Lue keskustelun säännöt.
En halua syödä lääkkeitäni.
24.05.2015 |
Moi. Oon 16-vuotias tyttö, asun kotona. Sairastan synnynnäistä sydänvikaa joka on myös hengenvaarallinen. Syön suuria määriä lääkkeitä. Olen ottanut selvää kys. Lääkkeistä ja järkyttynyt niiden sivuoireista joista lääkärit eivät minulle ole kertoneet. Esimerkiksi masennus, lihominen ja ruoansulatusoireet ovat sivuoireita. Nämä kaikki ovat minulla. Olen 170cm ja liikunnallinen, silti hieman ylipainoinen. Masennusta minulla on ollut yli 7vuotta diagnoosin kanssa. Näin ollen en ole syönyt lääkkeitäni enää. Isältäni salaa piilotan niitä. Pienessä ajassa olen ollut todella onnellinen, laihtunut ja tuntenut itseni energiseksi. Ennen istuin paikoillani ja en koslaan saanut liikunnasta iloa (pulssi kun ei nouse) mutta nyt olen sähäkkä energiapommi. Ikuinen ummetus on kadonnut ja unirytmini on loistava. En himoa makeaa enkä myöskään ole väsynyt. Ihoni voi paremmin (lääkkeet aiheuttavat psoria ja turvotusta) enkä ole yhtään kiukkuinen. Ja verensokerini on tasassa. Paluu lääkkeiden syöntiin itkettää, koska olo muuttuu jälleen hirveäksi. Nyt kun olen maistanut lääkkeettömyyttä, haluaisin jatkaa. Riskinä on kuitenkin esimerkiksi mahdollinen sydänkohtaus. Silti se tuska mitä lääkkestä koituu on pahempi. Nyt olen tajunnut liikunnan mukavuudenkin, ja en halua päästää irti! En halua kertoa isälle saati lääkäreille, jotka voivat pakkottaa ottamaan lääkkeen. Mitä teen?
Kommentit (32)
Vähän erilainen trolli vaihteeksi, virkistävää. Harmi kun se kaatui jo alussa kun tuli esille kysymys lääkkeen nimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:24"]Huomaa että olet ihan kakara kun et voi kertoa edes lääkkeen nimeä. Mitä sä oikein kuvittelet että sen kertomisesta seuraisi? Parempia neuvoja? Vertaistukea? Ehdotuksia paremmasta lääkevalmisteesta? Hui kamala...
[/quote]
en usko että osaatte neuvoa lääkäriä vaativissa asioissa, kun teillä ei ole tutkintoakaan. Mitä hyötyä on antaa teille nimikkeitä asioille mistä ette mitään tiedä? en pyydä apua kertomaan mitä lääkehoitoa tarvitsen, vaan haluan tietää miten toimia tilanteessani. Omasta kakaruudestasihan kommentti ei kerro mitään.
[/quote]
Johan täällä yksi sydänpotilaita työkseen hoitava sh olisi sinulle vastannut. Ja olet jo saanut runsaasti hyviä neuvoja mitä tehdä tilanteessasi. Haluaisit varmasti että joku kommentillaan oikeuttaisi sinut olemaan syömättä lääkkeitä omin luvin, mutta ei sitä voi kukaan tehdä. Tiedät itsekin olevasi hengenvaarassa ilman lääkkeitä. Haluatko mieluummin kuolla kuin olla hieman ylipainoinen? Mene hyvä ihminen lääkäriin puhumaan asiasta, lopettaminen ei ole vaihtoehto.
[/quote]
Hoitaja kertoi minulle hyviä mahdollisuuksia joita aion käyttää. Hänkään ei nimiä silti tarvinnut. Miksi joku muu tarvitsisi?
Mutta olisikin ylipaino ainoa huono asia, niin ongelmaa ei olisi.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:49"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:24"]Huomaa että olet ihan kakara kun et voi kertoa edes lääkkeen nimeä. Mitä sä oikein kuvittelet että sen kertomisesta seuraisi? Parempia neuvoja? Vertaistukea? Ehdotuksia paremmasta lääkevalmisteesta? Hui kamala...
[/quote]
en usko että osaatte neuvoa lääkäriä vaativissa asioissa, kun teillä ei ole tutkintoakaan. Mitä hyötyä on antaa teille nimikkeitä asioille mistä ette mitään tiedä? en pyydä apua kertomaan mitä lääkehoitoa tarvitsen, vaan haluan tietää miten toimia tilanteessani. Omasta kakaruudestasihan kommentti ei kerro mitään.
