Lue keskustelun säännöt.
Sijaiskodeissa ja laitoksissa asuneet?
Kommentit (51)
Sijoitettu vasta 14-vuotiaana, mutta sijaisperhe oli ihanin ikinä. Olemme yhä tekemisissä vaikka olen lähemmäksi 30v. Minun elämääni ei ehditty pelastamaan ajoissa jotta minusta olisi ajallani tuottava yksilö tullut, mutta en ole luovuttanut ja saa nähdä tuottaako yrittämiseni tulosta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitetuthan elää todella etuoikeutettua elämää. Sossu maksaa kaiken ja perheet valikoidaan huolella. Tokihan se aines on ehkä heikompaa, jos biologinen äiti vetänyt metadonia ja herskaa koko raskauden ja isä on joku ostarin kusimulkkuinen baariötökkä.
Höpöhöpö. Ei perheitä valikoida, vaan menet sinne missä on tilaa. Ja mitä ihmettä se sossu maksaa?
Kyllä ne perheet valikoidaan ja heidän koulutetaan sijaisperheiksi. Sijaisperheistä on pula, mutta heille on kyllä kovat kriteeritkin. Toki läheisverkostosijoitus on aina ensi sijainen, mutta useimmat perhehoitoiset ovat vierasperheissä.
Kuka tahansa voi hakeutua kurssille ja sen käytyään pohditaan yhdessä onko tästä henkilöstä sijaisvanhemmaksi. Ei tarvitse mitään ihmeellisiä kriteerejä kunhan on tavallinen asiansa hoitava ihminen ja koti sopiva. Sossu ei maksa läheskään kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kantsinut olla kunnolla lapsena eikä vaan persseillä, niin olisi vanhemmatkin ehkä halunneet pitää?
Pienten lasten vastaanottokodissa työskennelleenä en voi tässä muuta sanoa kuin että haistapa pikkuveeti sellainen oikein omahyväisen kitkerä pas*a.
En ole tuo jolle vastasit, mutta olen sitä mieltä, ettei kaltaistasi pitäisi päästää lasten kanssa työskentelemään.
Jos tuolla lailla provosoidut ja käytät tuollaista kieltä, ei sinun paikkasi kuuluisi olla lähelläkään yhtäkään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään otetaan vaan ihan liian myöhään huostaan kun jatketaan sitä kyvyttömien/haluttomien/jaksamattomien vanhempien kanssa lässyttelyä ja voivottelua. Lapset maksavat hinnan.
Totta.
Suomessa on jännää, että vanhemmille annetaan aina uusia ja uusia mahdollisuuksia jopa vuosikymmenten ajan, vaikka vanhemmalle olisi ihan mahdottomuus noudattaa tapaamisia tai edes ilmoittaa mitään.
Suomessa on käsittämätöntä, miten pitkään lasten biologisia vanhempia roikotetaan prosesseissa mukana ja kuunnellaan heitä, vaikka lapsi olisi asunut heidän kanssaan vikmeksi vauvana, eikä vanhemmilla mitään toivoa saada elämäänsä alkeellisempaankaan järjestykseen. Ja vaikka lapsi olisi täysin juurtunut sijaisperheeseen, niin silti bioäidin annetaan vaatia tapaamisia silloin kun omilta ongelmiltaan ehtii, luvata kuu taivaalta lapselle, sitten pettää taas lupauksensa ja kadota jopa vuosiksi. Hienoa varmaan lapsesta elää siinä sen ventovieraan ikuisessa lupailussa ja sitten pettymyksissä.
Monissa muissa maissa sijaisanhempi voi hakea lapsen huoltajuutta pelkän sijaistamisen sijaan ja myös adoptiota tietyn ajan kuluttua. Mutta ei Suomessa, missä biovanhemmalla on kyllä oikeuksia, mutta vanhemmalla ei.
Miksi ihmiset arvotetaan sen mukaan että kuinka paljon he maksavat veroja? Kyllä meillä jokaisella on yhtä lailla oikeus olla olemassa, maksoi veroja paljon tai vähän tai ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun serkku kävi sijaisvanhempikoulituksen, kun hän meinasi ryhtyä sijaisäidiksi. Hän kertoi, että sosiaalihuolto maksaa sijaisperheille kuukaudessa tietyn palkkion, lisäksi kaikki sijaislasten harrastukset maksetaan, syksyisin saa muutaman huntin extrarahaa talvivarusteiden hankkimista varten ja jos vaikka sijaisperhe päättää lähteä jonnekin reissuun, voivat he saada siihen sosiaalihuollosta rahaa sijaislapsen kuluihin.
Kuinkakohan monessa tavallisessa perheessä jokaiselle lapselle ostetaan joka syksy ”muutamalla huntilla” talvivarusteita?
