Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Argh noita teinityttöjä... Oltiinko mekin yhtä sekopäisiä?
20.05.2015 |
Ehkä. Mutta jotenkin epäilen, että koohotus on lisääntynyt, koska ajat ovat toisia kuin siihen aikaan, kun minä olin tuon ikäinen (33 vuotta sitten)....
Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kovasti tytärtäni, mutta silti pakko ihmetellä sitä neuroosien määrää, mitä siinäkin teinijoukossa on:
- yksi ei syö juuri mitään julkisesti. Jättää koulussa lounaita väliin, ettei liho. Ei ole oikeasti lihava, mutta ruumiinrakenne on iso, ei hänestä laihduttamalla mitään siroa keijua saa, mutta anorektikon kyllä.
- toinen ei voi olla ulkona, koska saa kuulemma aina päänsäryn auringonvalosta.
- yksi on vähän väliä poissa koulusta, mutta käy harrastuksessaan silti samoina päivin
- yksi ei puhu kuin poikaystävästään, jonka kanssa on seukannut alakoulusta lähtien.
- yksi ei uskalla asioida kaupassa myyjien kanssa
- yksi saattaa keuhkota ystävälleen, kuinka tämä ei ole hyvä ihminen, vaan huono ystävä, mutta HÄN ymmärtää kaikkia (paitsi ei siis ystäväänsä). Sama tyttö ei suostu selvittämään välejä naamatusten, eikä pyydä periaatteesta ikinä anteeksi mitään.
- yksi ei halua kutsua kavereita kotiin, koska hänestä tuntuu, että vanhemmat kuuntelevat hänen ja ystävien juttuja (on siis ona huone, jonka oven saa lukkoon).
- kaikki notkuvat koko ajan somessa, mutta naamatusten juttelu on hankalaa. Sanomattakin lienee selvää, että isollakin porukalla saatetaan viettää aikaa niin, että jokainen näprää hiljaa kännykkäänsä.
- yksi vihaa koulunkäyntiä, eikä kuulemma koskaan lue kokeisiin, mutta vetää silti hervottomat kilarit, jos ei saa kiitettävää kokeista.
- luokassa on klikkejä, oman klikin kanssa ollaan ylimpiä ystäviä (silloin kun ei haukuta klikin jäseniä selän takana yhä uudessa whatsap-ryhmässä, johon kutsutaan kulloinkin suosiossa olevat kavereista ja osa jätetään ulos), mutta toisen klikin kanssa hädin tuskin ollaan moi-väleissä.
Osa noista koskee samaa henkilöä.
Kuulostaako yhtään tutulta, te joilla myös yläasteikäisiä tyttöjä....?
Kommentit (35)
Myönnetään, olen neuroottinen teini. Ahdistun kaupan kassalla, en uskalla puhua vieraille ihmisille, minulla on syömisongelmia ja tavoittelen kymppejä pakonomaisesti. Viimeinen onnistui - satavarmasti saan lukuaineiden keskiarvoksi tasan 10 yläkoulun päättötodistukseen. Jotain hyötyä tästä "saan kilarit jos en saa kymppiä" -nillityksetäkin siis on. ;)
Mitä järkeä muuten on arvostella ihmisryhmää sen luonteenomaisen käyttäytymisen perusteella? Ihan kuin kauhistelisit sitä, kuinka leijona syö lihaa. "Oumaigaad, mä kai oon kasvissyöjä, ei toi mitään raatoja saa mässyttää!" Teinit nyt vain ovat epävarmoja, syrjäänvetäytyviä ja joskus todellisia idiootteja ihmissuhteissaan, mutta toivottavasti sinä aikuinen ihminen olet päässyt jo tällaisen epäkypsän käytöksen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:03"]
Myönnetään, olen neuroottinen teini. Ahdistun kaupan kassalla, en uskalla puhua vieraille ihmisille, minulla on syömisongelmia ja tavoittelen kymppejä pakonomaisesti. Viimeinen onnistui - satavarmasti saan lukuaineiden keskiarvoksi tasan 10 yläkoulun päättötodistukseen. Jotain hyötyä tästä "saan kilarit jos en saa kymppiä" -nillityksetäkin siis on. ;) Mitä järkeä muuten on arvostella ihmisryhmää sen luonteenomaisen käyttäytymisen perusteella? Ihan kuin kauhistelisit sitä, kuinka leijona syö lihaa. "Oumaigaad, mä kai oon kasvissyöjä, ei toi mitään raatoja saa mässyttää!" Teinit nyt vain ovat epävarmoja, syrjäänvetäytyviä ja joskus todellisia idiootteja ihmissuhteissaan, mutta toivottavasti sinä aikuinen ihminen olet päässyt jo tällaisen epäkypsän käytöksen yli.
