Kun 2v tönii, lyö ja puree - neuvoja kaivataan!!!!

Helpotti jo ihmeesti, kun muidenkin tarinoita vastaavista kiukkupuisseista. Kiitos, en ole yksin tässä sirkuksessa!!!



Sovin nyt päiväkodin kanssa kunnon keskusteluajan asiasta, jotta voidaan varmistaa yhteiset pelisäännöt ja jotta kuulen paremmin, mitä siellä päivisin oikein tapahtuu. Toki poika kotonakin kiukkuaa toisinaan, mutta lyömiset , huitomiset yms. on tapahtuneet pääosin vaan tarhassa - itse en sitten paikan päällä voi oikein vaikuttaa, muuta kuin vain sitten koettamalla jutella illalla siitä, mitä tarhassa on tapahtunut ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Mutta selkeästi en näkee, että tän ikäisen kanssa täytyy voida reagoida tässä ja nyt, kun asiat tapahtuu.



Päiväkodissa suositeltiin lukemaan tämä ennen keskustelua:

http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/2-3vuotias.php?dir=/la…



Reseptinä näyttää olevan kärsivällisyys, rauhallisuus, selkeät rutiinit ja johdonmukaisuus rajojen kanssa. Kuulostaa simppeliltä, mutta ei aina helppoa kun maitomuki lentää stereoihin tai kun poika saa raivarin siitä, että äisit toi väärän värisen lusikan :-(



Maarit

Meillä on aivan samanlaista tällähetkellä menossa.Vajaa 2v poika on välillä aivan mahdoton muiden lasten seurassa. Töniminen ja läpsiminen vaan pahentuu,jos asiaan puututaan ja sitä aletaan selvittelemään.Paras keino olis,kun kukaan ei olisi huomaavinaan,sillä sehän on sitä huomion hakemista. Mutta täytyyhän oppia pyytämään anteeksi( sitä ei poikaa saa tekemään millään) ja myös sen,mitä tosiaankin voi tehdä ja mitä ei.

Laittakaa hyviä vinkkejä tähän vaiheeseen,kiitos!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

että lapsi laitetaan jäähylle. Hän istuu missä milloinkin lähelläni olevassa tuolissa niin kauan kunnes osaa olla kiltisti. Yleensä käy vain istahtamassa siinä ihan hetkisen, koska tietää joutuvansa takaisin, jos riehuminen jatkuu.

Meillä poika, nyt 2v4kk, oli viime kevään ja kesänkin vielä ihan MAHDOTON. (Kotihoidossa tosin). Harva se päivä jouduttiin lähtemään puistosta kotiin, kun alkoi se järjetön hiekan heittely, muiden töniminen ja painiminen. Saattoi huitaista lapparilla toista lasta suoraan päähän tai vastaavaa. Ensin aina puutuin tiukalla otteella tilanteeseen ja laitoin pojan pyytämään anteeksi. Kun se ei tehonnut ja teko toistui, istutin sitä puiston jäähypenkissä 2 minuuttia. Jos teko edelleen tapahtui, lähdettiin kotiin (huutavan ja rimpuilevan pojan kanssa).

Olin itse vielä raskaana tuolloin ja voi hemmetti kun oli rankkaa!

Jossain vaiheessa pojan käytös meni niin typeräksi, ettei kehdattu mennä enää puistoon. Pidin siitä jonkin aikaa taukoa, ihan oman mielenterveyteni takia.

Poika on todella vilkas ja energinen, iso ja vahva. Ei siedä sellaisia ' nyhveröitä' , jotka vaan leikkii hiljaa itsekseen eikä touhua mitään. Niiden ' kimppuun' se aina kävi, vaikka kuinka yritti selittää ja estää. Meidän vesseli kun halusi vaan juosta, pelata palloa, kiipeillä jne. rajuja juttuja...



No, kova kuri on tehnyt tehtävänsä ja tätä nykyä poika leikkii hienosti muidenkin kanssa ja oikeestaan kaikki tollanen typerä käytös on jäänyt.

Ihan selkeesti käytös korreloi alkaneen uhman kanssa. Se oli jotain rajojen kokeilua/rikkomista- uhmaamista. Sillä nyt, vaikka taloon on tullut vauva, on uhmakin laantunut ja pojan käytös parantunut.