Olen ollut jonkin verran työni puolesta tekemisissä sijoitettujen lasten kanssa. Törmäsin siinä yhteydessä ja näköjään myös täällä tuohon raha-ajatukseen. Minun on tosi vaikea ymmärtää tuota kateutta sijoitettujen lasten saamia rahoja kohtaan. Kuinka moni meistä ei-sijotetuista olisi valmis ottamaan sijoitetun lapsen taustan saadakseen joka vuosi uudet muutaman satasen talvivaatteet? Itse olen valmis suomaan näille lapsille kaiken avun, myös rahallisen, joka auttaa heitä tiellä turvalliseen ja tasapainoseen elämään ja aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs nuorisokodissa työskentelevä lähihoitaja sanoi minulle, että kun teini pyytää sossulta rahaa vaikka leffalippuun, hän yleensä aina saa sen rahan. Samoin nuorisokodissa/lastenkodissa asuvat lapset saavat paljon uusia leluja, vaatteita jne. Sitten kun teini muuttaa 18-vuotiaana omaan asuntoon, saa hän aluksi jonkin kertaluonteisen summan, jolla ostaa huonekaluja jne, jolla pääsee alkuun. Mutta sitten he saavat avustuksia samojen pelisääntöjen mukaan kuin muutkin. Ja tällöin monille nuorille tulee yllätyksenä se, ettei olekaan enää varaa tehdä kaikkia kivoja juttuja.
Lisäksi pikkuserkkuni kertoi, että kun hän oli ysiluokkalainen, oli hänen luokkakaverinsa lastenkodissa, ja hän olinkertonut, että kun hänen farkkuihin tuli joku pieni huomaamaton repeämä, sai hän heti 100€ rahaa uusien farkkujen ostoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jonkin verran työni puolesta tekemisissä sijoitettujen lasten kanssa. Törmäsin siinä yhteydessä ja näköjään myös täällä tuohon raha-ajatukseen. Minun on tosi vaikea ymmärtää tuota kateutta sijoitettujen lasten saamia rahoja kohtaan. Kuinka moni meistä ei-sijotetuista olisi valmis ottamaan sijoitetun lapsen taustan saadakseen joka vuosi uudet muutaman satasen talvivaatteet? Itse olen valmis suomaan näille lapsille kaiken avun, myös rahallisen, joka auttaa heitä tiellä turvalliseen ja tasapainoseen elämään ja aikuisuuteen.
On sitä taustaa muillakin lapsilla, se tausta miyään vaikuta.
Totuus on kuitenkin, että sijoitetuille lapsille on kyllä ihan taloudellisesti turvattu elämä. Sijaisperhe saa lapsen kuluihin tarkoitettua rahaa. Tämä summa on erittäin riittävä kattamaan kuukauden kulut sille lapselle. Lisäksi perhe saa hoitokorvauksen, mikä vastaa lapsen hoitamisen palkkaa.
Rahat riittää ihan hyvin esimerkiksi uusiin kenkiin tai takkiin tarvittaessa, mutta ei tietenkään ole tarkoitettukaan mihinkään himoshoppailuun. Toki summa on sen verran iso, että monella pienituloisella perheellä ei ole samaa summa lähellekään käytössä lapseen kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sijaisperheissä, nyt 60 v ja työelämää takana 43 vuotta, ihan hyvin olen pärjännyt
Valitettavasti nykyään huostataan aivan liian myöhään. Eli vasta sitten, kun lapsi (teini) on täysin rikki. Omassa maakunnassa oli päätetty vähentää huostaanottoja. Avun sijaan ei vaan huostattu. Tilastot toki kaunistuivat, mutta lasten tilanne ei parantunut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kantsinut olla kunnolla lapsena eikä vaan persseillä, niin olisi vanhemmatkin ehkä halunneet pitää?
Pienten lasten vastaanottokodissa työskennelleenä en voi tässä muuta sanoa kuin että haistapa pikkuveeti sellainen oikein omahyväisen kitkerä pas*a.
En ole tuo jolle vastasit, mutta olen sitä mieltä, ettei kaltaistasi pitäisi päästää lasten kanssa työskentelemään.
Jos tuolla lailla provosoidut ja käytät tuollaista kieltä, ei sinun paikkasi kuuluisi olla lähelläkään yhtäkään lasta.
Höpö höpö sulle, jeesustelija.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun serkku kävi sijaisvanhempikoulituksen, kun hän meinasi ryhtyä sijaisäidiksi. Hän kertoi, että sosiaalihuolto maksaa sijaisperheille kuukaudessa tietyn palkkion, lisäksi kaikki sijaislasten harrastukset maksetaan, syksyisin saa muutaman huntin extrarahaa talvivarusteiden hankkimista varten ja jos vaikka sijaisperhe päättää lähteä jonnekin reissuun, voivat he saada siihen sosiaalihuollosta rahaa sijaislapsen kuluihin.
Kuinkakohan monessa tavallisessa perheessä jokaiselle lapselle ostetaan joka syksy ”muutamalla huntilla” talvivarusteita?
Talvikengät noin 80 euroa, teinille 150 euroa
Talvihaalari 80 euroa, lisäksi toppahousut ja takki.
Kumisaappaat, sadevaatteet
Uudet hanskat, vanhat toimivat varahanskoina
Lämpimiä sukkia
Jos pää on jasvanu, niin uusi pipo, kauluri ha kypärämyssy
Tuostahan tulee enemmän kuin muutama huntti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhehoidossa olevien lasten kulukorvauksen vähimmäismäärä vuonna 2022 on 437 euroa lasta kohden. Tämä siis tarkoitettu peruskuluihin ruokaan, hygieniaan, vaatteisiin, koulutarvikkeisiin ja vapaa-aikaan. Moni kunta maksaa paljon enemmänkin.
