Lue keskustelun säännöt.
Miten keski-ikäinen nainen saa iskettyä miehen kestävään parisuhteeseen?
22.01.2022 |
Tavoitteena siis pidempiaikainen parisuhde, ei vaan pikaista tyydytystä. En haluaisi lähteä tyrkyksi tai vonkaamaan. Haluaako kukaan keski-ikäinen mies edes mitään pidempiaikaista?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseen "Haluaako kukaan keski-ikäinen mies parisuhdetta" oma vastaukseni, siis vain omani koska en edusta kaikkia keski-ikäisiä miehiä.
Olen siis hyvinkin vankasti keski-ikäinen mies, ja ollut sinkkuna jo useita vuosia. Kaipaan kyllä aikuista naista elämääni, mutta en enää ketä tahansa vaan sellaista josta minä tykkään, ja hän tykkää minusta. Myöskään en kaipaa mitään viikon-tuttavuuden-jälkeen-muutetaan-yhteen juttua. Olen ollut parisuhteissa, osa vuosikymmenien mittaisia, niin että tiedän mitä se yhdessäelämisen arki pahimmillaan on. Sen sijaan kaipaisin oikeaa, täysijärkistä, omillaan toimeentulevaa, mukavaa ja itsellistä naista kumppaniksi, siis aikuisten ihmisten seurusteluun ja yhdessäoloon.
Olen kyllä syvästi tietoinen siitä että en tuontyyppistä naista, enkä naista yleensäkään, tule todennäköisimmin rinnalleni löytämään. Sen mahdollisuuden kanssa olen oppinut elämään, ja itse asiassa vieläpä ihan hyvin.
Kun ikää tulee, häviää se nuoruuden "kaikki käy jolla on hame ja hengittää" ajatustapa, ja muuttuu ronkelimmaksi. Kaipa se jotakin biologiaa on, ja elämän mukanaan tuomaa kokemusta.
Tunnen useita vastaavanlaisia miehiä. Ja hyviä naisiakin. Ongelma on se, etteivät he tapaa toisiaan oikein missään. Joskus saattaa jonkun tutun kautta joku tavata, mutta harvassa se on.
Lavatanssit tai joku muu vastaava tarvitaan takaisin. Nettideittailu ei toimi kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajentamalla ikärepertuaaria 😊
Luulin itsekin noin parisen vuotta sitten, että yksin taidan jäädä. Laitoin silti vielä yhden hakemuksen deittisivustolle menemään. Yhteyttä otti hieman alle 60v mies. Vähän aikani tuumailin, että mitähän tekisin? Mietin, että kirjoitan nyt aluksi pienen arkisen viestin. Siitä se sitten lähti viestittely puolin & toisin. 2 kertaa tavattiin muualla, kuin kotonani. Kolmannella kerralla mies halusi tulla kotonani käymään ja sille reissulle jäi. Kyllä se yhteys lyhyessäkin ajassa syntyy. Samana vuonna kesällä muutettiin yhteen asumaan. Näin tämän pitikin mennä. Meillä on hyvä olla yhdessä ❤️❤️❤️❤️ Ikä on vain numeroita. Mies on nyt 60v ja minä hieman yli 40v.
Valtaosa ikätovereistasi EI halua noin vanhaa ukkoa riesakseen. Toiseen suuntaan ikähaarukka on joustavampi.
Ei valtaosa naisista halua myöskään itseään paljon nuorempaa miestä vaan pitää ajatusta inhottavana. En itsekään voisi kuvitella. Aloittaja myös kertoi haluavansa vakavan suhteen, ja se harvemmin onnistuu paljon nuoremman miehen kanssa. Eivät kaikki todellakaan halua jotain hetken seksisuhdetta joita puumanmetsästäjien kanssa voi saada.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei voisi olla helpompaa. Kun olin 40+, näin ikäiseni komean sormuksettoman miehen ja menin iskemään. Ehdotin yhdenyönsuhdetta, mies kieltäytyi ja pyysi treffeille. Siellä sanoin etsiväni vain kevyttä suhdetta, en mitään vakavaa. Aloimme tapailla. Sitten mies alkoi olla sitä mieltä, että haluaisi vakiinnuttaa tämän suhteen. Nyt olemme naimisissa, vaikkei se edes ollut aluksi tavoitteenani.
