Lue keskustelun säännöt.
Kohta 56-v ja ihan loppu, ihan loppu
23.05.2015 |
Juuri loppui taas yksi työvuoro, hotelli-ravintola-ala.Yli 30 vuotta takana ja enää ei jaksa. En palaudu vuoroista, muutama vapaa ei riitä. Minulla on kulumia polvissa ja olkapäissä, vuosien kantaminen ja siivoaminen jauhaa paikat loppuun. Vaikka ei ole edes ylipainoa.
80-luvun lopussa esim. Helsingin työttömyysprosentti oli jotain 1,5 %. Jokainen sai töitä, kun vaan käveli ovesta sisään niin sai seuraavana päivänä aloittaa.
Niinhän se opiskelupaikka jäi hankkimatta, työtä oli, tuli rahaa, oli bileitä ja yhteisiä reissuja työporukan kanssa. Ne miehet joita baarimaailmassa tapaa, on hurmaavia renttuja, jotka ei pysähdy koskaan. Paitsi tietysti nyt 30 vuoden jälkeen,kun viina on vienyt ulkonäön ja vanhat polauskeikat on levinneet kaikkien korviin, eli töitä ei enää tarjota.
Lääkärit ei hoida vanhojen länkkänöiden tarjoilijoiden ja hotellisiivoojien kulumia mitenkään. Syön särkylääkkeitä, ja joo, yritän hoitaa kuntoani. Sitten vielä joku asiaa täysin tuntematon ehdottaa, että "hae jotain kevyempää työtä tai ala tehdä vain osa-aikaa" EI se kuule niin mene. 30 vuotta vanhalla merkonomin paperilla ei tee yhtään mitään.
Pelottaa tulevaisuus. Jos jään tai jättäydyn työttömäksi, niin se reitti on tehty huonoksi ja yhä huonommaksi vaan tulee menemäään. Kaikki ansiosidonnaisen vähennykset ja lyhennykset. Eläkkeeseen on vielä vuosikymmen (??) aikaa. Miten muka jaksan, en mitenkään.
Tässä ei auta mitkään joogat tai positiivinen ajattelu. Nämä on faktoja, ei mielikuvia.
Nykyisestä miesystävästä ei ole tukemaan eikä se varmaan enää kauaa maisemissa pysykään. Uuden löytäminen ei ole sinänsä vaikeaa, samanlaisen raakin kuin itsekin. Mutta sellaisen löytäminen josta olisi jotain turvaa ja tukea, on mahdotonta.
Tekisin toisin, jos voisin valita uudelleen. Opiskelkaa itsellenne selkeä ammatti, hoitakaa ne opinnot kunnolla. Opiskelkaa paljon vieraita kieliä, sillä se joka osaa niitä pääsee aina askeleen pidemmälle kuin se joka osaa sanoa hello ja gudaag.
Kommentit (35)
Kiitos ap, kyllähän tuo pysäytti miettimään. Olin itse 80-luvulla kuvaamassasi tilanteessa ihanassa ravintolamaailmassa ja nuoruuden innolla myös bailasin ja reissasin. Värikästä ja mielenkiintoista porukkaa riitti. Luennoille ei jaksanut herätä ja tenteissä käynti loppui..
Sain kuitenkin tempaistua itseni irti ennen kolmekymppistä ja vähän onnen kaupallakin ja osuin uralle joka liippasi alkuperäistä pääainettani yliopistolla. Opiskelin työn ohessa 4-kymppisenä vaikka duuni ja liksa olivat jo silloin erinomaisia.
En silti kadu nuoruuttani. Minulla on työkavereita jotka ovat koulusta siirtyneet opiskelemaan ja sitten tehneet käytännöllisesti katsoen samaa työuraa ikänsä eivätkä ole olennaisesti hyötyneet nipotusnuoruudestaan meikäläiseen verrattuna. Samaa aallonpituutta tosin on vaikea löytää kun nuo työpaikkani akat ovat yleensä karmeita kalkkunoita ja hellvetin tylsiä sellaisia. Kaiholla muistan entisiä aikoja kun tyttöjen kanssa..
Ota välivuosi ja opiskele aikuisopintotuella (niin kauan kun se on olemassa) jotakin. Aikuisopintotuki on parempi kuin vuorottelukorvaus. Vaikket lopulta vaihtaisi alaa, se tuo sulle potkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Ap.lle kirjoituksesta. Itse olen 50 tehnyt keittiöalan työtä, eronnut aikoinaan ja jäänyt yh-äidiksi 3.melle lapsellemme. Todella rankkaa hoitaa kaikki yksin. Nyt kun sain viimein lapset mukavasti maailmalle, asunnon maksettua, niin työ tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalle. Ihmettelen miten olen yleensä selvinnyt kaikesta aikoinaan ja nyt täys raato.
