parisuhde kuolee lapsiperheessä

voi äh tätä tekstinsyöttöä. Sori! Ehkä tuosta jotenkin pointin ymmärtää? :D

-20

Miksi piti tehdä heti toinen perään? Meillä on kolme lasta mutta ikäeroä lasten välillä n. 3v. Ei ole kärsinyt parisuhde vaan parantunut.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:05"]Miksi piti tehdä heti toinen perään? Meillä on kolme lasta mutta ikäeroä lasten välillä n. 3v. Ei ole kärsinyt parisuhde vaan parantunut.
[/quote]

Luitko että aplla on kaksoset!?

Ja vaikka ei kaksosia olisikaan, niin ei sitä etukäteen kukaan osaa ennustaa.

Niin kuolee. Ja parisuhteen haudasta ylösnousee -tadaa: Perhe! <3

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:30"]

Nojaa. Itse koitan etsiä lapsirakkaan vaimon, joka ei ole hirveän huomionkipeä itse, niin tuskin se sitten ongelmaksi muodostuu. 

[/quote]

et sinä siis vaimoa etsi, vaan äitiä lapsillesi. 

[/quote]

No tietysti juu. Mutta pidän muutenkin äidillisistä naisista niin siinä tulee vaimo ikäänkuin samassa paketissa. Naisten huomionkipeyskin ärsyttää minua. 

[/quote]

minä en ole huomionkipeä (koska olen jo vähän vanhempi :-), mutta minusta olisi äärimmäisen loukkaavaa, jos mies haluaisi minusta vain äitiä lapsilleen. Minä haluan olla Nainen ja tuntea itseni Naiseksi. 

Siinä 14 oli kyllä oikeassa että aika iso osa tästä taitaa johtua ihan asenteesta. Nytkin mies mököttää pihalla ja ropaa autoaan ja mä olen av:lla. Meidän piti tehdä yhdessä ruokaa kun saatiin lapset unille mutta taaaaaaaas joku riita tuli väliin. Väsyneenä kiukustuu liian helposti ja kumpikaan ei osaa antaa periksi. Pitää opetella pyytämään anteeksi ja päästää pikkujutut toisesta korvasta ulos. Molemmat tiuskitaan turhasta... Kiitos teille kaikille tsempeistä! :) -ap

Ehkä mä olen jotenkin kummallinen, kun mun mielestä arjessakin voi ylläpitää suhdetta? Väsyneenä kaivautuu toisen kainaloon nukkumaan ja sanoo muutaman kauniin sanan. Kai muutenkin joku hetki likenee toiselle.

Meilläkin parisuhde on kärsinyt lasten syntymän jälkeen, mutta oikeasti kyse ei ole lapsista sinänsä. Kyllä lasten syntymän jälkeen on tullut ilmi kaikenlaista meistä ihmisinä, sellaista mikä olisi ollut helpompi pitää salassa pelkkänä pariskuntana, mutta ei meillä mistään univajeesta ole kyse.

Olemme näinkin kauan olleet yhdessä siksi että lapset yhdistävät meitä ja tuovat elämään sellaista iloa jota emme täysin voisi kenenkään muun kanssa jakaa. Jos olisimme pysyneet lapsettomina, olisimme eronneet jo kymmenen vuotta sitten.

nyt ap netti kiinni ja menet miehesi luo ja puhutte asioista!

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:15"]

Ehkä mä olen jotenkin kummallinen, kun mun mielestä arjessakin voi ylläpitää suhdetta? Väsyneenä kaivautuu toisen kainaloon nukkumaan ja sanoo muutaman kauniin sanan. Kai muutenkin joku hetki likenee toiselle.