Eikös se noin juuri mene usein, mies ei koe tukahduttamisen uhkaa tai jotain, joten haluaakin itse naimisiin…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseen "Haluaako kukaan keski-ikäinen mies parisuhdetta" oma vastaukseni, siis vain omani koska en edusta kaikkia keski-ikäisiä miehiä.
Olen siis hyvinkin vankasti keski-ikäinen mies, ja ollut sinkkuna jo useita vuosia. Kaipaan kyllä aikuista naista elämääni, mutta en enää ketä tahansa vaan sellaista josta minä tykkään, ja hän tykkää minusta. Myöskään en kaipaa mitään viikon-tuttavuuden-jälkeen-muutetaan-yhteen juttua. Olen ollut parisuhteissa, osa vuosikymmenien mittaisia, niin että tiedän mitä se yhdessäelämisen arki pahimmillaan on. Sen sijaan kaipaisin oikeaa, täysijärkistä, omillaan toimeentulevaa, mukavaa ja itsellistä naista kumppaniksi, siis aikuisten ihmisten seurusteluun ja yhdessäoloon.
Olen kyllä syvästi tietoinen siitä että en tuontyyppistä naista, enkä naista yleensäkään, tule todennäköisimmin rinnalleni löytämään. Sen mahdollisuuden kanssa olen oppinut elämään, ja itse asiassa vieläpä ihan hyvin.
Kun ikää tulee, häviää se nuoruuden "kaikki käy jolla on hame ja hengittää" ajatustapa, ja muuttuu ronkelimmaksi. Kaipa se jotakin biologiaa on, ja elämän mukanaan tuomaa kokemusta.
Tunnen useita vastaavanlaisia miehiä. Ja hyviä naisiakin. Ongelma on se, etteivät he tapaa toisiaan oikein missään. Joskus saattaa jonkun tutun kautta joku tavata, mutta harvassa se on.
Lavatanssit tai joku muu vastaava tarvitaan takaisin. Nettideittailu ei toimi kaikilla.
Kylläpä se näin on. Olen töissä miesvaltaisella alalla, jossa ei ikäisiäni vapaita naisia ole. Asun maaseudulla, joten eipä heitä ole asuinseudullanikaan, tai jos on, niin ovat melkein kuin sukulaisia, kun on koluttu kaikki koulut sun muut samoissa porukoissa. Pienen paikkakunnan huono (ja joskus hyväkin) puoli on se että "kaikki tuntee kaikki". Viihdyn maaseudulla hyvin, ja en voi kuvitellakaan eläväni vakituisesti jossakin muualla. Parasta ennen- päivämäärä on kohdaltani mennyt pitkäksi jo aikaa sitten, joka asia saa aikaan sen että treffipyyntöjä ei ole ruuhkaksi asti tullut, jos kohta en ole noita itsekään lähetellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajentamalla ikärepertuaaria 😊
Luulin itsekin noin parisen vuotta sitten, että yksin taidan jäädä. Laitoin silti vielä yhden hakemuksen deittisivustolle menemään. Yhteyttä otti hieman alle 60v mies. Vähän aikani tuumailin, että mitähän tekisin? Mietin, että kirjoitan nyt aluksi pienen arkisen viestin. Siitä se sitten lähti viestittely puolin & toisin. 2 kertaa tavattiin muualla, kuin kotonani. Kolmannella kerralla mies halusi tulla kotonani käymään ja sille reissulle jäi. Kyllä se yhteys lyhyessäkin ajassa syntyy. Samana vuonna kesällä muutettiin yhteen asumaan. Näin tämän pitikin mennä. Meillä on hyvä olla yhdessä ❤️❤️❤️❤️ Ikä on vain numeroita. Mies on nyt 60v ja minä hieman yli 40v.
Valtaosa ikätovereistasi EI halua noin vanhaa ukkoa riesakseen. Toiseen suuntaan ikähaarukka on joustavampi.