[/quote]
Mistä helvetistä sinä meidän tutkintomme tiedät? Ja sen, mitä kukakin anonyymi tietää?
Puhu lääkärisi kanssa, idiootti.
t. Eräs, joka olisi osannut auttaa, mutta ei avaa tätä keskustelua enää
[/quote]
lähinnä huvitat.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 14:11"]
Moi. Oon 16-vuotias tyttö, asun kotona. Sairastan synnynnäistä sydänvikaa joka on myös hengenvaarallinen. Syön suuria määriä lääkkeitä. Olen ottanut selvää kys. Lääkkeistä ja järkyttynyt niiden sivuoireista joista lääkärit eivät minulle ole kertoneet. Esimerkiksi masennus, lihominen ja ruoansulatusoireet ovat sivuoireita. Nämä kaikki ovat minulla. Olen 170cm ja liikunnallinen, silti hieman ylipainoinen. Masennusta minulla on ollut yli 7vuotta diagnoosin kanssa. Näin ollen en ole syönyt lääkkeitäni enää. Isältäni salaa piilotan niitä. Pienessä ajassa olen ollut todella onnellinen, laihtunut ja tuntenut itseni energiseksi. Ennen istuin paikoillani ja en koslaan saanut liikunnasta iloa (pulssi kun ei nouse) mutta nyt olen sähäkkä energiapommi. Ikuinen ummetus on kadonnut ja unirytmini on loistava. En himoa makeaa enkä myöskään ole väsynyt. Ihoni voi paremmin (lääkkeet aiheuttavat psoria ja turvotusta) enkä ole yhtään kiukkuinen. Ja verensokerini on tasassa. Paluu lääkkeiden syöntiin itkettää, koska olo muuttuu jälleen hirveäksi. Nyt kun olen maistanut lääkkeettömyyttä, haluaisin jatkaa. Riskinä on kuitenkin esimerkiksi mahdollinen sydänkohtaus. Silti se tuska mitä lääkkestä koituu on pahempi. Nyt olen tajunnut liikunnan mukavuudenkin, ja en halua päästää irti! En halua kertoa isälle saati lääkäreille, jotka voivat pakkottaa ottamaan lääkkeen. Mitä teen?
[/quote]
Olet ilmeisesti niin nuori ettei kuoleman lopullisuus tunnu sinusta miltään? Puhu hyvä ihminen lääkärisi kanssa. Ihan älyttömän lapsellista tehdä tuollaisia kokeiluja omin päin henkensä kustannuksella.
[/quote]
Kerroinhan masennuksestani. Kun syön lääkkeitä, kaikki on suorittamista eikä mikään tunnu hyvältä. Minulla on uniongelmia ja ummetusta, ja nyt myös on ulkonäkö alkanut ahdistamaan. Liikunta on itku silmässä vedettyä, väsyn myös nopeasti. Verenpaine on myös alhainen. Tuon kaiken keskellä olo on helvettiä, ei elämää. En löytänyt syyllistä ennen kuin nyt. Kuolema kuulostaa minusta jopa paremmalta.
