Puututteko lastenne leikkeihin?
Meillä on kaksi poikaa, 3v ja 1v9kk.
Kuinka rankalla kädellä tuon ikäisten leikkejä tulisi ohjata? Vanhempi tahtoo määrätä kaikesta. Olen tottakai puuttunut asiaan, esim. kun 1v9kk on rakentanut keittiöleikkiä pöydälle, ja 3v ei tahdo että toinen leikkii niillä ja lakaisee kaiken alas. Sama tietenkin toisinpäin.
Entäs esim. kun leikkivät yhdessä kuormurilla ja laittavat siihen hiekkaa, sitten 1v9kk ottaa lapiollisen hiekkaa kuormurista ja laittaa toiseen autoon -> 3v rupeaa kiljumaan ja kaataa hiekan toisesta kuormurista pois.
Entäs kun toinen leikkii yksin jollain lelulla, ja toinen tulee kanssa leikkimään. Yhteinen leikki sujuu n. 0s - 5min ilman riitaa. Pitäisikö pyytää, ettei toinen mene, vai peräänkuuluttaa nättiä yhteisleikkiä. Jos olen sanonut, että pienempi antaa isomman leikkiä rauhassa, isompi leikkii (tämä varsinkin keittiöleluilla ja parkkitalolla) ja jättää leikin siihen, kun pienempi menee leikkimään vapautuneelle paikalle, isompi pistää hirveän kohtauksen pystyyn:" X hajottaa!! EEEEIIIII!!!!!!!"
Tuntuu, että teki niin tai näin, tulos on huono. Mutta mikä olisi lasten kannalta oikeudenmukaisinta ja rakentavinta?
Kommentit (2)
Minulla on jo eri-ikäisiä lapsia, siis vanhemmat jo vanhempia ja nuorin 1,5v eli säännöt ovat hitusen eri. Säännöissä minä pyrin huomioimaan kaikkien lasten iän ja käsityskyvyn. Tässä hitusen miten meillä on. Yritän pitää selkeät säännöt, mutta silti monessa tilanteessa olen hieman hämilläni mikä olisi oikein ja sanonkin usein lapsille etten minäkään tiedä mikä olisi oikein ja kysyn heidän käsitystään (no tässä ilmenee että on tosiaan vanhemmat lapset). Mutta tässä jotain yleisiä sääntöjä.
*Toisen leikkejä ei rikota tarkoituksella (esim. teillä pienemmän keittiöleikkejä pöydällä ei toinen saa lakaista alas ja tietenkin toisinpäin). Tämä kai on aika selvä ja rikkoja otetaan pois.
*Yhteisleikissä yritän sovittaa. Isommalle sanon ettei pienempi aina ymmärrä ja että yrittä kertoa mitä toinen saa tehdä. Pienempää yritän ohjeistaa kertomalla ja näyttämällä miten leikki toimii. Ihan ensimmäiseksi en näihin keskinäisiin ongelmiin puutu, mutta sitten jos toiselta menee hermot totaalisesti niin puutun. (Eli hiekan kuormurista toiseen laittamisessa en heti puuttuisi, mutta jos toinen alkaa kiljua ja itkeä yms. sellaista hermonsa menettäen puuttuisin yrittäen sovittaa kompromissilla: Kertoisin ettei pienempi osaa vielä leikkiä isomman tavalla ja ymmärrä, mutta ihailee isompaa ja haluaa leikkiä tämän kanssa. Sanoisin isommalle että kerro mitä pitää tehdä ja yrittäisin näyttää ja kertoa pienemmälle miten leikkiä. Samalla kertoisin isommalle että pienempikin leikkii, mutta omalla laillaan ja ei pienestä tarvitse välittää. Eli tässä ei selkeätä toimintamallia, mutta yrittäisin toimia viestinviejänä lasten välillä ja tämä on se missä usein pyydän lasten itsensä apua ja kysyn mitä mieltä he ovat ja mitä luulevat mitä toinen yrittää ja toisesta tuntuu- mutta taas ovat lapset isompia).
*Jos toinen tulee toisen leikkiin ja toinen ei halua alunperinkään ottaa mukaan, niin tämä on ok. Toista ei ole pakko ottaa. Tosin voinen varmistaa ettetkö sittenkin haluaisi leikkiä toisen kanssa ja jos ei niin sitten ei. Jos toinen kuitenkin ottaa toisen mukaan ja hetken kuluttua valittaa että tämä toinen rikkoo yms. niin taas sovitellaan ja jos ei auta, niin leikin rikkoja pois leikistä ja toisiin puuhiin.
*Jos toinen jättää leikin ja lähtee pois, niin toinen saa tulla paikalle. Silloin toisen on turha valittaa että toinen hajottaa jos ei enää leiki. Meillä tämä on ratkaistu isompien omilla huoneilla, joihin voi laittaa toisten ulottumattomiin ne hienot legorakennelmat yms. joita toinen ei saa hajottaa. Sitten ne lelut jotka ovat yhteiskäytössä, ovat yhteiskäytössä.
Nämä yleensä miten itse toimin. Tosin minä kai puutun enemmän kuin moni muu: Tästä olen saanut joskus palautettakin.
Itseäni lähinnä ärsyttää se kun lapset eivät saa rauhassa leikittyä (siteeraus " leikki on lapsen työtä" ), kun joku toinen tulee rikkomaan tai komentelemaan. Toisaalta sisarusten kanssa pitää hieman pystyä joustamaankin ja leikkimään jopa yhdessä. Eli pientä joustoa tarvitaan leikkirauhaankin ja jos haluaa leikkikavereita on opittava kompromisseja (komentelun osalta olenkin usein sanonut ettei toinen välttämättä halua enää leikkiä kanssasi jos koko ajan komentelet ja olisi reilua jos kumpikin saa päättää leikeissä).
Joskus olen huomannut että juuri tuossa reilu 3v - vajaa 4v pintaan vanhemmilla on erilaisia käsityksiä leikistä: Pienempien lasten vanhemmat yleensä ohjaavat vaan ettei kädestä saa ottaa, isompien lasten kanssa sitten ettei leikkejä saa rikkoja. Tämä taitaa olla murrosaika tuossa leikkitavassa.
Meillä nyt jo 5- ja 7-vuotiaat. Saavat selvittää riitansa itse, kunhan eivät fyysisesti käy toistensa kimppuun. Jos jompikumpi tulee pyytämään minua apuun, niin sitten menen. Silloinkaan en joka kerta anna valmista ratkaisua vaan kysyn, että mikä heistä olisi oikea ratkaisu. Sitten jos esim. tappelevat siitä, mikä video laitetaan, ei tule mitään videota, jos asia ei selviä rauhallisesti sopimalla. Teillä lapset vielä niin pieniä, että asioihin pakko varmaan puuttua enemmän. Antaisin kuitenkin lapsille ensin mahdollisuuden selvittää asia keskenään ja jos ei onnistu, niin sitten menisin hätiin. Ehkä isommalle varsinkin voisi hiljalleen opettaa asioiden sopimista ja kiitellä kovin, jos toimii sopuisasti ja reilusti veljen kanssa.