Lue keskustelun säännöt.
Miesten ja naisten keskustelukultturi
23.05.2015 |
Terve. Olen tässä sellaista toisinaan miettinyt, en tiedä onko muut, että niin paljon kuin suomalaisista miehistä pidänkin, enkä vähiten heidän piilotetun, mutta ilmeisen naistenarvostuksensa vuoksi, että mistä johtuu miesten ja naisten välinen sosiaalinen segregaatio tässä maassa. Ei toki kaikissa piireissä, mutta jotenkin tuntuu, että Suomessa on verrattain yleistä, että esim. illanvietossa miehet käpertyy omaksi porukakseen ja naiset omakseen. Minua kun kiinnostaisi jutella ihan kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta ja usein löydänkin itseni seilaamasta näiden kahden ryhmän välillä.
Osittain varmaan kyse on erilaisista kiinnostuksenkohteista (esim. urheilu) mutta minusta tätä tapahtuu ihan porukoissa, joissa miehillä ja naisilla ei lähtökohtaisesti ole kauheasti eroa näissä, ei olla mitään macho-ukkeleita tai bimbomisuja. Ajattelenkin, että keskustelukulttuuri on hyvin erilainen Suomessa riippuen, onko kyse naisista vai miehistä. Molemmissa on puolensa. Miehet vääntävät enemmän vitsiä, mutta saattavat olla onnettomia keskustelussa, naiset usein keskustelevat sujuvasti, mutta jotkut miehet ehkä kokevat, ettei siinä ole tarpeeksi läpänheittoa, että jaksaisi pysyä hereillä. En tiedä. Jotenkin vaan tuntuu, että molemmille osapuolille olisi hyvä oppia enemmän toista kulttuuria. Itse nautin keskusteluista, joissa tehdään huomioita maailmasta, laajennetaan näkökulmaa ja yritetään saavuttaa jonkinlaisia päätelmiä. Tämä tuntuu monesti olevan helpompaa naisten kanssa, ja vaikka pidänkin itseäni myös hauskana tyyppinä, joskus miesten vitsinvääntö tuntuu väkinäiseltä ja itsetarkoitukselliselta. Ja monesti sen alun vitsiryöpyn jälkeen (jos ei siis olla humalassa) keskustelu tyrehtyy ja tuijotellaan laseihin. Usein tuntuu myös olevan joukossa yksi hauskuuttaja, joka pitää juttua yllä ja jonka vitseille nauretaan, hänen puuttuessaan onkin vaikeampaa.
Itse olen sopeutunut tähän ympäristöön melko hyvin, mutta kyllä suomalainen perusmies voisi myös yrittää sopeutua paremmin “naistenkulttuuriin”, eli siihen, että keskustellaan, pohditaan, ollaan kiinnostuneita asioista, esitetään omia mielipiteitä. Tätä ei ehkä mielletä erityisen naiselliseksi, mutta minun kokemukseni on tämä.
Kommentit (6)
Siis muita naisia häiritsee, että miehesi osallistuu keskusteluihin? Erikoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:31"]Siis muita naisia häiritsee, että miehesi osallistuu keskusteluihin? Erikoista...
[/quote]
Minusta se on ihan tavallista. Ja ylipäänsä se on niin että naiset Suomessa enemmän haluavat ylläpitää tuota "naistenkulttuuria" ja "miestenkulttuuria". Miehille se on ihan sama.
Kyllä minulla on kokemus, että kaikki on samassa porukassa, ja porukasta riippuu kumman keskustelut hallitsevat. Jos on ekstrovertteja miehiä, niin heidän juttujansa puhutaan. Ja päinvastoin.
Eli en tiedä, mistä ap puhuu. Jos taustoilla, iällä ja paikkakunnalla, on merkitystä, niin olen liki 50 v ja Helsingistä.
Mulla on yksi sellainen kaveripiiri, jossa ei ole tuota jaottelua ja heidän kanssaan eniten vietän aikaa. Eikä porukka ole vakio vaan siihen tulee lisää porukkaa, kun tutustutaan uusiin ihmisiin tai muuten vain joku ottaa jonkun tuttunsa mukaan tai joku lähtee muuton takia jne. On outoa olla sellaisessa porukassa, jossa miehet ja naiset ovat aikalailla erillään ja tajuankin sen aina vähän jälkijunassa. Yleensä ainakin miehillä on aika sovinnainen kuva asioista noissa porukoissa. Kun taas normaalissa seurassani miehet voisivat "jäädä kotiin hoitamaan lapsia" ja ovat jotenkin avarakatseisempia. Varmaan nimenomaan se, että ovat myös tottuneet puhumaan muustakin kuin urheilusta ja tietokoneista, jolloin ei tarvitse hakeutua siihen pintapuoliseen miestenkeskiseen keskustelukulttuuriin.
En puhu tässä omasta lähimmästä ystäväpiiristäni, mutta vuosien mittaan on tullut tavattua hyvinkin erilaisia ihmisiä eri puolilla Suomea ja maailmaa, ja aikaa olen viettänyt monenkirjavissa kokoonpanoissa, joten en ehkä ole niin pahassa kuplassa kuin sellaiset, joiden tuttavapiiri koostuu vain keskenään samanlaisista ihmisistä. Kyllä kai tämmöinen erottelu on minutkin jossain vaiheessa yllättänyt, kun sitä ei ole kotonani ollut, siksipä sitä tässä ihmettelen yhä. Ja kyllä ihan fiksussakin piirissä olen törmännyt siihen, että tiiviissä opiskelijakaveripiirissä halutaan pitää äijieniltoja, kun naiset muutenkin ovat vähemmistössä (noin kymmenestä tyypistä kolme). Vähän siinä tulee ulkopuolinen olo, kun kyseessä on sen hetken lähimmät kaverit. Mun kokemus on se, että juuri miehet haluaa tämmöistä, vaikka kyseessä ei ole mitkään ördääjät tai rasvaisten juttujen heittelijät, jotka pelkää naisten reaktioita.
Minun mieheni sopeutuu oikein hyvin naistenkulttuuriin, mutta se tuntuu taas olevan kaikkien naisten mielestä väärin. Ketään muuta miestä se ei ikinä häiritse.