[/quote]
Älä hermostu. Ensinnäkin keskustelen toisille äideille, ja ihan hellyydellä. Ja sillä oletuksella, että vaikka aika kultaa muistot, ollaan varmaan itse oltu yhtä hoopoja. Totta kai tuo liittyy pitkälti ikään, ja toisaalta myös aikaan (somekoohotus, ylenpalttinen merkeillä erottautuminen).
Tämä on äitien palsta, jolla jutustellaan lasten tekemisistä. Yleensä vauvojen ja leikki-ikäisten, mutta välillä myös teinien. Naureskelette tekin äideillenne, ja se on täysin ok.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:03"]
Myönnetään, olen neuroottinen teini. Ahdistun kaupan kassalla, en uskalla puhua vieraille ihmisille, minulla on syömisongelmia ja tavoittelen kymppejä pakonomaisesti. Viimeinen onnistui - satavarmasti saan lukuaineiden keskiarvoksi tasan 10 yläkoulun päättötodistukseen. Jotain hyötyä tästä "saan kilarit jos en saa kymppiä" -nillityksetäkin siis on. ;) Mitä järkeä muuten on arvostella ihmisryhmää sen luonteenomaisen käyttäytymisen perusteella? Ihan kuin kauhistelisit sitä, kuinka leijona syö lihaa. "Oumaigaad, mä kai oon kasvissyöjä, ei toi mitään raatoja saa mässyttää!" Teinit nyt vain ovat epävarmoja, syrjäänvetäytyviä ja joskus todellisia idiootteja ihmissuhteissaan, mutta toivottavasti sinä aikuinen ihminen olet päässyt jo tällaisen epäkypsän käytöksen yli.
[/quote]
Niin ja 23, vähemmälläkin stressaamisella pärjää oikein hyvin. Pakonomainen minkään tavoittelu ei ole ihmiselle hyväksi. Kukaan, siis yhtään kukaan ei sinulta enää parin vuoden päästä kysy sitä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoa. Tavoitteellisuus on hyvä juttu, mutta pakonomaisuus ja stressaaminen eivät.
Minkä lisäksi pointtini oli ennemminkin se, että noista teineistä kukaan ei MYÖNNÄ pingottavansa koulun suhteen, vaikka selvästi niin tekee. Tuo yksikin väittää siis inhoavansa koulua ja välttävänsä läksyjä, vaikka toisin on todellisuudessa. Tunnollisuus on - tosin se oli sitä jo omassa teini-iässäni - nolo juttu teinien mielestä.
ap (itsekin kuuden ällän yo eli sinänsä hyvin ymmärtäen asiaa)
Ei siitä ole pitkä aika, kun olin olin yläasteella itse. Samanlaista menoa siellä oli, ainakin bimbojen kesken. Eipä noiden kanssa tullut hengattua, ala-asteella opin, että kyseiset henkilöt ovat armottomia selkäänpuukottajia.