[/quote]

Kyse on myös paljosta muusta eikä vain yhteisestä ajasta. Ehkä eniten omassa parisuhteessani on muuttunut se, että toista alkaa määrittää isyyden tai äitiyden kautta eikä vain enää millainen toinen on puolisona tai miten hän kohtelee naapurin hankalaa mummoa. Eikä vain ole enää jaksamista ja voimaa antaa itsestä parisuhteelle samoissa määrin kuin ennen lapsia. Kun joku lapsista onlivaatimassa jatkuvasti huomiotani päivän aikana, iltaisin halusin olla vain omassa rauhassa. Välillä en sietänyt iltaisin miestä edes silmissäni, halusin olla vain yksin. Toisaalta tuntui myös siltä, että menetin miehessä parhaan ystäväni kun kaikki hauska mitä ennen oltiin miehen kanssa tehty, jäi lastenvahdin puutteessa pois kokonaan. Ei käyty enää lenkillä, ei leffassa, ei kiipeilemässä, ei edes ruokakaupassa kahdestaan. Meillä kolme lasta 3,5 vuoteen. 

Toisaalta kun käytiin niin pohjalla, luottamus yhteiseen tulevaisuuteen ja elämään on nyt todella vahva. Rakkaus kasvoi vaikeuksien myötä ja niistä selviytyminen yhdessä auttoi rakentamaan tukevampaa pohjaa parisuhteelle. Meitä piti yhdessä ensinnäkin silkka tahto, toisaalta myös ymmärrys toisen väsymystä kohtaan. Meillä oli piiiiitkiä seksittömiä ajanjaksoja eikä niistä silti syytelty puolin eikä toisin. Keskusteltiin kaikesta ja ymmärretiin yhdessä, että tämä on tätä pikkulapsielämää ja joku päivä se siitä helpottaa. Kumpikin sai avoimesti kertoa tunteista eikä toinen loukkaantunut, meillä oli ihan ok sanoa, että nyt haluan olla rauhassa eli laitatko sen oven kiinni ja mielellään ulkoapäin. 

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:11"]

Niin kuolee. Ja parisuhteen haudasta ylösnousee -tadaa: Perhe! <3

[/quote]Miksi kukaan järkevä ihminen vaihtaisi parisuhteen perheeseen?
[/quote]

Ehkä nämä eivät ole asioita, joita perustellaan järjen käytöllä tai käyttämättä jättämisellä?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:22"]

Olet oikeassa. Olen tullut siihen tulokseen, että lasten hankkiminen on sulaa hulluutta.

me olimme yhdessä 10 vuotta ennen esikoisen syntymää..väitän, että alamäki alkoi läsen jälkeen. Vaikka kuinka laitoimme lapset nukkumaan jo kahdeksalta ja koko ilta oli omaa aikaa. Erosimme kuopuksen ollessa 8.

sori, en osaa auttaa... Sen tiedän, etten pilaa nykyistä parisuhdetta hankkimalla lapsia...

[/quote]

Se onkin yksi suuri ongelma, että lapset tehdään liian vanhoina. Sama juttu kuin juhlimisen kanssa. 20-vuotias vetää kevyesti 4-5 päivää jossain festareilla vesisateessa nukkuen 4 tuntia vuorokaudessa, mutta päälle kolmekymppiseltä se ei enää onnistu. Lapsiperheen arki vie kaikki mehut ja kumppanista huolehtiminen jää pois ja suhde kuolee.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:22"]

Olet oikeassa. Olen tullut siihen tulokseen, että lasten hankkiminen on sulaa hulluutta.

me olimme yhdessä 10 vuotta ennen esikoisen syntymää..väitän, että alamäki alkoi läsen jälkeen. Vaikka kuinka laitoimme lapset nukkumaan jo kahdeksalta ja koko ilta oli omaa aikaa. Erosimme kuopuksen ollessa 8.

sori, en osaa auttaa... Sen tiedän, etten pilaa nykyistä parisuhdetta hankkimalla lapsia...

[/quote]

Se onkin yksi suuri ongelma, että lapset tehdään liian vanhoina. Sama juttu kuin juhlimisen kanssa. 20-vuotias vetää kevyesti 4-5 päivää jossain festareilla vesisateessa nukkuen 4 tuntia vuorokaudessa, mutta päälle kolmekymppiseltä se ei enää onnistu. Lapsiperheen arki vie kaikki mehut ja kumppanista huolehtiminen jää pois ja suhde kuolee.

[/quote]

Jos tilastoja tarkastellaan, niin niillä parikymppisinä perheen perustaneilla näyttää tosiaan olevan voimia ja mielenkiintoa pitää huolta parisuhteistaan. Joskin väitetään että ydinperhe olisi lapsille paras paikka...

