Ärsyttääko, kun vähän aikaa ulkomailla asunut „unohtaa“ suomen ja luulee sen olevan hienoa?

Ei minulta ainakaan englannin puhuminen onnistu suomeksi ajattelemalla, kirjoittaessa ehtii suomeksikin ajatella. Tietysti voi puhua ajattelematta jos se sopii omaan tyyliin.

Näinhän se menee, että ei suomen kielen unohtaminen (tai "unohtaminen") suinkaan kerro kielitaidosta vaan sen puutteesta. Mutta naurattaahan se meitä muita, kun joku luulee olevansa joku suuri ja mahtava mutta onkin vain pelle.

Tulee mieleen eräskin ratsastaja, joka muutti aikoinaan Ruotsiin, ja puhuu suomea nykyään ihan jäätävällä korostuksella. Vielä hauskempaa on, että Ruotsiin muutti toinenkin ratsastaja, joka alkoi jo tyyliin kahden vuoden jälkeen puhua suomea kotostuksella. Eikä millä tahansa korostuksella, vaan samanlaisella korostuksella millä tuo ensimmäinen ratsastaja! Korostuksetkin on yksilöllisiä, joten vaikuttaa siltä, että ratsastaja numero 2 on alkanut vaan apinoida tatsastaja numero 1:n korostusta. Että ihan niin kuin se kuuluisi asiaan olla hoono soomi heti kun ulkomaille jalkansa laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee, että ei suomen kielen unohtaminen (tai "unohtaminen") suinkaan kerro kielitaidosta vaan sen puutteesta. Mutta naurattaahan se meitä muita, kun joku luulee olevansa joku suuri ja mahtava mutta onkin vain pelle.

Jep. Siksi mua aina huvittaakin nämä "olin 2 viikkoa/kuukautta/vuotta ulkomailla, ja unohdin suomen kielen". Kielitaidon puutetta ja jotain ihmeen näyttämisen halua se on, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä, mutta lähinnä naurattaa. 

Yksi sukulaiseni on asunut jo lähes 30 vuotta ulkomailla ja puheesta sitä ei huomaisi. Muutama sana on unohtunut, mutta muuten ei huomaa mitään eroa.

Sama. Sisareni on asunut Saksassa yli 30 vuotta, ja puhuu täydellistä suomea ja erittäin hyvää saksaa.

Joskus toki käyttää täytesanoja, tyyliin ”ach soo” tai ”ja, bitte” kun unohtaa että nyt puhutaan suomea.

Hanoi Rocks tyylinen mongerrus nyt kertoo lähinnä matalasta älykkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Mieleen tulevat takavuosien missit (60-70-luvulta), Kaikkein oudoin tapaus oli v.1962 Miss Universum-finalisti Aulikki Järvinen, joka viikossa unohti miten Suomea äännetään kun oli jenkeissä kisailemassa. Tästä löyttyy youtubesta hämmentävä ja kiusallinen dokumenttikin.

Olisiko tähän linkkiä? Haluaisin nähdä ja kuulla. :)

Ei ärsytä jos ulkomailla asuva "unohtaa suomen". Itselläkin on kokemusta asiasta. 

Tämä suomen kielen unohtaminen kahden ulkomaan viikon jälkeen on kyllä todellista komeadiaa ja naurattaa aina!

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulainen ei osaa (muka) suomea asuttuaan Ruotsissa 15 vuotta.

Näitä ääliöitä riittää Ruotsissa. Kun ei osata ruotsia ja unohdettu suomi! 

Moni suomalaisnen häpeää taustaansa täällä ja kuvittelevat, että ei kukaan huomaa kun puhuvat ruotsia ,että suomesta ollaan. Toinen ärsyttävä on sukunimen mongertaminen ruotsin tyyliin. Siis otetaan pois joku konsonantti ja laitetaan heittomerkki  jonkun kirjaimen päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Mieleen tulevat takavuosien missit (60-70-luvulta), Kaikkein oudoin tapaus oli v.1962 Miss Universum-finalisti Aulikki Järvinen, joka viikossa unohti miten Suomea äännetään kun oli jenkeissä kisailemassa. Tästä löyttyy youtubesta hämmentävä ja kiusallinen dokumenttikin.

Ja sitten muutama muu missi, joka kahden viikon kisarupeaman aikana oli alkanut jo ajattelemaankin englanniksi ja Suomeen saavuttua ei suomen kieli enää taipunut.

En tiedä sitten voisiko olla mahdollista. Itselläni on sellaisia kokemuksia työelänästä, että kolmen viikon lomalta töihin saavuttua muutama tekninen juttu oli hakusessa tietokoneen kanssa. Se oli 80-lukua, jolloin ei vielä yleisesti ollut kotikoneita eikä työpaikallakaan jokaisella henk.koht konetta ollut. Piti ikään kuin opetella nopeasti uudelleen miten kone toimi. Nythän ei tuollaista voisi tapahtua.

Tästä ilmiöstähän meillä on vähän tuoreempikin esimerkki.

https://www.ruutu.fi/video/2492535

"Sara Chafak vietti kolme viikkoa Hollywoodissa - Unohti suomen kielen"

Yksinkertaisten ihmisten esittämistähän tuo vain on 😂

Katsele ympärillesi ja laske kuinka monta yrityksen nimeä löydät vaikkapa kauppakeskuksesta suomenkielisillä nimillä? Työnhaussakin ammatit on englanniksi pääsääntöisesti. Suomesta on tullut amerikkalainen ja oma kieli tuntuu olevan häpeä ja sitä vältellään viimeiseen asti. Onhan meillä yrityksiäkin ja palveluita, joissa ei edes palvella suomen kielellä vaikka Suomessa ollaankin.