Meillä on kaksi teinityttöä ja ihan samaa olen ihmetellyt kuin ap :) Yritän oikein muistella omia teiniaikoja, mutta aina päädyn samaan, ettei sentään meidän aikana :D
Osa teinitytöistä tekee mitä vaan saadakseen huomiota ja se mua suorastaan huolestuttaa. Ollaan koko päivä syömättä ja pyörrytään liiksatunnilla. Uhkaillaan viiltelyllä ja kerrotaan kuinka epätoivoinen on, että saa pojilta huomiota. Kaverisuhteita ei juurikaan kunnioiteta. Osa on tosiaan koko ajan koulusta pois, joku ei syö julkisesti mitään. Jnejne. Aika hurjalta meno kuulostaa. Välillä tekisi mieli ottaa vanhempiin yhteyttä, mutta ei viitsi omien lasten luottamusta menettää, kun ei tiedä varmaksi kuinka tosissaan ovat, vai onko kaikki vaan huomionkerjäämistä ja ehkä vanhemmat tietävätkin noista. Osa touhuista lähinnä naurattaa, mutta kyllä välillä huolestuttaakin, kun tytöt kertovat juttuja. Onneksi eivät pahemmin alkoholin kanssa vielä leiki, sen kun vielä lisäisi tuohon draamaan, niin vois olla aika soppa. Mutta kaipa sekin ensi vuonna tulee kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:15"]Minäkin olin nuori 1980-luvulla. Eiköhän meilläkin ollut omat neuroosimme ;-)
Lukiossa minun luokallani oli yksi anorektikko, kaksi teiniäitiä, jne. Itse olin tosi ihastunut luokkakaveriin, ja stressasin tunneilla oloa. Iltapäivisin pelkästin aina hirveästi mahan murinaa (siis semmoista ruuansulatusmöyrintää). Matikan tunnit oli pahimpia, kun tehtiin hiljaa tehtäviä. Saatoin jopa varmuuden vuoksi syödä semmoisia kaasuvaivoja vähentäviä lääkkeitä, jos matikkaa oli iltapäivällä. Juu, myöhemmin mulla diagnosoitiin laktoosi-intoleranssi :-D
[/quote]
Apua, mulla oli myös lukiossa ihan kauhea mahamurinakriisi :D yritin säädellä hengitystä ettei olisi kurissut nii lujaa!
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:16"]
Jopa minulla menee hermo mun ikäisiin ja laitoksessa asuessani tulu päivittäin "mitä vittua nyt/mikä sinunkin ongelmas oikein on"-fiilikset. Jopa pari vuotta vanhemmat nuoret vines niin vtn ärsyttävistä asioista ja järkkäs niin pienistä jutuista maailmanloppuja, että minulla ei riittänyt ymmärrys, eikä kyllä riitä vieläkään. Ja tuntuu, että joka toisella on jokin syömishäiriö. t. 17v
[/quote]
Juuri tuosta siinä on kyse, pienet ongelmat on teinille maailman isoimpia, koska harvalla on järkeä (tai vaihtoehtoisesti elämänkokemuksia) tarpeeksi osatakseen suhteuttaa asioita. Toivotavasti sinulla tuo ei ole kertynyt pelkästään huonojen kokemusten kautta.
ap
[/quote]
Mun elämä on ollut sellainen, että synnyin keskosena ja elin mun ekat viikot teholla. Synnynnäinen sydänvika kaupan päälle.
.
Olin päiväkodissa, kun me lähettiin ekaa kertaa turvakotiin keskellä yötä, koska isä hakkasi ja riehui. Turvakotiramppaamista kesti on/off ala-asteelle asti, sen jälkeen isä sai lähestymiskiellon. Muistan vieläkin miten eskari-ikäisenä mietin, miksi isä käyttäytyy niin miten käyttäytyy ja miksi me ei voida mennä kotiin.
.
Pari vuotta oli ok, mutta sit vitosella ollessa minulle koko mun elämän tärkein ihminen kuoli liikenneonnettomuudessa ja jäin yksin, masennuin.
.
Kutosluokka meni jotenkin ok, mutta seiskalla ollessani minua ahdisteltiin seksuaalisesti. Sulkeuduin vielä enemmän kuoreeni.
.
Pärjäsin jotenkin kasille, mutta sitten kasin syksyllä minut raiskattiin. Tulin raskaaksi. Sain keskenmenon. Masennus otti yliotteen, sekosin, aloin näkemään harhoja, yritin itsemurhaa ja jouduin suljetulle. Sieltä lastenkotiin. Tämä oli kasin talvella.
