhuilla kännykän tai tietokoneen takaa vastauksia lasten jutusteluun. Lasten mentyä nukkumaan on VIHDOIN hetki aikaa ihan vain olla ja istahtaa, olla miehen kanssa ja vaikka selailla nettiä. En millään jaksaisi alkaa purkamaan viestejä. Puhelut jää usein vastaamatta niille, joista ei koskaan pääse alta tunnissa "eroon". Kiva vaihtaa kuulumisia silloin tällöin, mutta en jaksa jaaritella joka ilta jonkun kanssa sitä ainoaa hetkeä, kun saisin vain olla.

Ja oma lukunsa on ne, joiden kanssa viestitellessä pitäisi aina olla kaivamassa kalenteria ja sopimassa tapaamista. Heidän kanssaan yhteydenpito on rasittavaa, koska ikinä ei voi vain vaihtaa pelkästään kuulumisia. Aina pitäisi alkaa täyttämään kalenteria entisestään ja jos seuraavat 4 viikkoa on täyttä, sitten aletaan täyttää jo viidettäkin viikkoa. Kaikki päivät käydään hanakasti läpi niin pitkään, että löytyy joku tyhjä väli. Tuntuu, ettei siitä vatvomisesta pääse millään eroon ennen kuin luovuttaa ja täyttää sen viimeisenkin tyhjän päivän  tai viikonlopun ties kuinka pitkältä ajalta. Kaipaisin omaa rauhaa myös joskus ja tätä ei sellaiset kaverit tajua, joilla on vähemmän itsellään ohjelmaa. Joten selviytymiskeinona jätän vain vastaamatta sellaisina aikoina kun en yksinkertaisesti jaksa yhtään lisää ohjelmaa kalenteriini.