Jonkinasteinen valaistuminen, vaiko ihan vain kyllästyminen?

Onko kellään käynyt näin, että aivan yhtäkkiä lakkaa välittämästä kenenkään mielipiteistä, kun tajuaa, että ihmiset ajattelevat ja puhuvat pahaa kuitenkin, vaikka tekisi mitä?

Siis ei tietenkään kaikki ihmiset puhu ja ajattele pahaa. Mutta olen tässä viime aikoina havahtunut siihen, että ihmisillä on selän takana mitä kummallisimpia mielipiteitä ja väärinkäsityksiä minusta. Sellaisia, mitä en olisi uskonut edes mahdollisiksi. Ja vaikka olin aluksi pettynyt, nyt - kumma kyllä - se on yhtäkkiä muuttunut täydelliseksi välinpitämättömyydeksi koko asiasta. Ihan sama, mitä tekisin: nämä ihmiset ajattelisivat näin joka tapauksessa. Jos joku haluaa ymmärtää väärin, niin se aivan taatusti ymmärtää väärin. Ja siinä sitten ymmärtää, se on voi voi.

Vapautunut olo. Tuntuu uskomattomalta, että olen aiemmin yrittänyt miellyttää kaikkia ja murehtinut esimerkiksi väärinkäsityksistä. Mitä väliä? Siis ihan oikeasti.