Minusta on ihan hyvä neuvo laajentaa ikähaarukkaa. Vähän nuorempi tai sitten vanhempi, jos vain mies on sopiva. Kovin paljon nuorempaa en itse huolisi, mutta vähän vanhempi olisi ihan hyvä, jos mies on muuten hyvä. Monet 60-70v. ovat nykyään kuin viisikymppisiä, jos nyt puhutaan paremmin toimeentulevista ihmisistä, useimmat vielä työelämässäkin jonkun verran, vaikka eläkeikäisiä olisivat.
On parempi harrastaa pelkkiä seksisuhteita suunnilleen omanikäisen kanssa kuin alkaa nelikymppisenä parisuhteeseen 60-70-vuotiaan miehen kanssa. Se, että joku 60-70-vuotias on nykyisin "kuin viisikymppinen" ei merkitse mitään - ja mitä se "kuin viisikymppinen" edes tarkoittaa? Jos nainen on itse 40, niin miksi se olisi joku meriitti, että mies on "kuin viisikymppinen"? Se voisi toimia, jos mies olisi oikeasti 50, mutta olisi "kuin nelikymppinen" - sellaista voisi vielä harkita, mutta ei mitään eläkeiän kynnyksellä olevia nuorekkaita vanhuksia.
Viisikymppisyys tuli siitä, että olen itse viisikymppinen. Nelikymppisenä ajattelin itsekin toisin, kun lapset olivat nuorempia (tai siis en ajatellut silloin mitään sinkkujuttuja, mutta jos olisin ajatellut). Elämäntilanne on suht samanlainen, kun lapset eivät asu enää kotona. Muutamia ystäviä on eronnut tässä noin viiden vuoden sisällä, yksi jäi leskeksi, kaikki ovat aika pian uuden kumppanin löytäneet. Suurin piirtein samanikäisiä tai vähän nuorempia miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajentamalla ikärepertuaaria 😊
Luulin itsekin noin parisen vuotta sitten, että yksin taidan jäädä. Laitoin silti vielä yhden hakemuksen deittisivustolle menemään. Yhteyttä otti hieman alle 60v mies. Vähän aikani tuumailin, että mitähän tekisin? Mietin, että kirjoitan nyt aluksi pienen arkisen viestin. Siitä se sitten lähti viestittely puolin & toisin. 2 kertaa tavattiin muualla, kuin kotonani. Kolmannella kerralla mies halusi tulla kotonani käymään ja sille reissulle jäi. Kyllä se yhteys lyhyessäkin ajassa syntyy. Samana vuonna kesällä muutettiin yhteen asumaan. Näin tämän pitikin mennä. Meillä on hyvä olla yhdessä ❤️❤️❤️❤️ Ikä on vain numeroita. Mies on nyt 60v ja minä hieman yli 40v.
Valtaosa ikätovereistasi EI halua noin vanhaa ukkoa riesakseen. Toiseen suuntaan ikähaarukka on joustavampi.
Ei valtaosa naisista halua myöskään itseään paljon nuorempaa miestä vaan pitää ajatusta inhottavana. En itsekään voisi kuvitella. Aloittaja myös kertoi haluavansa vakavan suhteen, ja se harvemmin onnistuu paljon nuoremman miehen kanssa. Eivät kaikki todellakaan halua jotain hetken seksisuhdetta joita puumanmetsästäjien kanssa voi saada.
Eri
Tällä palstalla on paljon puumajuttuja, kun taas tosielämässä en tunne yhtäkään vanhempaa naista, joka rehvastelisi nuorempien miesten kanssa vehtaamisella. Onkohan se trollausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-50v nainen on kyllä niin epähaluttu pitkään suhteeseen, 60-70v miehet kiinnostuu ehkä
Mitä semmoisella harpulla tekee? Kotihommia ne ei osaa, penskoja ne ei saa ja sitten niillä on ne mielipiteensä.
Pera 62v
Vanhat naiset ovat ryppyisiä ja katkeria. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseen "Haluaako kukaan keski-ikäinen mies parisuhdetta" oma vastaukseni, siis vain omani koska en edusta kaikkia keski-ikäisiä miehiä.