.
Minulla olisi ollut saikkua, mutta vaadin päästä takaisin kouluun ja keväällä pääsinkin takaisin kouluun. Kevät oli yhtä tappelua masennuksen ja harhojen kanssa, talvella oli aloitettu psyykelääkitys. Vähättelin masennusta ja harhoja, en olisi muuten päässyt takaisin kouluun.
.
Mun diagnoosi, joka tehtiin kasin talvella, oli syvä masennus psykoottisin piirtein.
.
Tuli kesä ja meni kesä, alkoi ysiluokka. Harhat iskivät kunnolla päälle ja minut vietiin yksi koulupäivä ambulanssilla ensiapuun ja sieltä suljetulle osastolle. En itse paljoa muista tuosta matkasta.
.
Tuon jälkeen alkoi pitkä kuntoutuminen, olin vuoden kokonaan poissa koulusta. Nyt olen ensimmäistä vuotta takaisin koulussa ja kaikki alkaa vihdoin olla hyvin. Sen verran hyvin, että vuosien laitoskierteen jälkeen muutan vihdoin ihan omaan asuntoon nyt parin viikon päästä, kun täytän 18-v.
.
Eipä oo kauheesti ole tehnyt mieli koskaan vinee (valittaa) siitä, jos äiti on ostanut minulle väärät kuoret puhelimeen (siis omg maailmanloppu!), tai en saa nythetitännetännetänne rahaa kampaajaan, koska siis da, viimekerrasta on jo kuukaus.
.
Itse en ole käynyt koko elämäni aikana kertaakaan kampaajalla, koska en pysty päästämään ketään lähelleni kokemani jälkeen. En ketään. Kävin jopa fysioterapiassa niin, että fysioterapeuttikukalie ei saanut koskea minuun, joten ei pystynyt kunnolla määrittelemään missä kunnossa mun selkä oli.
.
Niin ja minulla ei edes ole älypuhelinta. Luovuin siitä sen jälkeen, kun isä alkoi häiriköimään minua puhelimen ja netin kautta. Minulle ostettiin sen jälkeen todella alkeellinen puhelin salatulla numerolla.
.
Niin. Kaiken tämän takia en ole ikinä jaksanut kuunnella teinien jatkuvaa vininää jostain täysin turhasta asiasta.
.
t. 17v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta. Terveempia nuo teinit ovat kuin mammat täällä.
29, onpa sulla ollut kauhea nuoruus. Kuten epäilinkin, laajempi viitekehys on sinulle tullut kauheiden kokemusten kautta. Sitä en haluaisi kenellekään ikäisellesi, tuohon sinun stooriisi verrattuna tietysti on paljon parempi se, että nuo teinit ovat neuroottisia ja koohottavat tyhjästä. Toivottavasti olet nyt menossa kohti parempaa, kun saat oman kodin ja koulukin alkaa ehkä taas sujua. Oikein paljon tsemppiä ja onnea!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:33"]
Meillä on kaksi teinityttöä ja ihan samaa olen ihmetellyt kuin ap :) Yritän oikein muistella omia teiniaikoja, mutta aina päädyn samaan, ettei sentään meidän aikana :D
Osa teinitytöistä tekee mitä vaan saadakseen huomiota ja se mua suorastaan huolestuttaa. Ollaan koko päivä syömättä ja pyörrytään liiksatunnilla. Uhkaillaan viiltelyllä ja kerrotaan kuinka epätoivoinen on, että saa pojilta huomiota. Kaverisuhteita ei juurikaan kunnioiteta. Osa on tosiaan koko ajan koulusta pois, joku ei syö julkisesti mitään. Jnejne. Aika hurjalta meno kuulostaa. Välillä tekisi mieli ottaa vanhempiin yhteyttä, mutta ei viitsi omien lasten luottamusta menettää, kun ei tiedä varmaksi kuinka tosissaan ovat, vai onko kaikki vaan huomionkerjäämistä ja ehkä vanhemmat tietävätkin noista. Osa touhuista lähinnä naurattaa, mutta kyllä välillä huolestuttaakin, kun tytöt kertovat juttuja. Onneksi eivät pahemmin alkoholin kanssa vielä leiki, sen kun vielä lisäisi tuohon draamaan, niin vois olla aika soppa. Mutta kaipa sekin ensi vuonna tulee kuvioihin.
