Lue keskustelun säännöt.
Millaista on saada nuorena suuri perintö?
22.05.2015 |
Esimerkiksi omien vanhempien tai isovanhempien. Ja suurella perinnöllä tarkoitetaan tässä sellaista summaa/omaisuutta, että sen turvin voi elellä huoletta ihan nollatuloelämää vuosikausia. Varmasti se takaa taloustilanteen ja auttaa monessa asiassa. Rahaa kun valitettavasti tarvitaan elämiseen.
Entä tunnetteko näitä perintöbrassailijoita? Lälläslää mä sainkin mun porukoilt 600000 plus meijän kartanon. Ihmiset, jotka ostelevat 18-veenä citymaastureita uusinta vuosimallia ja hämmästelevät suureen ääneen, kun joku ei voi tehdä samaa.
Kommentit (4)
Kerron myöhemmin tänä vuonna, että miltä se tuntuu.
Tbh, en kehtaa kehuskella rahoillani. Kerron kavereille, mitä elämässäni tapahtuu ja jos ja kun saan perinnön pian niin olen kertonut siitäkin. Mutta en kerro koskaan tarkkoja lukuja kenellekään, en edes netissä. Mutta suuri summa se on, erittäin suuri, ja nyt kun siitä on jo pitkä aika niin pystyn vähän iloitakin. Jos kuolema olisi tuore, en kehtaisi edes ajatella perintöjä. Niin ja kenenkään muun perintöjä en kaipaa, en millin vertaa. Ainoastaan tätä, jota olen odotellut vuosikaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 17:41"]Kerron myöhemmin tänä vuonna, että miltä se tuntuu.
Tbh, en kehtaa kehuskella rahoillani. Kerron kavereille, mitä elämässäni tapahtuu ja jos ja kun saan perinnön pian niin olen kertonut siitäkin. Mutta en kerro koskaan tarkkoja lukuja kenellekään, en edes netissä. Mutta suuri summa se on, erittäin suuri, ja nyt kun siitä on jo pitkä aika niin pystyn vähän iloitakin. Jos kuolema olisi tuore, en kehtaisi edes ajatella perintöjä. Niin ja kenenkään muun perintöjä en kaipaa, en millin vertaa. Ainoastaan tätä, jota olen odotellut vuosikaudet.
[/quote]
Odotellut vuosikaudet? No just.
Perinnön saaminen edellyttää, että joku kuolee (ellei saa ennakkoperintöä). Mieheni on 6v iässä perinyt erittäin huomattavan omaisuuden, mutta sanoo usein, että olisi mieluummin pitänyt isänsä. Hän tiesi hyvin nuoresta olevansa rikas, hankki silti hyvän koulutuksen ja on ollut töissä koko aikuisikänsä, vaikka omaisuuden tuotto mahdollistaisi sen, että ei tee mitään. Paitsi että jos haluaa omaisuuden tuottavan, täytyy oikeasti tehdä töitä eli tietää, mistä se raha tulee, mitä tehdä osakkeilla, miten hoitaa omaisuuttaan. Se ei ole ihan helppoa, onneksi miestäni aikoinaan auttoi sekä setä että eno. Vain käyttämällä rahaa omaisuus hupenee nopeasti.
Kun tutustuin mieheeni, hänellä oli minulle tuntemattoman merkkinen auto. Vasta jälkeenpäin sain tietää, että sen hinta oli reilusti kahden perheauton verran. Asia ei miestä kiinnostanut: hän oli halunnut tietynlaisen auton ja ostanut sen, ei sillä brassailtu.
Ai niin - en elä mieheni siivellä vaan olen koko liittomme ajan ollut töissä.Perheen rahat eivät ole yhteisiä, elintaso on.
Eräs jäi orvoksi alaikäisenä siskonsa kanssa, kumpikin sai perintönsä 18-vuotiaana. Molemmat muuttivat silloin omilleen, juhlivat pari vuotta, tyttö osti laukkuja ym, poika vaihtoi koko ajan autoa (usein käytettyjä mutta niitä oli joku 10, ja vanhoista ei aina saanut rahoja vaihtaessa toiseen). Kumpikin olivat täysin PA 20-vuotiaina. Nyt kun poika on 23 ja haluaisi jo perheen perustaa, harmittelee kun tuli kaikki tuhlattua eikä ole senttiäkään säästössä. Toivon että llasten kasvattajat olisivat osanneet lapset opettaa niin, etteivät olisi tuollaiseen elämään haaskanneet vanhempiensa omaisuutta. Summaa en tiedä, mutta oletettavasti kyse oli joistain kymmenistä tuhansista, tuskin sentään sataa/satoja tuhansia kkuitenkaan.