Kyllä se siis siitä. Kovat otteet vaan eikä periksi saa antaa. Päiväkotiin ohjeet, kuinka toimittava. Jäähy on kyllä se paras ratkaisu. Toinen vois olla ' lelutakavarikko' eli lempilelu aina hyllylle, kun tapahtuu tyhmiä ja hyvän käytöksen/päivän jälkeen lelu takaisin.



zemppiä, uhmaa se vaan luultavasti on! Joillekin se tulee rajumpana kuin toisille.



sitruska ja lapset 2kk/2v4kk

Sitruskan teksti oli kuin omaani, ja meillä kans sattumalta poika 2 v 4 kk ja vauva 2 kk.

Meillä pahin vaihe oli 1 v 6kk- 2 v, ja mullekin tuli sellainen ajanjakso, etten kehdannut mennä pojan kans enää puistoihin, perhekerhoon yms. Tuntui, että ei yhtä päivää ollut, ettei poika olisi töninyt, lyönyt tai paininut jonkun kanssa, ja kohteena olivat juurikin penemmät, aremmat ja herkät lapset.

Saattaa liittyä osittain uhmaikäänkin, mutta aluksi selkeästi huomasin, että poika huomasi saavansa tietyn reaktion aikaan joissakin lapsissa, esim. tönäisemällä pientä heiveröistä tyttöä saa hänet kaatumaan ja itkemään. Kun huomasi, että sama ei tehoa isompiin ja vilkkaisiin lapsiin, ei heitä ollenkaan töninytkään. Lisäksi mielestäni tämä käytös liittyi turhautumiseen, niinkuin muutkin kirjoittivat. Eli kun poika ei

vielä osannut puhua, niin piti ottaa fyysiset keinot käyttöön. Monesti olisi halunnut esim. leikkiä jonkun lapsen kanssa, mutta ei osannut sitä sanoiksi pukea, joten saattoi sitten tönäistä tai läppäistä häntä huomion saamiseksi. Sitä mukaa, kun puhe kehittyi, myös tämä käytös vähentyi. Nykyään osaa jo aika hyvin leiikiä muiden kanssa, mutta en silti täysin luota poikaan, vaan vahdin kuin haukka edelleen häntä puistoissa ym.

Minä en käyttänyt mitään rangaistuksia tähän käytökseen, kun mielestäni poika oli liian nuori jäähyihin ym. Tiukasti katsoin silmiin, ja kerroin, että ei saa töniä X:ää, X:ää sattuu. Tätä samaa jauhoin uudelleen ja uudelleen, ja vihdosta viimein on tuootanut tulosta. Ja tietysti ennakoin tilanteita, olin pojan lähellä ja estin tianteita, ennen kuin ehti tönäisemaan tms. Nykyään meillä on kyllä jäähyt käytössä, ja tehoavat ihan hyvin, mutta ei mielestäni alle 2-vuotiaalle toimiva juttu.Kaikki lapset tietysti erilaisia ja tehoavat eri jutut.

Minulle todella moni ammatti-ihminen vakuutti, että kuuluu kehitykseen joillakin lapsilla, mutta eipä se kyllä paljon silloin lohduttanut. Mutta tsemppiä, yritä ajatella, että menee kyllä ohi ajan kanssa!!

ja töniminen on nyt siis vasta alkanut? Sun tapauksessa jäähyt voivat tehotakin, kun on ollut tarhassakin noin kauan ja aiemmin leikkinyt hyvin muiden lasten kanssa. Puhuuko hän jo hyvin? Jos ei, niin voisi olla siihenkin liittyvää turhautumista.

ja jos uhmaa on, niin positiivista huomioo ihan hirveästi. Aina, jos poika käyttäytyy hyvin, niin kauheasti kehumista. Tosin, jos töniminen tapahtuu vaan tarhasssa, niin sinähän et siihen voi paljon vaikuttaa, kyllä niiden ammatti-ihmisten pitäisi tietää, miten toimitaan.

Hei,



Kiva ketju. Meidän poika vasta alle 2 v., joten tuo vaihe varmaan vasta edessä. Nyt hän on usein se, jota tönitään, ja joka aina itkee sen jälkeen.