[/quote]
Joo. Tuo on paha dilemma, kertoako kaverin vanhemmalle. Minä olen kyllä kertonut yhden lapseni kaverin äidille, kun kaveri alkoi jutella lapselleni itsemurha-aikeistaan tiheästi. Se on liian iso asia salattavaksi, jos jopa vielä meneekin toteuttamaan aikeensa... Tytön äiti suostui olemaan kertomatta tyttärelleen siitä, keneltä oli kuullut. Mutta juteltiin siis oman teinin kanssa, ja hänkin oli sitä mieltä, että joskus se luottamus on vaan pakko murtaa, koska hän ei pysty elämään sen kanssa, ettei ole tehnyt mitään, JOS jotain pahaa tapahtuu. Vastuu siirtyi siinä myös minulle, mikä kevensi lapsen mieltä,
Mutta totta, aina se pitää tarkkaan punnita. Itse mietin siltä kantilta, että haluaisinko itse siinä tilanteessa tietää.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 13:00"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:16"]
Jopa minulla menee hermo mun ikäisiin ja laitoksessa asuessani tulu päivittäin "mitä vittua nyt/mikä sinunkin ongelmas oikein on"-fiilikset. Jopa pari vuotta vanhemmat nuoret vines niin vtn ärsyttävistä asioista ja järkkäs niin pienistä jutuista maailmanloppuja, että minulla ei riittänyt ymmärrys, eikä kyllä riitä vieläkään. Ja tuntuu, että joka toisella on jokin syömishäiriö. t. 17v
[/quote]
Juuri tuosta siinä on kyse, pienet ongelmat on teinille maailman isoimpia, koska harvalla on järkeä (tai vaihtoehtoisesti elämänkokemuksia) tarpeeksi osatakseen suhteuttaa asioita. Toivotavasti sinulla tuo ei ole kertynyt pelkästään huonojen kokemusten kautta.
ap
[/quote]
Mun elämä on ollut sellainen, että synnyin keskosena ja elin mun ekat viikot teholla. Synnynnäinen sydänvika kaupan päälle.
.
Olin päiväkodissa, kun me lähettiin ekaa kertaa turvakotiin keskellä yötä, koska isä hakkasi ja riehui. Turvakotiramppaamista kesti on/off ala-asteelle asti, sen jälkeen isä sai lähestymiskiellon. Muistan vieläkin miten eskari-ikäisenä mietin, miksi isä käyttäytyy niin miten käyttäytyy ja miksi me ei voida mennä kotiin.
.
Pari vuotta oli ok, mutta sit vitosella ollessa minulle koko mun elämän tärkein ihminen kuoli liikenneonnettomuudessa ja jäin yksin, masennuin.
.
Kutosluokka meni jotenkin ok, mutta seiskalla ollessani minua ahdisteltiin seksuaalisesti. Sulkeuduin vielä enemmän kuoreeni.
.
Pärjäsin jotenkin kasille, mutta sitten kasin syksyllä minut raiskattiin. Tulin raskaaksi. Sain keskenmenon. Masennus otti yliotteen, sekosin, aloin näkemään harhoja, yritin itsemurhaa ja jouduin suljetulle. Sieltä lastenkotiin. Tämä oli kasin talvella.
.
Minulla olisi ollut saikkua, mutta vaadin päästä takaisin kouluun ja keväällä pääsinkin takaisin kouluun. Kevät oli yhtä tappelua masennuksen ja harhojen kanssa, talvella oli aloitettu psyykelääkitys. Vähättelin masennusta ja harhoja, en olisi muuten päässyt takaisin kouluun.
.
Mun diagnoosi, joka tehtiin kasin talvella, oli syvä masennus psykoottisin piirtein.