Yäk, keittiöalalla on vielä henkisesti raskas ilmapiiri kun akat haukkuu toisiaan seläntakana ja arvostellaan toisia melkein työkseen. Siella ei ole kiitettävää mikään. Siellä jos missään sairastuu henkisesti ja sitämukaan myös ruummiillisesti.
Voimia ap:lle. Itse en ole vielä edes sitä 50v,mutta jalat alkaa olemaan loppu, olkapäät rutisee, polvet turpoaa, raskasta, fyysistä työtä kokoikäni tehnyt, Nyt vaan mietin, voisinko uudelleenkouluttautua, ja mikä tärkeintä, saada vielä töitä ?Vai kärsinkö vaan hamaan loppuun asti. 15 vuotta en varmasti enää tätä työtä jaksa, mutta jaksaako mitään muutakaan.
Olen hyttisiivooja, yli 50-vee.Otan sairaslomaa paljon, usein ja aina. Työni on aivan hämmästyttävän raskasta, ja nyt kun kesäsesonki alkaa niin mitä nostan kädet pystyyn ja jään pois. Kesälomapäivät käyttöön ja lisää jatkeaan sairastamalla.
Vaivoja on niin monenlaista, että kyllä sieltä aina joku huilipätkä irtoaa.Paikat kolottaa ja suonikohjut tuntuu paksujen housujen läpi.
Mihin tästä nyt enää lähtee uusia uria luomaan? En usko että minulle löytyy mitään. Tää on tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 12:24"]
Nostan kyllä hattua kaikille fyysistä työtä yli 50 tekeville. Itse olen päivät istumassa tietokoneen ääressä ja joskus olen ajatellut että miten ihmiset jaksaa tehdä esim. Tarjoilijan töitä eläkeikään. Pitää olla fyysisesti teräkunnossa että jaksaa.
[/quote]
Kuinka paljon sinulla on ikää? Minä en usko, että olen eläkkeen koittaessa kunnossa istumatyöläisenäkään. Etenkin neljänkympin jälkeen alkanut tuntua tosi raskaalta ainainen istuminen ja mielessä risteilee ajatukset osa-aikatyöstä tai uudesta ammatista, jossa ollaan enemmän jaloillaan. Etenkin ylityöputket ovat ihan tappavia.
32/32 Hauska tuo kommenttisi ja totta joka sana varmasti. Itse myös yli 50v ,naisalalla työskentelevä.
Arvostan työtäsi suuresti, mutta useasti ajattelen, että ymmärtääköhän nuorempi väki todellisuudessa mikä homma siivojilla/siistijöillä on. Paikat on siistejä, mutta ei ne itsestään siistejä ole sen eteen tehdään valtavasti työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakekaa mielialalääkkeet hyvät ihmiset että jaksatte, niiden avulla toimii muutenkin jo puoli maailmaa. Työ on raskasta kaikkialla.
t. 56v.
Eikö35/35 vastaajan ammattia ole kiitetty ja huomioitu, vai tai etkö ole itse työelämässä. Mielialalääkkeillä harvemmin saa kroppaan vauhtia lisää, mitä nykyaikainen yhteiskunta vaatii. Tehokkuutta, nopeutta, tulosta ja vielä tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae masisdiagnoosi. Feikkaat itsetuhoisuutta ja intät kovasti, että olet työkuntoinen. Takuuvarmasti saat eläkepäätöksen alle puolen vuoden!
Perusterve keski-ikäinen hotellisiivooja jollain kulumilla ei tod. saa pysyvää eläkettä millään! Mistä vuosikymmeneltä sun tietosi ovat? Varmaan sielä 80-luvulta, kun oli kaikki tuet ja hoidot ja avuustukset tapissaan.
Masisdiagnoosia hoidetaan sillä tavalla, että määrätään lääkettä ja sitten käydään luukulla uusimassa resepti ja se on siinä. Ehkä pääsee joskus juttelemaan jonkun sairaanhoitajan (??) kanssa.
Eläkepapeita on ihan turha lähettää. Sairaslomaa jos saa, niin se voi olla niin että sairaspäivärahaa ei maksetakaan. Kulumia ei hoideta kuin särkylääkkeillä ja thas it.
Pysyvää eläkettä muka, kaikkea sitä. Herää sääkin tänä lauantaina todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa aloittajan ongelmista on itse aiheutettuja ja omien valintojen seurausta. En tunne sympatiaa. Sitä saa mitä tilaa!
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 11:57"]
Suurin osa aloittajan ongelmista on itse aiheutettuja ja omien valintojen seurausta. En tunne sympatiaa. Sitä saa mitä tilaa!
[/quote]Olet kuvottava. Ei mulla muuta. (Ja en ole ap).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, jaksamista! Toivotaan, että tilanteeseen löytyy ratkaisu.