Kohta 25 v ulkomailla. Puhun mielestäni hyvää suomea, mutta jotkut sanat unohtuvat, kun ei niitä käytä ja kieli myös kehittyy, uusia sanoja ei välttämättä tunne.

Hyvänä esimerkkinä oli jo kauan sitten, kun Suomessa kaupassa käydessäni kuulin takanani kassajonossa: ”laita se mäyräkoira siihen hihnalle”. Siis anteeksi mitä, miksi koira laitetaan hihnalle 😃?

Joskus tulee keksittyä kiertoilmaisuja, kun ei muista sanaa suomeksi: silmäluomi - no se, missä ripset roikkuu.

Ja vääriä ilmaisuja: ainakaan ennen Suomessa ei sanottu, että rakastaa tehdä jotain, kun se englannissa on jokapäiväinen ilmaus. Tai kirjoita ylös - alashan se kirjoitetaan, ei paperi yleensä ylhäällä ole…

Ja sitten kokonaan toinen juttu on se, että tällä palstalla kuulee usein valehtelevansa, koska ”eihän kukaan nyt ulkomailta ja tuollaisessa elämäntilanteessa tänne kirjoittelisi”. Vaan kun se on juuri niin, että suomen kieli pysyy yllä, kun tännekin kirjoittelee ja lukee kommentteja. Ei kielen ylläpito ole aina helppoa, kun ympäristö on kokonaan vieraskielinen.

Mitä tuo junthi aloittaja bamla? Viekä tuo junthi pois täältä.

Mä opiskelin neljä vuotta ulkomailla. Kieli ei tietenkään unohtunut, mutta huomasin, että englanti vaikutti suomeen. Suomea puhuessani saatoin vahingossa jatkaa englanniksi, jos siinä välissä oli vaikka joku englanninkielinen elokuvan nimi. Esimerkiksi: mä tykkäsin tosi paljon Ghostbusters movie because it was so funny. Oho. En siis tehnyt sitä tahallani ja musta toi oli tosi noloa.

Mä en ole kovin hyvä kielissä ja kielestä toiseen vaihtaminen on aika vaikeaa. Jos joku tulee kysymään multa yllättäen jotain englanniksi, mulla on ihan kauhea aksentti enkä välttämättä muista jotain yksinkertaisiakaan sanoja, vaikka olen tosiaan suorittanut tutkinnonkin englanniksi eli osaan ihan sujuvaa englantia. Siinä ottaa oman aikansa, että aivot tajuaa mitä kieltä puhun ja asennoituu siihen kieleen.

Vierailija kirjoitti:

Mieleen tulevat takavuosien missit (60-70-luvulta), Kaikkein oudoin tapaus oli v.1962 Miss Universum-finalisti Aulikki Järvinen, joka viikossa unohti miten Suomea äännetään kun oli jenkeissä kisailemassa. Tästä löyttyy youtubesta hämmentävä ja kiusallinen dokumenttikin.

Ja sitten muutama muu missi, joka kahden viikon kisarupeaman aikana oli alkanut jo ajattelemaankin englanniksi ja Suomeen saavuttua ei suomen kieli enää taipunut.

En tiedä sitten voisiko olla mahdollista. Itselläni on sellaisia kokemuksia työelänästä, että kolmen viikon lomalta töihin saavuttua muutama tekninen juttu oli hakusessa tietokoneen kanssa. Se oli 80-lukua, jolloin ei vielä yleisesti ollut kotikoneita eikä työpaikallakaan jokaisella henk.koht konetta ollut. Piti ikään kuin opetella nopeasti uudelleen miten kone toimi. Nythän ei tuollaista voisi tapahtua.

Eikös tämä missi Sara Chafak unohtanut vähän suomen kieltä ollssaan muutamat viikot in United States :)

Ei mutta onhan se huvittavaa. Sukulainen joka asunut Kanadassa jo vuosikymmeniä puhuu kyllä edelleen selvää suomea. Hänen suomenkielessään on kuitenkin sanoja ja ilmaisuja jotka eivät tätä päivää ja samoin hän ei perillä kaikista uusista sanoista. Viime täällä käydessään hän ihmetteli miten paljon etenkin nuoret sisällyttävät englannin kielisiä sanoja puheeseen Suomessa nykyisin.

Puhetapa ja aksentti kyllä tarttuu helposti. Olin 4 kuukautta aikanaan au-pairina skotlannissa (en yhtään puhunut suomea tuona aikana eikä mitään someja eikä kännyjä ollut).

Kun lähdin sieltä kotimatkalle Lontoon kautta, minulta kaksi kertaa Lontoossa kysyttiin, että olenko skotlannista? Aivan tahatonta oli itseltäni.

Missäs itse olet "unohtanut" kuinka suomen kielessä käytetään lainausmerkkejä? 

Itse vietän välillä pitkiä aikoja englannin kielisessä maassa, ja kun päivästö päivään puhuu englanniksi, niin aivot tottuvat siihen. Kun sitten puhunkin yhtäkkiä taas suomea jonkun kanssa, kyse ei ole siitä, että olisin "unohtanut" suomenkielen sanoja, vaan siitä, että englantiin virittyneet aivot tyrkyttävät niitä enkun sanoja nopeammin kuin suomen. Ei siinä ole mitään nolosteltavaa sen enempää kuin ylpeiltävää, menee yleensä nopeasti ohi siinä missä jet lagkin.