.
Tuli kesä ja meni kesä, alkoi ysiluokka. Harhat iskivät kunnolla päälle ja minut vietiin yksi koulupäivä ambulanssilla ensiapuun ja sieltä suljetulle osastolle. En itse paljoa muista tuosta matkasta.
.
Tuon jälkeen alkoi pitkä kuntoutuminen, olin vuoden kokonaan poissa koulusta. Nyt olen ensimmäistä vuotta takaisin koulussa ja kaikki alkaa vihdoin olla hyvin. Sen verran hyvin, että vuosien laitoskierteen jälkeen muutan vihdoin ihan omaan asuntoon nyt parin viikon päästä, kun täytän 18-v.
.
Eipä oo kauheesti ole tehnyt mieli koskaan vinee (valittaa) siitä, jos äiti on ostanut minulle väärät kuoret puhelimeen (siis omg maailmanloppu!), tai en saa nythetitännetännetänne rahaa kampaajaan, koska siis da, viimekerrasta on jo kuukaus.
.
Itse en ole käynyt koko elämäni aikana kertaakaan kampaajalla, koska en pysty päästämään ketään lähelleni kokemani jälkeen. En ketään. Kävin jopa fysioterapiassa niin, että fysioterapeuttikukalie ei saanut koskea minuun, joten ei pystynyt kunnolla määrittelemään missä kunnossa mun selkä oli.
.
Niin ja minulla ei edes ole älypuhelinta. Luovuin siitä sen jälkeen, kun isä alkoi häiriköimään minua puhelimen ja netin kautta. Minulle ostettiin sen jälkeen todella alkeellinen puhelin salatulla numerolla.
.
Niin. Kaiken tämän takia en ole ikinä jaksanut kuunnella teinien jatkuvaa vininää jostain täysin turhasta asiasta.
.
t. 17v
[/quote]
Missä asut? Isommissa kaupungeissa on tyttöjen taloja, joista varmasti voisit saada tukea. Itse olen sellaisessa vapaaehtoisena. Olen iloinen siitä, että voin olla kuunteleva korva ja lohduttava olkapää. Saisitpa sinä jostakin äidillistä hoivaa ja lämpöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minusta näyttää että vielä yli kaksikymppisetkin on joissain asioissa ihan yhtä teinejä. Okei, pahimmat neuroosti on ehkä helpottanu mutta suhtautuminen muihin ihmisiin on ihan samaa ulkokohtaista paskaa.
Voi apua! Meidän tyttö on 13 v ja menossa syksyllä yläasteella. Nyt jo koko kutosluokan on odottanut yläastetta, että pääsee eroon ala-asteen lapsellisesta menosta. Merkkivaatteita pitää olla, hiukset just tietyllä tavalla ja kännykkää räplätään tosiaan kavereittenkin kanssa, illat menee enimmäkseen kavereitten kans "jutellessa" jossain ryhmissä, netissä tietysti. Insta täyttyy monilla omista kuvista, joita sitten joukolla ihaillaan ja tykätään..oiii, oot niin kaunis! Kiitti, mut sä vaan senkin söpöläinen! Onneksi meidän tyttö ei ainakaan vielä ole julkaissut kuin muutavan selfien ja niissäkin on pääasiana joku muu kuin itse. Ja sen olen sanonut, että jos yksikään vähäpukeinen kuva ilmestyy nettiin, niin silloin lähtee koko netti.