Minä en kuitenkaan ehkä vielä 2-vuotiasta laittaisi pyytämään anteeksi, vaikka sellainen näyttää tulleen nyt tavaksi, kuin myös se, että sitten vielä pistetään lapsi halaamaan.

Luulen, että itse odottaisin lähemmäksi 3 vuotta, ennen kuin pitää pyytää anteeksi. En nimittäin usko, että 2-vuotias vielä oikeasti kamalasti tajuaa.

Tästä olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä!!!



Itse sanoisin vain, joka kerta tiukasti " Ei. Ei saa töniä/lyödä." Enkä sen kummempia selittelisi. " Hiekkaa EI saa heittää."

On meidän vajaa 2-veelläkin jo tietyt pahat tavat, kuten juuri tuo hiekan tai tavaroiden heittelemine.

Teen itse niin, että tiukka EI, ja jos ei auta, niin sitten joutuu pois hiekkalaatikolta, tai otetaan tavara, jota heittää, pois.



Varmaan johdonmukaisuus auttaa ja paljon positiivista huomiota! Ja pitää muistaa, että lapset ovat erilaisia :)

Eli ihan vaan kommentoin, vaikkei meillä ajankohtaista (paitsi veljesten kesken, muualla ovatkin sitten muka-herranenkeleitä... :-/), että tuo, mitä muut ovat jo sanoneet ja toiminutkin on (nostan hattua mm. sitruskalle, joka on ihailtavasti jaksanut olla johdonmukainen jopa raskaana ollessaan!! Mahtaavaa - en tiedä, olisinko itse pystynyt samaan!). Kasvatuksen ammattilaiset korostavat juuri tuota positiivista huomiota AINA kun käytös on hyvää ja sitä, mihin pyritään, huonon käytöksen huomiotta jättämistä mahdollisuuksien mukaan (eli ei vahvisteta käytöksestä ollenkaan = ei saa mitään palautetta paitsi hyvästä käytöksestä) ja jos menee muiden ahdisteluksi, niin ei ylenmääräsitä uhkailua, jota ei toteutetakaan, vaan varoitus ja sitten jäähy tai joku muu, mikä nyt kenellekin toimii. Toisin päin voi kokeilla (tosin 2v varmaan liian pieni, ei ehkä vielä ymmärrä, mutta lapsikohtaista ja vähän isommalle varmaan toimii) positiivista vahvistamista esim. sillä, että joka kerran kun puistossa on mennyt hyvin, niin saa tarran tms. tai puistosta kotiuduttaessa voi valita, mitä syö välipalaksi tai vastaavaa.



Tsemppiä uhmisten kanssa kamppaileville! ;-)

että se mitä voi tehdä on, että ei aina sano " Ei saa tehdä noin" , vaan sanookin " että lapiolla tehdään näin" . Jne. eli sen sijaan, että joutuu kaikesta kieltämään yrittääkin näyttää lapselle mitä kielletyllä esineellä/tavalla voi tehdä oikein/positiivisesti.



Taaperot ovat yllättävän taitavia monessa asiassa. Meillä ainakin auttaa kun taapero saa osallistua mahdollisimman moneen asiaan. Auttaa vanhempiaan ja on lisäksi todella iloinen siitä.

Alkoi kun tyttö oli 2v, läpsi ja heitteli leluilla muita. Oli oikeesti tosi noloa. Yritin johdonmukaisesti jäähyjä ja kaikenlaista tavaroiden takavarikkoa mutta mikään ei auttanut. Puolen vuoden jälkeen sitten jo soitin neuvolaan että mitähän tässä tekisi. Th neuvoi että ensinnäkin tämän ikäiseltä rangaistukset pois, ei vielä ymmärrä tarpeeksi hyvin eikä pysty siinä tilanteessa pitämään " uhkaa" mielessä jolloin voi vaan pahentaa asiaa. Samoin anteeksi voi pyytää jos tulee helposti mutta äitikin voi pyytää esimerkkinä lapsen puolesta. Joka kerta vaan selvästi ja rauhallisesti kielto ihan periaatten vuoksi ilman mitään suuttumusta. Ja oli siis normaalia tuon ikäiselle ja loppuu vuodessa sanoi th - jos ei niin sitten olisi ihmetelty enemmänkin. Tauko kerhoista ym voi olla myös hyväksi. Nämä siis meidän ohjeet ja kun lopetin jäähyt ym niin tilanne paranikin huomattavasti ja nyt onhelmaa ei enää olekaan. -Näin siis meillä, mutta yksilöitähän nuo ovat.... :)

