Lue keskustelun säännöt.
Pph.n ilot ja surut vaakakupissa
14.08.2008 |
Nyt oikeasti olo on aika apea. Olen pph ja ryhmääni tulee muutos. En jatkuvista työsopimuksen uusimisista huolimatta saa "vakkari"työpaikkaa vaan tiedän kerta toisensa jälkeen että töitä on seuraavaksi 3 kuukaudeksi.
Nyt lapsia ei kuulemma ole tarjota kuin 2 kokopäiväistä, palkka huimat n.700 erkkiä , siitä pois pakolliset mm. verot ym. Päiväni tulevat lisäksi olemaan n.13 tuntiset. Toinen lapsista on vauva, toinen iso.
Minullakin on useampi lapsi itselläni, kulutkin sen mukaiset. Lapseni ja minä joudumme jakamaan kotimme melkeinpä koko päiväksi , lapseni joutuvat jakamaan minut toisten kanssa koko päiväksi, illalla olen sen verran poikki ettei paljon jaksaisi tehdä omien kanssa mitään erityistä :( .
Seuraavan päivän toimia on pakko valmistella jonkun verran, siivota, ja tehdä niitä hommia mitä hoitolasten kanssa ei voi tehdä, niitä normi kotihommia.
Ystävät sanovat että "olethan sentään kotona" ja " eihän sun työ ole onneksi raskasta kun teet sitä kotona " jne... Koskaan en heille valita että todellisuudessa olen välillä vastuun taakasta tosi väsynyt, kotihommiin/ruoanlaittoon lopen uupunut ja että kaipaan omien lapsieni seuraa enemmän. (he luulevat että voin olla lasteni kanssa täysin koska olen kotona) .
Palkkapäivänä kun avaan tiliotteeni niin kyllä masentaa!! Kaikki se työ mitä olen tehnyt vähintään 60 tuntia viikossa , palkitaan niin mitättömällä korvauksella.
Kaupasta kannan kuitenkin ruokaa, askartelutarvikkeita, paperia jne. isolla rahalla.
Mielessä on monta kertaa käynyt alan vaihto, juuri näide edellä mainittujen asioiden takia, mutta mitä minä teenkään!?!?
Pistän ammattini hyvät ja huonot puolet vaakaan ja aina päädyn kuitenkin jatkamaan töitäni. Ja silti nämä tunteet ovat aina mielessäni.
Miksi näin ihana työ on niin huonosti palkattua, huonot on myös pph.n oikeudet ( oma vapaapäivä tai palkasta otetaan pois jos hoitolapsi/oma lapsi sairaana jne)
ja itse työhän on henkisestikin hyvin raskasta ( antoisaakin).
Mietin alavaihtoehtoja, palaan aina lapsien kanssa työskentelyyn, joten kai tämä on minulle ns. kutsumusammatti. En osaa kuvitella itseäni eri alalle. No, päiväkotityöntekijä ansaitsisi paremmin, saisi järkevät työajat ja saisi kotonaan olla oikeasti kotona, mutta meilläpäin ei päiväkodeissa ole tällä hetkellä työpaikkoja.
Nämä ovat niitä surujani.
Iloni taas ovat lapset! Omat hoitolapseni ovat mailman ihanimmat lapset omieni jäälkeen. Saan heiltä niin paljon positiivista palautetta että tunnen oikeasti tekeväni tärkeää työtä , jonka teen hyvin.
Ns. vanhat hoitolapset on ajautuksissa useasti, on niin paljon hienoja muistoja yhteisistä päivistä.
Tiedän että vaikka hoidan lapsia, työni vaikuttaa siihenkin lapsen perheeseen ja olenkin tosi siunattu myös vanhempien suhteen: meillä on erittäin hyvät välit, hoitoajat, periaatteet ja kaikki muukin natsaa täysin! Luottamus on molemminpuolista.
Suhteista tulee siis erittäin läheiset , päiväkotityössä näin ei ihan ole.
Painiskelen tälläkin hetkellä ajatusteni kanssa, vaihtaako alaa kokonaan. Arvostetumpaan työhön! Tämäkin kirjoitus lähti nyt ihan siitä että oloni on niin epävarma mitä tekisin!
Vaikka tämä työ onkin niin ihanaa, ei ihminen voi "hyväntekijä" olla ikuisesti.
Kaikki kommentit tervetulleita, josko omat ajatukseni saisivat jotain selkeyttä!