Olen siis hyvinkin vankasti keski-ikäinen mies, ja ollut sinkkuna jo useita vuosia. Kaipaan kyllä aikuista naista elämääni, mutta en enää ketä tahansa vaan sellaista josta minä tykkään, ja hän tykkää minusta. Myöskään en kaipaa mitään viikon-tuttavuuden-jälkeen-muutetaan-yhteen juttua. Olen ollut parisuhteissa, osa vuosikymmenien mittaisia, niin että tiedän mitä se yhdessäelämisen arki pahimmillaan on. Sen sijaan kaipaisin oikeaa, täysijärkistä, omillaan toimeentulevaa, mukavaa ja itsellistä naista kumppaniksi, siis aikuisten ihmisten seurusteluun ja yhdessäoloon.
Olen kyllä syvästi tietoinen siitä että en tuontyyppistä naista, enkä naista yleensäkään, tule todennäköisimmin rinnalleni löytämään. Sen mahdollisuuden kanssa olen oppinut elämään, ja itse asiassa vieläpä ihan hyvin.
Kun ikää tulee, häviää se nuoruuden "kaikki käy jolla on hame ja hengittää" ajatustapa, ja muuttuu ronkelimmaksi. Kaipa se jotakin biologiaa on, ja elämän mukanaan tuomaa kokemusta.
Mukavalta ja täyspäiseltä kuulostat. Miehille naisen löytäminen on vaikeampaa, näin se vain tuppaa vanhempanakin olemaan. Maaseudulle on vaikea muuttaa, jos siellä ei ole oman alan töitä, jos vielä työikäinen kyseessä. Mutta eläkkeellä voi olla toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oen keski-ikänen sinkkumeis, joka joka kerta ennen treffeille naista pyytämistä olen kysynyt itseltäni, mitä minulla olsi annettavaa naiselle. Samaa suosittelen muillekin sinkkumeihille, enkä usko, että se olisi yhtään huono juttu, jos sinkkunainen meittisi, että mitä hänellä olisi miehelle annettavaa. - Toki yhtä hyvin on minusta fiksua miettiä, että mitä itse haluaisi parisuhteelta. Esimerkiski itse en ole halunnut minkäänlaista fwb -suhdetta, koska en halua, että parisuhteeni on enemmän ja vähemmän epämääräine säätö tai viritelmä, Sen sijaan olisi mahtavaa, jos löytäsin ja kohtaisin, jonkun jolla olsi suurinpiirteinen samantapainen arvomaailma kuin itsellänikin ja jotain samoja kiinnostuksen kohteita kuin itselläni. - Vaikka toki kumppanillani saisi olla myös omia juttujaan ja kiinnsotuksen kohteita. - Olisi luonnotonta ajatella, että jokaisen asian pitäisi mennä aina fifti-fifti. - Tarkoitam että ei parisuhde ole minulle nollasumma peli
Tuo kysymys, mitä vaikka minulla olisi annettavaa toiselle, ei ole ihan niin yksiselitteistä. Sehän riippuu todella paljon siitä, kuka se toinen osapuoli on. Jollekin minulla on annettavaa enemmän kuin toiselle, eli joku voi saada minulta rakkautta, kumppanuutta, innokasta ja villiä seksiä, sitoutuneisuutta - ja vastaavasti joku toinen saa laimeaa seksiä, sitoumishaluttomuutta ja pelkän kevytsuhteen.
Olet oikeassa tuo kysymykseni ei ole helppo. Mutta yritän sillä lähestyös sitä, että onko meillä mahd. mitään yhteistä. Tai onko minulla mahdollisuuksia vastata siihen, mitä hän haluaisi parisuhteeltaan. Olen sitä mieltä, että jos haluaa saada, niin on ymmärrettävä myös itse antaa.