[/quote]
Jos tämä on totta - mitä vahvasti epäilen - olet jopa ikäiseksesi äärettömän lapsellinen. Hanki apua. Muualta kuin täältä.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 14:11"] Moi. Oon 16-vuotias tyttö, asun kotona. Sairastan synnynnäistä sydänvikaa joka on myös hengenvaarallinen. Syön suuria määriä lääkkeitä. Olen ottanut selvää kys. Lääkkeistä ja järkyttynyt niiden sivuoireista joista lääkärit eivät minulle ole kertoneet. Esimerkiksi masennus, lihominen ja ruoansulatusoireet ovat sivuoireita. Nämä kaikki ovat minulla. Olen 170cm ja liikunnallinen, silti hieman ylipainoinen. Masennusta minulla on ollut yli 7vuotta diagnoosin kanssa. Näin ollen en ole syönyt lääkkeitäni enää. Isältäni salaa piilotan niitä. Pienessä ajassa olen ollut todella onnellinen, laihtunut ja tuntenut itseni energiseksi. Ennen istuin paikoillani ja en koslaan saanut liikunnasta iloa (pulssi kun ei nouse) mutta nyt olen sähäkkä energiapommi. Ikuinen ummetus on kadonnut ja unirytmini on loistava. En himoa makeaa enkä myöskään ole väsynyt. Ihoni voi paremmin (lääkkeet aiheuttavat psoria ja turvotusta) enkä ole yhtään kiukkuinen. Ja verensokerini on tasassa. Paluu lääkkeiden syöntiin itkettää, koska olo muuttuu jälleen hirveäksi. Nyt kun olen maistanut lääkkeettömyyttä, haluaisin jatkaa. Riskinä on kuitenkin esimerkiksi mahdollinen sydänkohtaus. Silti se tuska mitä lääkkestä koituu on pahempi. Nyt olen tajunnut liikunnan mukavuudenkin, ja en halua päästää irti! En halua kertoa isälle saati lääkäreille, jotka voivat pakkottaa ottamaan lääkkeen. Mitä teen? [/quote] Olet ilmeisesti niin nuori ettei kuoleman lopullisuus tunnu sinusta miltään? Puhu hyvä ihminen lääkärisi kanssa. Ihan älyttömän lapsellista tehdä tuollaisia kokeiluja omin päin henkensä kustannuksella. [/quote] Kerroinhan masennuksestani. Kun syön lääkkeitä, kaikki on suorittamista eikä mikään tunnu hyvältä. Minulla on uniongelmia ja ummetusta, ja nyt myös on ulkonäkö alkanut ahdistamaan. Liikunta on itku silmässä vedettyä, väsyn myös nopeasti. Verenpaine on myös alhainen. Tuon kaiken keskellä olo on helvettiä, ei elämää. En löytänyt syyllistä ennen kuin nyt. Kuolema kuulostaa minusta jopa paremmalta. [/quote] Jos tämä on totta - mitä vahvasti epäilen - olet jopa ikäiseksesi äärettömän lapsellinen. Hanki apua. Muualta kuin täältä.
[/quote]
Samantyyppisiä ajatuksia on kyllä ap:ta vanhemmillakin sydänpotilailla. Elämä henkeä uhkaavan sairauden kanssa voi olla mielenterveyden kannalta varsin kuormittavaa. Beetasalpaajilla on joskus ikäviä sivuvaikutuksia, vaikka ne pitävät yleensä rytmihäiriöt hyvin poissa. Jos ap et halua kertoa, mistä sairaudesta tai lääkkeistä on kyse, voisitko kertoa mitä leikkauksia sinulle on tehty? Katetriablaatioita ehkä? Millaista tahdistinta sinulle on suunniteltu? Kaikkiin kysymyksiisi saat parhaiten vastauksen lääkärin vastaanotolta. Älä pelkää kertoa, mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu. Sinulle voidaan järjestää myös henkistä tukea, mikä on todellakin tarpeen. Et ole minusta lainkaan lapsellinen, vaan alaikäinen jolla on varsin raskaita taakkoja kannettavanaan. Älä välitä täällä herjaavista ihmisistä, joilla ei ole aavistusta siitä mitä käyt läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 14:11"] Moi. Oon 16-vuotias tyttö, asun kotona. Sairastan synnynnäistä sydänvikaa joka on myös hengenvaarallinen. Syön suuria määriä lääkkeitä. Olen ottanut selvää kys. Lääkkeistä ja järkyttynyt niiden sivuoireista joista lääkärit eivät minulle ole kertoneet. Esimerkiksi masennus, lihominen ja ruoansulatusoireet ovat sivuoireita. Nämä kaikki ovat minulla. Olen 170cm ja liikunnallinen, silti hieman ylipainoinen. Masennusta