Täällä 35-vuotias yläkoulun ope, ja kauhistuttaa, miten jaksan tätä rääkkiä vielä 30 vuotta. Meluista, hektistä, miljoona asiaa muistettavana joka päivä, kamalat määrät ajoittain töitä, kotona saa paahtaa monet illat ja viikonloput, kun ylityötunneista ei voi kieltäytyä (pakkohan joka luokan on opetusta saada...) ja mikä pahinta, osa oppilaista on käsittämättömän törkeitä ja röyhkeitä. Sen voimalla, että kesäkuu on lomaa? En tiedä, riittääkö se.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 11:57"]
Suurin osa aloittajan ongelmista on itse aiheutettuja ja omien valintojen seurausta. En tunne sympatiaa. Sitä saa mitä tilaa!
[/quote] Samaa mieltä. Alkoholin käyttö ja kunnon koulutuksen hankkimatta jättäminen ovat ihmisten omia päätöksiä. Siitä ei pitäisi kenenkään muun joutua maksamaan. Sekin on oma päätös, jos hassaa kaikki rahansa eikä opettele hyvinä tulovuosina säästämään mitään.
Tuttava tarjoilija rikkoi polvensa yli 10 vuotta sitten. Edelleen vuorotellen sairaslomalla, työttömänä ja jossain kuntoutustutkimuksissa. Vaikka täysin selvää on, ettei pysty tarjoilijana tuntikaupalla käveleen, seisomaan eikä kantamaan salissa mitään.
Sitten laitettiin jollekin yleiskurssille atk:n perusteisiin. Siitä ei kyllä mitään apuja uuden ammatin hankinnassa ollut.
Mistä työpaikka, mikä ala, mikä palkkataso? Kuitenkaan ei tule eläkettä työkyvyttömyyden perusteella, mutta ei ole töitäkään. Ikää vasta 40. Polvi paskana vuosia on vaikuttanut jo jalkoihin, kävelyyn, selkään ja niskaan. Miksei asiaan tule ratkaisua. Vuodet vaan kuluu ja yhä huonompaa tiedossa. Uusi hallitus ei ainakaan aio varmasti näitä asioita parantaa.
Kulumiin kannattaa syödä glukosamiinia, esim apteekin Arthryl. Oikeasti auttaa, mutta alkaa "tuntua" vasta noin kuukauden jälkeen.
Terveisin eräs koko ikänsä raskaita töitä tehnyt hiukan vanhempi naishenkilö. Tsemppiä!
Nämä nihilisti-vastaajat on varmasti jotain 25-vuotiaita pyrkyreitä ja hipstereitä jotka verkottuu ja tunkee joka paikkaan itseensä esittelemään ettei vaan kukaan unohda palkata uusiin tyhjäntuottaja-hommiin virtuaalisessa produktiossa!
Tarjoilijoita tarvitaan, samoin hotellisiivoojia. Alkoholia juovat monet, juopoimmat on mun kokemuksen mukaan valtionhallinnon virastoissa.
Teille : kyllä elämä opettaa teitäkin. Jos ei muuta, niin hitaasti kävelemään!
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 11:57"]
Suurin osa aloittajan ongelmista on itse aiheutettuja ja omien valintojen seurausta. En tunne sympatiaa. Sitä saa mitä tilaa!
[/quote] Samaa mieltä. Alkoholin käyttö ja kunnon koulutuksen hankkimatta jättäminen ovat ihmisten omia päätöksiä. Siitä ei pitäisi kenenkään muun joutua maksamaan. Sekin on oma päätös, jos hassaa kaikki rahansa eikä opettele hyvinä tulovuosina säästämään mitään.
[/quote]Missä ap kertoo, että on itse ryypännyt? Hän on paiskinut tarjoilijana töitä vuosikymmenet, eikä häntä voi täysin kouluttamattomaksi sanoa, onhan hänellä merkonomin koulutus.
En vaan tajua, miten sulla on otsaa moralisoida ap:ta.
Itse arvostan sitä, että ap on jaksanut tehdä pitkän ja raskaan työuran noin raskaassa ammatissa.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 13:22"]
Elämää on vielä kolmannes jäljellä. Pidä vuorotteluvapaata ja rentoudu tai opiskele kevyempi ammatti. Vielä ehdit.
[/quote]
Tiedätkö, kuinka pieni vuorottelukorvaus on? Luuletko, että kuka vaan pääsee opiskelemaan juuri sitä mitä haluaa? Luuletko, että kaikille on sen jälkeen tarjolla sitä kevyempää työtä? Kuinka hyvin arvelet liki kuuskymppisen työllistyvän tuoreellakaan tutkinnolla?
En ole ap, vaan kevyemmässä kohtalaisen hyväpalkkaisessa työssä ja silti minäkin mietin, jaksanko vielä sinne vanhuuseläkkeeseen saakka.
Ainoa oikeasti toteuttamiskelpoinen neuvosi koski rentoutumista.