Väitän myös, että hyvin moni luulatavsti erityisesti nainen on sinkkuna siksi.että on hyvin vähän sellaisia asioita (=askareita, puuhia velvotteita jne), joita he tarvitsevat ja jotka olisivat paljossa riippuvaisia siitä ovatko he vai eivätkö ole parisuhteessa. - Tällaisia on tai saattaa olla, mutta verrattuna aiempiin vuosisatoihin tai vaikka vuosikymmeniinkin,niin vähemmän.
Edellä kirjoittamani saattaa jonkun miestä kuullostaa vähän karvaalta ja yksinkertaistavalta; ikäänkuin parisuhdekumppanin olisi oltava joku tarvekalu tai väline joka poistaisi tarpeen mukaan pulmat ja ongelmat. Ei se (parisuhdekumppanin olemassa olo) tietenkään ihan niin yksinketaista ole.
Mutta toisaalta miksi ryhtyä parisuhteeseen, jos tuntee, että mikään ei muuttuisi sen myötä, mitä on ollut oma elo yksin ennnen sitä ja tai ilman sitä. Ja vaikka parisuhde varmasti saattaa tuoda mukanaan hyvin paljon sellaista, mitä en tässä ja mnyt pystyisi nimeämäänkään, niin mieluummin itse odottaisin, ehkä jollain tavoin vaadinkin siltä lähtökohtaisesti enempi myönteisiä ja optimisistia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkäällä, kauniilla ja iloluontoisella naisella on aina vientiä. Varma juttu. Älä usko näitä katkeria ikärasisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-50v nainen on kyllä niin epähaluttu pitkään suhteeseen, 60-70v miehet kiinnostuu ehkä
Mitä semmoisella harpulla tekee? Kotihommia ne ei osaa, penskoja ne ei saa ja sitten niillä on ne mielipiteensä.
Pera 62v
Mutta tuollainen nainenhan olisi sinulle ihan täydellinen! Et sinäkään osaa kotihommia ja synnyttämistä vielä vähemmän. Mielipiteistä annoit juuri esimerkkiä. Lika barn leka bäst, sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tieda keski ikaisista, mutta mina 37v kylla haluan lypsaa rakkautta.
Miks täällä kysellään ihan irrationaalisia juttuja?
Olemalla oma itsensä? Koppavuus itsekkyys ja se minä minä ja vielä kerran minä tarinointi on hyvä karkoitus keino myös miesmarkkinoilla. Jos deittailut, tapaaminen, keskustelu ja se mahdollinen suhteen alku on jotain ihmeellistä soidinmenoa, lista vaatimuksia ja esittämistä, niin eipä niihin viitsi juurikaan noteerata. Ainakaan minä. Ennemin olen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oen keski-ikänen sinkkumeis, joka joka kerta ennen treffeille naista pyytämistä olen kysynyt itseltäni, mitä minulla olsi annettavaa naiselle. Samaa suosittelen muillekin sinkkumeihille, enkä usko, että se olisi yhtään huono juttu, jos sinkkunainen meittisi, että mitä hänellä olisi miehelle annettavaa. - Toki yhtä hyvin on minusta fiksua miettiä, että mitä itse haluaisi parisuhteelta. Esimerkiski itse en ole halunnut minkäänlaista fwb -suhdetta, koska en halua, että parisuhteeni on enemmän ja vähemmän epämääräine säätö tai viritelmä, Sen sijaan olisi mahtavaa, jos löytäsin ja kohtaisin, jonkun jolla olsi suurinpiirteinen samantapainen arvomaailma kuin itsellänikin ja jotain samoja kiinnostuksen kohteita kuin itselläni. - Vaikka toki kumppanillani saisi olla myös omia juttujaan ja kiinnsotuksen kohteita. - Olisi luonnotonta ajatella, että jokaisen asian pitäisi mennä aina fifti-fifti. - Tarkoitam että ei parisuhde ole minulle nollasumma peli
Tuo kysymys, mitä vaikka minulla olisi annettavaa toiselle, ei ole ihan niin yksiselitteistä. Sehän riippuu todella paljon siitä, kuka se toinen osapuoli on. Jollekin minulla on annettavaa enemmän kuin toiselle, eli joku voi saada minulta rakkautta, kumppanuutta, innokasta ja villiä seksiä, sitoutuneisuutta - ja vastaavasti joku toinen saa laimeaa seksiä, sitoumishaluttomuutta ja pelkän kevytsuhteen.
