Onko yksin lasten kanssa eläminen jotenkin säälittävää?

Face palm.

No, jos asiaa pitää kysyä se kuulostaa aika epätoivoiselta.

Keltä sä tätä kysyt ja miksi?

Sinä olet arvokas❤️ Pus

Elät juuri niin kuin eronneen pitää. Et sotke uusia ihmisiä lasten elämään, tulet toimeen eksän kanssa.

Olet yhtä tärkeä ja hyvä, kuin me muutkin. Rauhaa ja rakkautta🤮

(((((jaxuhali))))

Kysyikö sä nyt ihan tosissasi? Kaipaat selvästikin huomiota ja tukea aikuisilta. Masennusta? Silloin on tärkeää saada positiivista palautetta.

Minkä takia pitäisi olla puoliso, jotta ei olisi säälittävä? Sinullahan on kaikkea.

Olen elänyt ja arvostanut tätä arkeamme paljon. Kysymykseni, tämä "heitto", juontuu siitä että minulle eräs totesuäi eilen kuin ohimennen, että onhan tuo nyt ihan epäoikeudenmukaista kun sinä huollat ja sidot itsesi kokonaan lapsiin, ottaisit miehen ja rakentaisit kuten exäsi uutta parisuhdetta.

Olin häkeltynyt, jopa loukkaantunut tästä puolituttavan kommentista. Ylipäätään että puuttui kysymättä edes haluanko arvostelua. Jäin asiaa pohtimaan joka kantilta. Mietin, onko hänen ajattelutapansa ehkä yleinenkin.

Ap.

Ihan juntti sanonut sulle noin. Sehän kertoo vain sanojan asenteista. Itsekin elin hyvää elämää lasteni kanssa: harrastin, tein vapaaehtoistyötä työn ohella, opiskelin ja hengailin ystävieni kanssa. Ei edes kiinnostanut, mitä muut ajattelivat. Tosin omassa ystäväpiirissä ei kukaan kommentoinutkaan mitään elämästäni.

Jos koet jonkun puolitutut sanomiset noin voimakkaasti lienee siinä jotain perää ja itsekin toivoisit jo sitä kumppania elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt ja arvostanut tätä arkeamme paljon. Kysymykseni, tämä "heitto", juontuu siitä että minulle eräs totesuäi eilen kuin ohimennen, että onhan tuo nyt ihan epäoikeudenmukaista kun sinä huollat ja sidot itsesi kokonaan lapsiin, ottaisit miehen ja rakentaisit kuten exäsi uutta parisuhdetta.

Olin häkeltynyt, jopa loukkaantunut tästä puolituttavan kommentista. Ylipäätään että puuttui kysymättä edes haluanko arvostelua. Jäin asiaa pohtimaan joka kantilta. Mietin, onko hänen ajattelutapansa ehkä yleinenkin.

Ap.

Ja se sai sinut nyt miettimään omaa elämääsi ja oletko täysin tyytyväinen siihen? Ei siinä ole mitään pahaa vaan päin vastoin.

No ei ole heikkolaatuista. Mistä edes tiedät millainen suhde exälläsi on. Monilla miehillä pitää vain olla joku.

Ei ole. Päinvastoin. On rauhaa, eikä mikään väärä kumppani ole ainakaan meuhkaamassa tai kontrolloimassa ketään. Ei voida tietää edes onko mies oikean kanssa tai sille naiselle oikea juuri se mies, ja miksipä sitä myöhemmin enää ajattelisi – ei ole oma ongelma.

Olet supertärkeä lapsillesi. Ainoa tuki ja turva. Elämäsi on tuplasti arvokkaampaa kuin monen muun. Pää pystyyn vaan!

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt ja arvostanut tätä arkeamme paljon. Kysymykseni, tämä "heitto", juontuu siitä että minulle eräs totesuäi eilen kuin ohimennen, että onhan tuo nyt ihan epäoikeudenmukaista kun sinä huollat ja sidot itsesi kokonaan lapsiin, ottaisit miehen ja rakentaisit kuten exäsi uutta parisuhdetta.

Olin häkeltynyt, jopa loukkaantunut tästä puolituttavan kommentista. Ylipäätään että puuttui kysymättä edes haluanko arvostelua. Jäin asiaa pohtimaan joka kantilta. Mietin, onko hänen ajattelutapansa ehkä yleinenkin.

Ap.

No ymmärrän tavallaan tuon kaverisi heiton, sillä itselläni on ollut vähän samanlaisia mietteitä. Meillä siis setup on se, että 17v asuu minun kanssani ja käy isällään ehkä kerran viikossa yhden yön (tapaamisia ei sovita mitenkään säännöllisesti, teini hoitaa nämä itsenäisesti). Exällä on uusi nainen, jonka kanssa ei kuitenkaan asu yhdessä (asuvat eri paikkakunnilla) ja jotensaki on välillä tutnunut epäreilulta se, että exä voi vaan lähteä yhtäkkiä vaikka viikoksi naisensa luo, jolloin minä itse olen "jumissa" teinin kanssa ja mistään treffailusta ei sitten oikein tule omalta osaltani mitään. 

Mutta nämähän ovat niin yksilöllisiä asioita, mikä sopii minulle, ei sovi välttämättä ap:lle. Eli jos AP ei halua treffailla miehiä, miksi pitäisi? Jos on tyytyväinen siihen elämään, mitä lasten kanssa yhdessä elää, sen pitää riittää muillekin.

Elä nyt vaan yksin, mokasithan viimekskin aika pahasti.

Olisi mukava käydä joskus istumassa iltaa tai mukavan miehen kanssa harrastaa jotain tai vaikka teatteriin. Toisi elämänlaatua ja vaihtelua. Se ei kuitenkaan onnistu, koska lapset ovat tässä ja hyvin pitkälti minussa kiinni. Kotiin en voisi ajatellakaan ketään, se on lasten paikka, ja nautin meidän keskinäisesti tilasta, tavoista, yhteisyydestä. Ap

Mukavastihan se sun exäsi saa elellä,tulla,mennä ja matkustella.