Yksin jäädessä ahdistaa

Oon viime aikoina huomannut, että mua ahdistaa ihan hirveesti jäädä yksin kotiin, etenkin näin ilta-aikaan. Aloin siis viime kesän lopulla seurustella nykyisen poikaystäväni kanssa ja nyt jo käytännössä asumme yhdessä. Emme virallisesti kuitenkaan. Tätä ennen olen asunut vanhempieni luona ja siellä asuessani rakastin sitä, kun sain olla yksin kotona. Etenkin pitkät lomat, jolloin vanhempani olivat useamman viikon pois kotoa, olivat aivan luksusta. 

Nyt kuitenkin inhoan sitä, kun poikaystäväni lähtee vaikkapa vain muutamaksi tunniksi pois ja jään yksin. Hän lähti alkuillasta treeneihinsä ja meni sieltä suoraan yöksi töihin, ja minä vain istun lamaantuneena sohvalla enkä osaa oikein tehdä mitään. Siis mikä hitto mulla on?! Etenkin, kun aiemmin pidin vielä hyvänä asiana sitä, että teemme molemmat vuorotyötä, joten saamme myös omaakin aikaa. 

Välillä mietin, että tämä on vain jotain eroahdistusta poikaystävästä, kun suhteemme on kuitenkin suht tuore. Toisaalta taas tuntuu, että on tässä jotain muutakin. En selkeästikään osaa olla täällä kuin kotonani, sillä ei tämä virallisesti edes ole kotini eikä minulla ole täällä kuin yleisimpiä käyttötavaroitani. Sekin varmasti vaikuttaa, kun en täällä kaikkia normaaleja rutiinejani pysty tekemään. Mutta meneekö tämä tunne koskaan ohi? Onko kellään muulla ollut tälläistä? Inhottaa, jos joskus tänne virallisestikin muutan ja aina tuntuu pahalta, kun jään yksin.