Olet oikeassa tuo kysymykseni ei ole helppo. Mutta yritän sillä lähestyös sitä, että onko meillä mahd. mitään yhteistä. Tai onko minulla mahdollisuuksia vastata siihen, mitä hän haluaisi parisuhteeltaan. Olen sitä mieltä, että jos haluaa saada, niin on ymmärrettävä myös itse antaa.
Väitän myös, että hyvin moni luulatavsti erityisesti nainen on sinkkuna siksi.että on hyvin vähän sellaisia asioita (=askareita, puuhia velvotteita jne), joita he tarvitsevat ja jotka olisivat paljossa riippuvaisia siitä ovatko he vai eivätkö ole parisuhteessa. - Tällaisia on tai saattaa olla, mutta verrattuna aiempiin vuosisatoihin tai vaikka vuosikymmeniinkin,niin vähemmän.
Edellä kirjoittamani saattaa jonkun miestä kuullostaa vähän karvaalta ja yksinkertaistavalta; ikäänkuin parisuhdekumppanin olisi oltava joku tarvekalu tai väline joka poistaisi tarpeen mukaan pulmat ja ongelmat. Ei se (parisuhdekumppanin olemassa olo) tietenkään ihan niin yksinketaista ole.
Mutta toisaalta miksi ryhtyä parisuhteeseen, jos tuntee, että mikään ei muuttuisi sen myötä, mitä on ollut oma elo yksin ennnen sitä ja tai ilman sitä. Ja vaikka parisuhde varmasti saattaa tuoda mukanaan hyvin paljon sellaista, mitä en tässä ja mnyt pystyisi nimeämäänkään, niin mieluummin itse odottaisin, ehkä jollain tavoin vaadinkin siltä lähtökohtaisesti enempi myönteisiä ja optimisistia asioita.
Pohdinnoissasi on perää ja järkeä... Nykyaikana ei ihminen välttämättä tarvitsemalla tarvitse parisuhdetta. Muinoin tarvitsi enemmän. Toki ennenkin oli yksinäisiä, "sinkku"ihmisiä, mutta heidän mahdollisuutensa pärjätä hyvin oli pienempi kuin nykyään. Kyllä se parisuhteen perusta on ihan biologiassa. Geenien eteenpäin vieminen, tuttu "avara luonto" ohjelmista. Yhtä hyvin pärjäisi leijona tai mangusti tai impala-antilooppi ilman paneksimattakin. Se syntyy, elää aikansa ja sitten kuolee, pani tai ei. Sama on ihmisellä. Hormonit tekevät sen että jossakin vaiheessa toisella kymmentä alkaa pimppi tai pippeli kiinnostamaan, ja se että kuinka ja keneltä sitä olisi saatavissa, miten ja millä ehdoilla. Maailman vanhin ihmissuhde on äidin ja lapsen suhde, ja että tähän vaiheeseen päästään niin mieskin siinä tarvitaan. Joskus miestä ei tarvita kuin kymmeneksi minuutiksi, useimmiten tarve on pidempiaikainen. "Seksi" tai "parisuhde" ovat sitten myöhemmän ajan keksintöjä, ja keksitty vain siksi että edesauttavat maailman vanhimman suhteen ylläpitoa.
Hienoa että löysitte toisenne. Hyvä kuitenkin muistaa että läheskään kaikille tuollainen ikäero ei sovi. Esim. isäni ystävistä moni on miehesi ikäisiä ja en näe mitä yhteistä meillä voisi olla parisuhteessa.
Harrastan mm. lumilautailua, juoksua, kuntosalia ja padelia. Painan välillä pitkää työpäivää ja haluan työn lisäksi löytää uusia elämyksiä myös vapaa-ajalla. Miesystäväni on 38-vuotias ja juuri ja juuri pysyy vauhdissa mukana (itse ilmaisi asian näin).
Kyllä nelikymppiselle on tarjolla hyviä, oman ikäluokan miehiä. Ei tietysti kaikille.
N40