minulla on ollut yli 7vuotta diagnoosin kanssa. Näin ollen en ole syönyt lääkkeitäni enää. Isältäni salaa piilotan niitä. Pienessä ajassa olen ollut todella onnellinen, laihtunut ja tuntenut itseni energiseksi. Ennen istuin paikoillani ja en koslaan saanut liikunnasta iloa (pulssi kun ei nouse) mutta nyt olen sähäkkä energiapommi. Ikuinen ummetus on kadonnut ja unirytmini on loistava. En himoa makeaa enkä myöskään ole väsynyt. Ihoni voi paremmin (lääkkeet aiheuttavat psoria ja turvotusta) enkä ole yhtään kiukkuinen. Ja verensokerini on tasassa. Paluu lääkkeiden syöntiin itkettää, koska olo muuttuu jälleen hirveäksi. Nyt kun olen maistanut lääkkeettömyyttä, haluaisin jatkaa. Riskinä on kuitenkin esimerkiksi mahdollinen sydänkohtaus. Silti se tuska mitä lääkkestä koituu on pahempi. Nyt olen tajunnut liikunnan mukavuudenkin, ja en halua päästää irti! En halua kertoa isälle saati lääkäreille, jotka voivat pakkottaa ottamaan lääkkeen. Mitä teen? [/quote] Olet ilmeisesti niin nuori ettei kuoleman lopullisuus tunnu sinusta miltään? Puhu hyvä ihminen lääkärisi kanssa. Ihan älyttömän lapsellista tehdä tuollaisia kokeiluja omin päin henkensä kustannuksella. [/quote] Kerroinhan masennuksestani. Kun syön lääkkeitä, kaikki on suorittamista eikä mikään tunnu hyvältä. Minulla on uniongelmia ja ummetusta, ja nyt myös on ulkonäkö alkanut ahdistamaan. Liikunta on itku silmässä vedettyä, väsyn myös nopeasti. Verenpaine on myös alhainen. Tuon kaiken keskellä olo on helvettiä, ei elämää. En löytänyt syyllistä ennen kuin nyt. Kuolema kuulostaa minusta jopa paremmalta. [/quote] Jos tämä on totta - mitä vahvasti epäilen - olet jopa ikäiseksesi äärettömän lapsellinen. Hanki apua. Muualta kuin täältä.
[/quote]
Samantyyppisiä ajatuksia on kyllä ap:ta vanhemmillakin sydänpotilailla. Elämä henkeä uhkaavan sairauden kanssa voi olla mielenterveyden kannalta varsin kuormittavaa. Beetasalpaajilla on joskus ikäviä sivuvaikutuksia, vaikka ne pitävät yleensä rytmihäiriöt hyvin poissa. Jos ap et halua kertoa, mistä sairaudesta tai lääkkeistä on kyse, voisitko kertoa mitä leikkauksia sinulle on tehty? Katetriablaatioita ehkä? Millaista tahdistinta sinulle on suunniteltu? Kaikkiin kysymyksiisi saat parhaiten vastauksen lääkärin vastaanotolta. Älä pelkää kertoa, mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu. Sinulle voidaan järjestää myös henkistä tukea, mikä on todellakin tarpeen. Et ole minusta lainkaan lapsellinen, vaan alaikäinen jolla on varsin raskaita taakkoja kannettavanaan. Älä välitä täällä herjaavista ihmisistä, joilla ei ole aavistusta siitä mitä käyt läpi.
[/quote]
Mistä tiedät ettei täällä vastaavilla ole itsellään henkeä uhkaavia sairauksia?
Tuskin on pahemmin ymmärrystä asioista, jos pitää lasta kiusata. Tai se sairaus on korvien välissä eikä sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 14:11"] Moi. Oon 16-vuotias tyttö, asun kotona. Sairastan synnynnäistä sydänvikaa joka on myös hengenvaarallinen. Syön suuria määriä lääkkeitä. Olen ottanut selvää kys. Lääkkeistä ja järkyttynyt niiden sivuoireista joista lääkärit eivät minulle ole kertoneet. Esimerkiksi masennus, lihominen ja ruoansulatusoireet ovat sivuoireita. Nämä kaikki ovat minulla. Olen 170cm ja liikunnallinen, silti hieman ylipainoinen. Masennusta minulla on ollut yli 7vuotta diagnoosin kanssa. Näin ollen en ole syönyt lääkkeitäni enää. Isältäni salaa piilotan niitä. Pienessä ajassa olen ollut todella onnellinen, laihtunut ja tuntenut itseni energiseksi. Ennen istuin paikoillani ja en koslaan saanut liikunnasta iloa (pulssi kun ei nouse) mutta nyt olen sähäkkä energiapommi. Ikuinen ummetus on kadonnut ja unirytmini on loistava. En himoa makeaa