Lue keskustelun säännöt.
Työpaikka tuntuu umpikujalta
20.01.2022 |
Työnkuvaan kuuluu tehtäviä laidasta laitaan. Työ on itsenäistä. Kukaan ei varsinaisesti ohjaa työskentelyäni.
Uusia työntehtäviä voi tulla nopeassa tahdissa varsinaisen työnkuvan ulkopuolelta esimiehen määräyksestä. Jos jokin aiempi työ jää niiden takia kesken, siihen ei enää myöhemmin ehdi palata, kun uusia hommia tulee koko ajan lisää.
Edeltäjä kyllästyi työnkuvan epämääräisyyteen ja itsekin alan olla ihan lopussa. Tulostavoitteet ovat epärealistisen kovat. Ellei niihin yllä, tulee töissä leimatuksi saamattomaksi.
Esimies ei noteeraa antamaani palautetta. Yöunet kärsivät, kun keskeneräiset tehtävät vaivaavat mieltä. Onko mitään muuta keinoa korjata tilanne kuin yrittää saada työpaikka toisaalta?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tuo ei vaihtamalla parane. Työelämä on mennyt sellaiseksi, että kaikki tekevät kaikkea ja sihteerintyötkin jaetaan tiimin kesken, kun ei sitä sihteeriä ole.
Se, että jatkuvasti vaihtaa työtehtävästä toiseen, on tosi kuormittavaa ja aikaavievää. Harva osaa tai edes haluaa osata oikeasti niin laidasta laitaan hommia ja se, että edellinen työ jää kesken ja siihen pitää palata myöhemmin, heikentää sen työn tuloksen laatua.
Tämä minua juuri huolestuttaa. En tiedä miten jaksaa eläkeikään asti, jos töissä on tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen suoraa keskustelua esimiehen kanssa, kerrot mitä alussa kirjoitit. Teet listan töistä mitä teet, ja pyydät priorisointiapua ihan konkreettisesti. Keskustelun perusteella sitten teet ratkaisut, minulle samassa tilanteessa esimies sanoi että pitää vaan oppia johtamaan omaa työtään paremmin -> eli minusta tulee nyt 4 tätä tehtävää hoitanut joka lähtee vuoden jälkeen ( edeltäjä sentään tajusi jo koeajalla lähteä, sitä ennen hieman alle vuosi, sitä edellinen hieman yli vuosi), Esimies myös muistaa kertoa että lomien, tai sairaslomien aikana hän ei hoida tehtäviäni ( ei ole muita ketkä osaisi) että kaikki kasaantuu sitten odottamaan. Puhutaan kuitenkin tehtävästä johon on pitkä rektyrointi prosessi ( 4 kierrosta ja testit), sekä osaamista vaaditaan suhteellisen kapealta alalta, eli ihan heti ei seuraajia löydy. Sen sijaan että työyhteisöä kehitetään, lukkiudutaan ja katsotaan että " ei sekään pärjännyt". Nyt alkaa olemaan työntekijöiden markkinat, joten ei tässä mun tehtävässä seuraavakaan kauaa ole, elleivät palkkaa jotenkin huonosti työllistyvää ihmistä jolla ei ole paikkaa mihin vaihtaa..
Tämä on työelämässä aika masentavaa. Ihmisten perehdyttämiseen menee aikaa, joten olisi järkevää järjestää työ sellaiseksi, että joku sitä jaksaa tehdä. Ei kukaan jaksa antaa koko työlle 110 %. Työn pitäisi olla sellaista, että sitä jaksaa normaaleilla voimavaroilla varustettu ihminen tehdä.
Ongelma tunnistetaan töissä, mutta sitä ei ole halua ratkaista.
Tätähän se työelämä edelleen on, kiihtyvällä tahdilla. Itselläkin työ on alkanut tuntua suoritettavalta vankeusrangaistukselta. Epäkohdista urputetaan, mutta mikään ei muutu. Kyllä se oravakin voi juosta itsensä hengiltä pyörässään. Ehkä niin on tarkoitettu käyvän.
Valitettavasti tuo ei vaihtamalla parane. Työelämä on mennyt sellaiseksi, että kaikki tekevät kaikkea ja sihteerintyötkin jaetaan tiimin kesken, kun ei sitä sihteeriä ole.
Se, että jatkuvasti vaihtaa työtehtävästä toiseen, on tosi kuormittavaa ja aikaavievää. Harva osaa tai edes haluaa osata oikeasti niin laidasta laitaan hommia ja se, että edellinen työ jää kesken ja siihen pitää palata myöhemmin, heikentää sen työn tuloksen laatua.