Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Olin 50+ kun vanhempani toinen toisensa perään kuolivat, ja piti alkaa hoitaa kaikkia mahdollisia "asioita" jotka aiemmin olivat tämän vanhimman sukupolven hallinnassa. Ensin kaikki hautajaiset, perunkirjoitukset, perinnönjaot, kiinteistöjen hoito ja myynti ym konkreettiset murheet. Sitten tajusi, että itsekin on jo ylittänyt oletettavan eliniän puolivälin, on nyt itse sitä vanhinta sukupolvea eli keski-ikä on kovasti päällä. Niin, vanhempien kuolema oli se rajapyykki. Ei mikään naaman rypistyminen tai peffan leviäminen.

Scheherazade kirjoitti:

Olen tänä vuonna 43 v ja vaikka ikäni puolesta olisinkin "keski-ikäinen", en missään vaiheessa ole kokenut itseäni sellaiseksi. Olen henkisesti nuorekas, pukeudun miten lystään ja olen myös tietokonenörtti. 

Keski-ikäistä tanttaa minusta ei saa tekemälläkään. 

Elämässä nyt vaan käy niin että aika kuluu ja vanhenee. Eipä sille mitään mahda. Luonnon laki. 

Olen saman ikäinen kuin sinä, pukeudun myös kuten lystään ja pelaan paljon pleikkaa ja olen tietotekniikan alalla ja perillä viimeisimmistä teknisistä vempeleistä. Eivät kai nämä ole ikään liittyviä asioita tai asioita, joita keski-ikäisyys jotenkin sulkisi pois tai jotka kuuluisivat vain nuoruuteen?

Ei keski-ikäisen tarvitse olla "tantta" ollakseen keski-ikäinen. Suosittelen tutkiskelemaan omaa asennettasi naiseuteen ja keski-ikäisyyteen. Tuo kuvastaa juuri sitä yhteiskunnan vihamielistä asennetta (vanhenevia) naisia kohtaan (keski-ikäinen nainen on tantta, mutta minä en ole sellainen, olen erilainen, nuorekas, googlaa "not like other girls"). Jokainen meistä on yksilö, myös ne jotka valitsevat "tanttamaisemman" tavan elää. Keski-ikäinen nainen saa olla tantta tai olla olematta, jokaisen oma asia. Keski-ikäisyyttäkin voi toteuttaa monella tavalla, kuten naiseuttakin.

Tanttarallaa kirjoitti:

Scheherazade kirjoitti:

Olen tänä vuonna 43 v ja vaikka ikäni puolesta olisinkin "keski-ikäinen", en missään vaiheessa ole kokenut itseäni sellaiseksi. Olen henkisesti nuorekas, pukeudun miten lystään ja olen myös tietokonenörtti. 

Keski-ikäistä tanttaa minusta ei saa tekemälläkään. 

Elämässä nyt vaan käy niin että aika kuluu ja vanhenee. Eipä sille mitään mahda. Luonnon laki. 

Olen saman ikäinen kuin sinä, pukeudun myös kuten lystään ja pelaan paljon pleikkaa ja olen tietotekniikan alalla ja perillä viimeisimmistä teknisistä vempeleistä. Eivät kai nämä ole ikään liittyviä asioita tai asioita, joita keski-ikäisyys jotenkin sulkisi pois tai jotka kuuluisivat vain nuoruuteen?

Ei keski-ikäisen tarvitse olla "tantta" ollakseen keski-ikäinen. Suosittelen tutkiskelemaan omaa asennettasi naiseuteen ja keski-ikäisyyteen. Tuo kuvastaa juuri sitä yhteiskunnan vihamielistä asennetta (vanhenevia) naisia kohtaan (keski-ikäinen nainen on tantta, mutta minä en ole sellainen, olen erilainen, nuorekas, googlaa "not like other girls"). Jokainen meistä on yksilö, myös ne jotka valitsevat "tanttamaisemman" tavan elää. Keski-ikäinen nainen saa olla tantta tai olla olematta, jokaisen oma asia. Keski-ikäisyyttäkin voi toteuttaa monella tavalla, kuten naiseuttakin.

Näinpä. Hyvin kiteytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä muuttunut sellaiseksi. :)

n34

Kohta muutut. 35v on keski-ikäinen, näin määrittää lääketiede.

Tosin lääketiede on vain yksi maailman tieteistä ja tiede yksi tapa saada tietoa. Tiede on aina alisteinen tiedolle. 

Keskaritäti kirjoitti:

Se tuntui aika ihanalta, siis se kun lopulta huomasi olevansa keski-ikäinen ja hyväksyvänsä asian. Ehkä siinä 41-42 vuotiaana. Olo on seesteinen, itsevarma. Miellyttämisen halu on poissa. Kroppa on kuitenkin vielä kunnossa (toimii ja ei suurempia kipuja) vaikka siitä näkeekin ettei se ole enää nuori. Ikääntyminen on kaunista, se tuo persoonan esiin ja pakottaa henkiseen kasvuun. Minun on todella hyvä olla näin keski-ikäisenä.

Ennen keski-ikäistymistä pelkäsin nuoruuden menettämistä, sitä että miehet eivät enää katso niin usein, sitä, että elämä väkisinkin muuttuu. Silloin en vielä tiennyt miten paljon paremmin tulisin henkisesti voimaan keski-ikäisenä. Epävarmuus poissa, tarve arvoida omaa viehätysvoimaa toisten katseiden kautta on poissa, turhasta panikointi ja ahdistuminen samoin kuin paineiden ottaminen on poissa. Minäkeskeisyys ja ulkonäkökeskeisyys on vähentynyt huomattavasti. Nuorena en olisi ikinä uskonut että tulen ajattelemaan näin, mutta keski-ikä on paljon parempaa kuin nuoruus, ainakin minulle.