enkä myöskään ole väsynyt. Ihoni voi paremmin (lääkkeet aiheuttavat psoria ja turvotusta) enkä ole yhtään kiukkuinen. Ja verensokerini on tasassa. Paluu lääkkeiden syöntiin itkettää, koska olo muuttuu jälleen hirveäksi. Nyt kun olen maistanut lääkkeettömyyttä, haluaisin jatkaa. Riskinä on kuitenkin esimerkiksi mahdollinen sydänkohtaus. Silti se tuska mitä lääkkestä koituu on pahempi. Nyt olen tajunnut liikunnan mukavuudenkin, ja en halua päästää irti! En halua kertoa isälle saati lääkäreille, jotka voivat pakkottaa ottamaan lääkkeen. Mitä teen? [/quote] Olet ilmeisesti niin nuori ettei kuoleman lopullisuus tunnu sinusta miltään? Puhu hyvä ihminen lääkärisi kanssa. Ihan älyttömän lapsellista tehdä tuollaisia kokeiluja omin päin henkensä kustannuksella. [/quote] Kerroinhan masennuksestani. Kun syön lääkkeitä, kaikki on suorittamista eikä mikään tunnu hyvältä. Minulla on uniongelmia ja ummetusta, ja nyt myös on ulkonäkö alkanut ahdistamaan. Liikunta on itku silmässä vedettyä, väsyn myös nopeasti. Verenpaine on myös alhainen. Tuon kaiken keskellä olo on helvettiä, ei elämää. En löytänyt syyllistä ennen kuin nyt. Kuolema kuulostaa minusta jopa paremmalta. [/quote] Jos tämä on totta - mitä vahvasti epäilen - olet jopa ikäiseksesi äärettömän lapsellinen. Hanki apua. Muualta kuin täältä.
[/quote]
Samantyyppisiä ajatuksia on kyllä ap:ta vanhemmillakin sydänpotilailla. Elämä henkeä uhkaavan sairauden kanssa voi olla mielenterveyden kannalta varsin kuormittavaa. Beetasalpaajilla on joskus ikäviä sivuvaikutuksia, vaikka ne pitävät yleensä rytmihäiriöt hyvin poissa. Jos ap et halua kertoa, mistä sairaudesta tai lääkkeistä on kyse, voisitko kertoa mitä leikkauksia sinulle on tehty? Katetriablaatioita ehkä? Millaista tahdistinta sinulle on suunniteltu? Kaikkiin kysymyksiisi saat parhaiten vastauksen lääkärin vastaanotolta. Älä pelkää kertoa, mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu. Sinulle voidaan järjestää myös henkistä tukea, mikä on todellakin tarpeen. Et ole minusta lainkaan lapsellinen, vaan alaikäinen jolla on varsin raskaita taakkoja kannettavanaan. Älä välitä täällä herjaavista ihmisistä, joilla ei ole aavistusta siitä mitä käyt läpi.
[/quote]
Miksi av on sinusta tälle keskustelulle oikea paikka? Miksei ap:n pitäisi hakea apua lääkäriltään?
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 17:23"]Tuskin on pahemmin ymmärrystä asioista, jos pitää lasta kiusata. Tai se sairaus on korvien välissä eikä sydämessä.
[/quote]
Ap provoilee. Tuskin on edes lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 17:23"]Tuskin on pahemmin ymmärrystä asioista, jos pitää lasta kiusata. Tai se sairaus on korvien välissä eikä sydämessä.
[/quote]
Nuohan ne on ne ainoat vakavat sairausvaihtoehdot.
Kerro lääkkeen nimi niin osaan sinua varmasti auttaa edes jollakin tavalla :) t. 5 vuotta sydänosastolla työskennellyt
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:24"]Huomaa että olet ihan kakara kun et voi kertoa edes lääkkeen nimeä. Mitä sä oikein kuvittelet että sen kertomisesta seuraisi? Parempia neuvoja? Vertaistukea? Ehdotuksia paremmasta lääkevalmisteesta? Hui kamala...
[/quote]
en usko että osaatte neuvoa lääkäriä vaativissa asioissa, kun teillä ei ole tutkintoakaan. Mitä hyötyä on antaa teille nimikkeitä asioille mistä ette mitään tiedä? en pyydä apua kertomaan mitä lääkehoitoa tarvitsen, vaan haluan tietää miten toimia tilanteessani. Omasta kakaruudestasihan kommentti ei kerro mitään.
[/quote]
No eihän tuohon voi vastata jos ei tiedä mikä on tilanteesi. Siihen kuuluu aika olennaisesti diagnoosi. Plus mitä haittaa olisi lääkkeen kertomisesta? Alan uskoa että provoilet huviksesi vakavalla asialla.