Kenen taloudessa on paljon, kenen ei.
Kristiina xx kirjoitti:
Eräs nuorisokodissa työskentelevä lähihoitaja sanoi minulle, että kun teini pyytää sossulta rahaa vaikka leffalippuun, hän yleensä aina saa sen rahan. Samoin nuorisokodissa/lastenkodissa asuvat lapset saavat paljon uusia leluja, vaatteita jne. Sitten kun teini muuttaa 18-vuotiaana omaan asuntoon, saa hän aluksi jonkin kertaluonteisen summan, jolla ostaa huonekaluja jne, jolla pääsee alkuun. Mutta sitten he saavat avustuksia samojen pelisääntöjen mukaan kuin muutkin. Ja tällöin monille nuorille tulee yllätyksenä se, ettei olekaan enää varaa tehdä kaikkia kivoja juttuja.
Lisäksi pikkuserkkuni kertoi, että kun hän oli ysiluokkalainen, oli hänen luokkakaverinsa lastenkodissa, ja hän olinkertonut, että kun hänen farkkuihin tuli joku pieni huomaamaton repeämä, sai hän heti 100€ rahaa uusien farkkujen ostoon.
Minä en ole koskaan ollut antamatta rahaa, jos lapseni on halunnut leffaan, Superparkiin yms. Minusta tuo on ihan tavallista. Ei kyllä pyydä joka viikko. Aina ei edes joka kuukausi.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun serkku kävi sijaisvanhempikoulituksen, kun hän meinasi ryhtyä sijaisäidiksi. Hän kertoi, että sosiaalihuolto maksaa sijaisperheille kuukaudessa tietyn palkkion, lisäksi kaikki sijaislasten harrastukset maksetaan, syksyisin saa muutaman huntin extrarahaa talvivarusteiden hankkimista varten ja jos vaikka sijaisperhe päättää lähteä jonnekin reissuun, voivat he saada siihen sosiaalihuollosta rahaa sijaislapsen kuluihin.
Kuinkakohan monessa tavallisessa perheessä jokaiselle lapselle ostetaan joka syksy ”muutamalla huntilla” talvivarusteita?
No meidän keskiluokkaisten perheissä ostetaan. t: sossu
Olin 15 kun menin sijoitukseen. Sain ensimmäistä kertaa eläessäni valita kaupasta itselleni mieleisen talvitakin ja housut. Tämä on vieläkin kirkkaana mielessäni, olen nyt 40. Pääsin myös ensimmäistä kertaa mökille ja jopa mukaan melontaretkelle. Ensimmäistä kertaa pitsalle. En unohda noihin liittyviä tunteita koskaan. Onko joku katkera siitä että sijoitettu lapsi saa jotain, johon kenties ei koskaan ole ollut mahdollisuutta. Selvisin kaikesta, ja autan nyt muita.
Täällä kuullaan vain yksi puoli asiasta. Eivät kaikki lapset ole sijoitettuna vanhempien kelvottomuuden tai päihdeongelmien takia. Täytyy muistaa kuinka valtavan suuri bisnes lastensuojelu on nykypäivän Suomessa.
Kristiina xx kirjoitti:
Mun serkku kävi sijaisvanhempikoulituksen, kun hän meinasi ryhtyä sijaisäidiksi. Hän kertoi, että sosiaalihuolto maksaa sijaisperheille kuukaudessa tietyn palkkion, lisäksi kaikki sijaislasten harrastukset maksetaan, syksyisin saa muutaman huntin extrarahaa talvivarusteiden hankkimista varten ja jos vaikka sijaisperhe päättää lähteä jonnekin reissuun, voivat he saada siihen sosiaalihuollosta rahaa sijaislapsen kuluihin.
Kuinkakohan monessa tavallisessa perheessä jokaiselle lapselle ostetaan joka syksy ”muutamalla huntilla” talvivarusteita?
Höpöjuttuja. Olen sijaisvanhempi ja tiedän mitä maksetaan. Palkkio ja kulukorvaus ja niillä hankitaan vaatteet ja harrastukset. Ei saada talvivarusteisiin eikä matkoihin rahaa. Silmälaseihin voi saada korvausta tietyin väliajoin. Puhelimeen voi saada avustusta muutaman vuoden välein. Siis voi saada ja vain osan hinnasta, välttämättä ei saa mitään. Yhden kerran saimme kalliiseen harrastukseen avustusta osan maksusta. Lääkkeet, lääkärikulut, vaatteet, ruoka, hygieniatuotteet, urheluvälineet jne. katetaan kaikki sillä kiinteällä kulukorvauksella
Totta.
Suomessa on jännää, että vanhemmille annetaan aina uusia ja uusia mahdollisuuksia jopa vuosikymmenten ajan, vaikka vanhemmalle olisi ihan mahdottomuus noudattaa tapaamisia tai edes ilmoittaa mitään.