Mutta jotenkin tyttö on muuttunut yhtäkkiä pikkutytöstä teiniksi, kaikki entinen on mennyttä ja hirveä ulkonäköön keskittyminen ja vaatteet, meikit, viikonloppujen viettojen suunnittelu yms. on täyttänyt elämän. Siisi missään kaupungilla eivät hengaa, vaan jonkun kotona ja ihan kilttiä menoa, ainakin vielä; leffoja, syömistä, paljon karkkia ja limua, toistensa meikkaamista ja kampaamista, kynsien lakkailua, jatkuva poppi soi ja sitä naurua ja mekastusta! Hauskaahan heillä on, ei siinä mitään. Kai tämä teinistressivaihe ohi menee ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 10:31"]
Voi apua! Meidän tyttö on 13 v ja menossa syksyllä yläasteella. Nyt jo koko kutosluokan on odottanut yläastetta, että pääsee eroon ala-asteen lapsellisesta menosta. Merkkivaatteita pitää olla, hiukset just tietyllä tavalla ja kännykkää räplätään tosiaan kavereittenkin kanssa, illat menee enimmäkseen kavereitten kans "jutellessa" jossain ryhmissä, netissä tietysti. Insta täyttyy monilla omista kuvista, joita sitten joukolla ihaillaan ja tykätään..oiii, oot niin kaunis! Kiitti, mut sä vaan senkin söpöläinen! Onneksi meidän tyttö ei ainakaan vielä ole julkaissut kuin muutavan selfien ja niissäkin on pääasiana joku muu kuin itse. Ja sen olen sanonut, että jos yksikään vähäpukeinen kuva ilmestyy nettiin, niin silloin lähtee koko netti.
Mutta jotenkin tyttö on muuttunut yhtäkkiä pikkutytöstä teiniksi, kaikki entinen on mennyttä ja hirveä ulkonäköön keskittyminen ja vaatteet, meikit, viikonloppujen viettojen suunnittelu yms. on täyttänyt elämän. Siisi missään kaupungilla eivät hengaa, vaan jonkun kotona ja ihan kilttiä menoa, ainakin vielä; leffoja, syömistä, paljon karkkia ja limua, toistensa meikkaamista ja kampaamista, kynsien lakkailua, jatkuva poppi soi ja sitä naurua ja mekastusta! Hauskaahan heillä on, ei siinä mitään. Kai tämä teinistressivaihe ohi menee ;).
[/quote]
hehe, juuri niin.
Meillä on pieni pelastus se, että tytär on kuvataidelinjalla, ja siellä on semmoinen ernu (erilainen nuori) meininkin muutenkin, että ei ole kovia paineita omistaa just samanlaisia vaatteita ja kännyköitä kuin muilla.
Mutta tosiaan siis muunlaista neuroottisuutta on kyllä ilmassa... ONNEKSI tulee kesäloma, ja saa vähän noita angstisia ystävyyssuhteita väljemmiksi.
ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:14"]
Meillä on jotenkin eri käsitys sekopäisyydestä. Mun tyttöni on uhonnut että lauantaina on kuulemma jotkut bileet joissa aikoo paskantaa jonkun nurmikolle ja kaikki vetää niinkun aina tajut kankaalle. On kuulemma ihan vitusti nuuskaa. Toinen menee johonkin jossa on mukana oikeita lesboja. Tätä samaa on joka viikonloppu ollut vaikka kuinka kauan ja teemat vaan vaihtuu ja on mageeta ja ihan vitun kovaa menoa taas ja mitä vittua eilen tapahtu taas ja arvaa mitä paskaa tehtiin...
[/quote]
Sulla lienee vähän vanhempi tytär jo? Tämä mun teini on vasta kahdeksannella. Tuokin vaihe tulee varmaan.
ap
[/quote]
Toi joka aikoo paskantaa on just samanikäinen eli kahdeksannella. Jokainen tietää että sillä saa mainetta kun tekee typeryyksiä. Omaa vikaanihan on kun olen kertonut ja kehuskellut omilla hulluilla teoilla ja olen nauranut sekoiluille.
[/quote]
Oho. No, mulla olisi lapsella aresti bileisiin, jos meinaa dokata. Juu, tiukkis olen.
ap
[/quote]
Millä saat ne pysymään?? En mä ainakaan jaksa enkä voi koko ajan istua ulko-oven edessä. Uhoaminen ei onneksi ole vielä sama kun tehty.
[/quote]
Se on totta, onneksi ei ole. Mutta mulla on aika kova kuri, joten jos on kielletty menemästä, niin ei tuo onneksi uskalla mennä. Eikä edes tarvitse uhkailla tai käyttää voimaa...
ap