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:30"]

Nojaa. Itse koitan etsiä lapsirakkaan vaimon, joka ei ole hirveän huomionkipeä itse, niin tuskin se sitten ongelmaksi muodostuu. 

[/quote]

et sinä siis vaimoa etsi, vaan äitiä lapsillesi. 

[/quote]

No tietysti juu. Mutta pidän muutenkin äidillisistä naisista niin siinä tulee vaimo ikäänkuin samassa paketissa. Naisten huomionkipeyskin ärsyttää minua. 

[/quote]

minä en ole huomionkipeä (koska olen jo vähän vanhempi :-), mutta minusta olisi äärimmäisen loukkaavaa, jos mies haluaisi minusta vain äitiä lapsilleen. Minä haluan olla Nainen ja tuntea itseni Naiseksi. 

[/quote]

Niin, tuskin kukaan etsii "vaan" äitiä lapsilleen. Mutta minä voin ihan suoraan sanoa, että ihannemiehelläni on aika paljon ominaisuuksia, jotka tekevät hyvän isän. Uskoisin monen muunkin naisen ajattelevan samoin. Miehet taas etsivät enemmän sellaista kaksijakoista "madonna ja kurtisaani" - tyyppiä. Puhun siis ihmisistä, jotka ylipäätään perheen haluavat.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:11"]Niin kuolee. Ja parisuhteen haudasta ylösnousee -tadaa: Perhe! <3
[/quote]

Meinasin sanoa samaa!

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:48"]

Sääntö numero 1, EI perhepetiä. Yöt on aikuisten aikaa. T. edelleen naimisissa

[/quote]

Kun lapset oli pieniä, niin uni meni seksin edelle. Mutta jossain vaiheessa ne mukulat tosiaan pitäisi sieltä sängystä häätää... Ero tuli lasten isästä, mutta syyt oli muussa kuin yhteisissä lapsissa. Tällä hetkellä seurustelen ja hiukkasen tekee tiukkaa kun seurustelukumppanin 13v tunkee samaan sänkyyn, ei sentään onneksi meidän väliin.

Tajuan kyllä oman roolini tässä enkä hirveän usein koe tarpeelliseksi nähdä koko ihanan uusperheen voimin.

Mua on vituttanut niin usein kun mies on puhunut siitä, miten perhe on tärkeä hänelle. Toimiva ja tyydyttävä parisuhde on perheen perusta. Perhe hajoaa, jos parisuhteen päästää kuolemaan. Kahdenkeskistä aikaa ja seksiä on oltava säännöllisesti, tai parisuhde tosiaan kuolee ja perhe hajoaa sen myötä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 21:11"]

Niin kuolee. Ja parisuhteen haudasta ylösnousee -tadaa: Perhe! <3

[/quote]Miksi kukaan järkevä ihminen vaihtaisi parisuhteen perheeseen?
[/quote]

Ei sitä vaihdeta, se muuntautuu.

Ei se kuole, vaan se on tauolla. Ja se on täysin ok!

Nyt keskitykkää siihen, että kummankaan univelka ei kasva liian isoksi. Vuorotelkaa heräämisten kanssa ja etsikää myös uusia ratkaisuja nukkumisiin mikäli se on mahdollista: perhepetiin tai pois siitä, lapset omiin huoneisiin tai vaikka toinen vanhempi nukkumaan toiseen huoneeseen kun ei ole omassa heräämisvuorossa. Missään ei nimittäin ole kirjoitettu mihinkään parisuhdelakiin että onnellinen mies ja vaimo nukkuvat aina lusikka-asennossa joka yö. 

Ja jos se suinkin on mahdollista, niin antakaa toisillenne omaa aikaa: liikkukaa, käykää hierojalla, levätkää. Parisuhdettä pitäkää yllä pienin teoin: halauksilla, pusuilla, aamukahveilla. Nyt ei ole aika järjestää viiden ruokalajin kynttiläillallista kaikkine oheisjuttuineen. Kunhan muistatte, että sekin aika tulee taas. 

Tsemppiä!