ehdollistettuna ensin tietenkin (kuten kaikki ' tavat' : kiitos, olehyvä jne) mutta nykyään poika kyllä pyytää aina anteeksi, jos esim. kaataa maidot pöydälle, rikkoo lautasen vahingossa, tekee jotain muuta sopimatonta.

Minä olen myös th ammattiltani ja todellakin, alle 2-vuotiasta SAA jo rangaista, ikänsä vaatimalla tavalla tietenkin. Kun kerran pöytätavoillekin tulee opettaa pikkuhiljaa jo vuoden iästä lähtien, myös puistokäyttäytymistä pitää opettaa, miten ollaan toisten lasten kanssa nätisti. Jäähy ei ole liina kova rangaistus yli 1v6kk vuotialle. Lapsi on turvassa äidin vieressä penkillä ja istuu siinä tasan sen 2 minuuttia. Tämä on myös ehdollistamista: kun tekee väärin, joutuu jäähypenkille. Kyllä jo esim. 1v10kk lapsi tämän tajuaa. Mielestäni jopa paremmin näin teon kautta kuin sanojen. Toki myös tiukka EI jne kuuluu ei-toivottuun tilanteeseen. Se vaan tuppaa menettämään tehonsa melko nopeasti. Ei:t kaikuu pian kuuroille korville, kun sitä tarpeeksi hokee...

Liikaa näkee vielä puistoissa äitejä, jotka eivät kiellä/puutu lapsensa käyttäytymiseen, sillä he pitävät lastaan vielä liian pienenä.



Samaa mieltä olen siitä positiivisesta vahvistamisesta, että aina, kun menee hyvin, siitä kehutaan.



sitruska

että mulla on se käsitys(korjatkaa jos olen väärässä) että 2-vuotias kyllä periaatteessa ymmärtää, mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta ei pysty " vastustamaan kiusausta" tehdä joku kielletty asia uudelleen ja uudelleen. 3-vuotiaalta sen sijaan tämä jo onnistuu, ja silloin on vasta kunnolla hyötyä rangaistuksista. Mutta tietenkin yksilöllisiä erója on varmaan valtavasti. Sitruskan lapsi oppi asian jäähyjen kautta, meidän poika ajan kanssa, joten varmaan molempi parempi. Kukin tyylillään ja kullekin lapselle sopii eri jutut. Mutta periaatteessa kannatan jääähyjä, ne ovat mielestäni paras mahdollinen rangaistuskeino.

Meillä myös poika pyytää automaattisesti anteeksi, jos tekee jotain väärää ja mielestäni ymmärtääkin asian. Ei tarvitse väkisin siis pakottaa. en varmaan väkipakolla vaatisi, jos ei suostuisi pyytämään, mutta meillä näin.

Mutta ap:lle sanoisin, että voithan kokeilla jäähyjä, mutta jos ei ole vastaavaa hyötyä, niin sitten yrität positiivisella huomiolla ja systemaattisella kieltämisellä. Viimeistään aika auttaa asiassa!

Hyvät yöt kaikille mammoille!

Osaksi voi johtua siitä, että pikkusisko tuli taloon n. 4 kk sitten, sen jälkeen koko ajan vaan pahentunut tuo muiden kiusaaminen.



Sen verran kommentoin, ettei meillä ainakaan tehoa jäähyt eikä muutkaan rangaistukset, kun ei vielä ymmärrä.Mutta on itse omatoimisesti yleensä halannut, kun sanotaan että toisen sattuu kun lyö tai tönii.



Toivottavasti meillä ei pahene tuo käyttäytyminen niin, etten kehtaisi puistoon lähteä, kun se on mullekkin tärkeää päästä muiden äitien kanssa juttelemaan..