Kommentit (11)
Kolmekin on jo jotain, mutta kahdella lapsella en lähtisi tekemään. Palkka on kolmellakin surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ymmärrä, mikä kirjotuksessa mättää?
Noi on faktoja.
meillä onneksi nykyään saa aina palkan 4:stä lapsesta(n. 375 e/lapsi), vaikka lapsiryhmä hoitajasta riippumattomista syistä vaihtelisikin. Onneksi, entinen systeemi olikin totaalisen epäreilu!
Kuinka kauan olet tehnyt pätkätöitä? Eikö vuoden mittaisen jatkuvan määräaikaisuuden jälkeen pidä tarjota väh. vuoden mittaista työsopimusta? Otapa asiasta selvää.
Ei ole takuupalkkaa ei.
Olen tehnyt reilun vuoden näin. Työsopimusta kuulema ei saa jatkaa kuin 3 kk. kerrallaan! Kun tämä sopimukseni loppuu , kysyn mainitsemastasi asiasta, olen saman jostain kuullut.
("Kuinka kauan olet tehnyt pätkätöitä? Eikö vuoden mittaisen jatkuvan määräaikaisuuden jälkeen pidä tarjota väh. vuoden mittaista työsopimusta? Otapa asiasta selvää.")
Ja kyllä, toisinaan viikkoni ovat n. 60 tuntiset, lyhimmilläänkin n. 50 tuntiset ja palkkani on oikeasti tuo 375 e / lapsi.
Monikohan oikeasti tietää miten me olemme alipalkattua väkeä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta on asiat mitä kirjoitat.. Hyvin tutulta kuulostaa..
Mulla kans 2 hoitolasta ja omat päälle. Pitkiä on päivät, mulla 6-17.
Palkka n.600 euroa, koko ajan saa laittaa ruokaa ja siivota. Välillä tuntuu vaan ettei jaksa! Onneks hoitolapset on kilttejä ja ihania, niinkuin myös omat!
Jos hoitolapsesi on kipeä ja poissa hoidosta, sulle ei makseta siitä päivästä? Sen lapsen vanhemmathan maksaa kuitenkin siitä hoidsta vaikka lapsi on poissa, ainakin meillä maksetaan. Aika epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärsit oikein. jos korvaavaa työtä ei ole ( minulla 2v. oma lapsi,joten korvaavaan työhön lähteminen on vaikeaa) niin se on palkasta, ylitöistä tai vapaapäivästä pois. On todella epäreilua.
Juuri näiden epäkohtien vuoksi mietin jatkuvasti onko tässä järkeä!!!
Minä myös pph, olen ollut nyt 4v ja saan aina 6kk työsopimuksen edellisen päätyttyä.
Itselläni lapsia 4, joista 2 koulussa ja 2 alle kouluikäistä. Hoitolapsia 3, eli 2 kokonaista ja 1 puolikas. Mulla on työpäivät aina klo 7-16.15. Hoitolapset aivan ihania, 5v, 3v ja 2v.
Palkka on mulla 875€/brutto.
Tähän asti kaikki hyvin, mutta sitten se ISO miinus. Eli se omien lasten tai hoitolasten sairastelu, joka tietää aina palkatonta päivää. Ja meidänkin perheessä kun joku mahatauti jyllää, niin tietää yleensä 5-7päivän palkatonta vapaata. KAIKILLA muilla tietämilläni aloilla saa olla sairaan lapsen kans kotona 3pvää täydellä palkalla, mutta ei pph.
Ja tosiaan, koska mulla ei etiikka kestä tarjota joka päivä kaurapuuroa ja makkarakeittoa, niin se kulukorvaus ei kyllä riitä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrystä löytyy näköjään :) ainakin toisilta pph.lta.(nostan peukkuja). Olen monesti ajatellut että olenko ainut näin ajatteleva kun lukee näitäkin ja muita palstoja missä pph.t ylistää työn ihanuutta! Ikinä ei kerrota tosiasioita!
Ei pph ole, ei pidä , eikä tarvitse olla superihminen joka jaksaa,kestää ,osaa ja pystyy tekekemään kaiken , puoli-ilmaiseksi.
Siksi meidän palkka kai onkin näin huono kun pph.t eivät vaadi parempaa - eikä toisaalta kukaan sitten "aja asiaa".
Tämän päivän työ oli taas raskas. Töitä ekan lapsen kanssa 7.30 - 16 ja toisen 13 -21.00 . Olo on taas kaikkensa antanut.
Joku mättää nyt pahasti kirjoituksessasi.