Työnarkomaniaako?

Viikko meni taas hujauksessa ja olin viimeinen töistälähtijä, niin kuin useimmiten olen. Teen jatkuvasti ylityötä, mutta se ei haittaa mi ua kun rakastan työtäni, en tosin ihan kaikkea siinä. Sunnuntaisin odotan innolla aamua, että pääsen taas töihin. Kotona avaan koneen joka ilta, vaikka en aina töitä varsinaisesti sitten kuitenkaan tekisikään.

olen miettinyt välillä, että onko tässä mitään järkeä. Töitähän riittää, olen aika ylityöllistetty ja mihinkään ei ehdi kunnolla paneutua tai tehdä erityisen huolellisesti kun seuraava tehtävä odottaa. Tuhat rautaa tulessa sius koko ajan. 

Mitään kiitosta, palkkaa, ylennystä tai kirkkaampaa kruunua en aherruksestani saa. Teen siis liikaa töitä tavallaan ihan turhaa, mutta onhan minun toisaalta selviydyttävä tehtävistäni.

Vapaallakin työasiat pyörii mielessä ja on välillä vaikea keskittyä esim. Lasten asioihin.

Miten saisin ajatukset pois töistä, vähentää sitoutumistani työhön, joka kuitenkin loppujen lopuksi on vain työtä. Työ on saanut liian ison osan elämästäni ja kauhulla ajattelen, että minulla ei yhtäkkiä olisikaan työpaikkaa.