Toi on totta, parikymppisenä luuli että keski-ikä on jotakin kamalaa. Nyt jälkikäteen en kaipaa sitä aikaa, toki oli nuori ja nätti, mutta myös rahaton ja hyvä parisuhdekin oli silkkaa utopiaa siinä iässä. Hirveä stressi että minne pääsee opiskelemaan ja mitä muut ajattelee. Nyt kaikki noi harmit on ohi, hyvä ammatti ja työpaikka, oikeasti vakiintunut parisuhde ja rahaa tehdä mitä haluaa, ei aina laskea joka lanttia. Eikä yhtään kiinnosta mitä joku ajattelee, noille vaan nauraa :)

192837465 kirjoitti:

Biologialle emme voi mitään. Naisen keski-ikä alkaa viimeistään n. 35 vuotiaana. Ikääntyminen vaikuttaa voimakkaammin ja selvemmin naisen fysiikkaan ja biologiaan. 

Ikä ja ikääntyminen, näkyvinä muutoksina ulkonäössä vaikuttaa myös siihen kuinka ympäristö suhtautuu sinuun.  Miehet eivät tietoisesti ole huomioimatta vanhempia (> 40 v.) naisia vaan tämä tapahtuu luonnollisesti ja kuuluu biologiaan. 

Yli 35v. naiset luulevat että eivät ole muuttuneet ulkonäöllisesti 10 vuoteen mutta tietyt iän tuomat muutokset miehet huomaavat tiedostamattaan.

Vaikka naiset kuinka voimaannuttavat itseään ei se muuta tosiasioita mihinkään.

Tämä on totta, mutta naiset pelkäävät keski-ikäistymistä kuin ruttoa. Eivät tajua, että se ei ole sama kuin vanhuus. Olen miellelläni keski-ikäistyvä 35-vuotiaana, nuoruus on takana, en ole kuitenkaan vanha.

Vierailija kirjoitti:

192837465 kirjoitti:

Biologialle emme voi mitään. Naisen keski-ikä alkaa viimeistään n. 35 vuotiaana. Ikääntyminen vaikuttaa voimakkaammin ja selvemmin naisen fysiikkaan ja biologiaan. 

Ikä ja ikääntyminen, näkyvinä muutoksina ulkonäössä vaikuttaa myös siihen kuinka ympäristö suhtautuu sinuun.  Miehet eivät tietoisesti ole huomioimatta vanhempia (> 40 v.) naisia vaan tämä tapahtuu luonnollisesti ja kuuluu biologiaan. 

Yli 35v. naiset luulevat että eivät ole muuttuneet ulkonäöllisesti 10 vuoteen mutta tietyt iän tuomat muutokset miehet huomaavat tiedostamattaan.

Vaikka naiset kuinka voimaannuttavat itseään ei se muuta tosiasioita mihinkään.

Tämä on totta, mutta naiset pelkäävät keski-ikäistymistä kuin ruttoa. Eivät tajua, että se ei ole sama kuin vanhuus. Olen miellelläni keski-ikäistyvä 35-vuotiaana, nuoruus on takana, en ole kuitenkaan vanha.

Taisi pelätä tässä nyt eniten se Pyhä Vulva, palstan krooninen nai-se-ton  jonne. 

Pari vuotta sitten eli 55 vuotiaana.

Aloin ostamaan niitä mukavia vaatteita piukkojen farkkujen sijaan. Samoin korkkarit vaihtui tennareihin. Alusvaatteet mukavaa puuvillaa entisten pitsisien tilalle. Ei enää huvita yhtään käydä missään riennoissa, mukavampi kotona mennä saunaan ja nukkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

192837465 kirjoitti:

Biologialle emme voi mitään. Naisen keski-ikä alkaa viimeistään n. 35 vuotiaana. Ikääntyminen vaikuttaa voimakkaammin ja selvemmin naisen fysiikkaan ja biologiaan. 

Ikä ja ikääntyminen, näkyvinä muutoksina ulkonäössä vaikuttaa myös siihen kuinka ympäristö suhtautuu sinuun.  Miehet eivät tietoisesti ole huomioimatta vanhempia (> 40 v.) naisia vaan tämä tapahtuu luonnollisesti ja kuuluu biologiaan. 

Yli 35v. naiset luulevat että eivät ole muuttuneet ulkonäöllisesti 10 vuoteen mutta tietyt iän tuomat muutokset miehet huomaavat tiedostamattaan.

Vaikka naiset kuinka voimaannuttavat itseään ei se muuta tosiasioita mihinkään.

Tämä on totta, mutta naiset pelkäävät keski-ikäistymistä kuin ruttoa. Eivät tajua, että se ei ole sama kuin vanhuus. Olen miellelläni keski-ikäistyvä 35-vuotiaana, nuoruus on takana, en ole kuitenkaan vanha.

Taisi pelätä tässä nyt eniten se Pyhä Vulva, palstan krooninen nai-se-ton  jonne. 

Jonne? Keski-ikäinen Kalevi se on. Ja katkera ilmeisesti eksälleen? 😂

38-39-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan elementissäni keski-iässä. Aloitettiin aikaisin, joten mulla on nyt 42-vuotiaana perheenäidin velvollisuudet jo takana, ja nautin täysillä.

Kehitys keski-ikäiseksi alkoi noin 35 kohdalla, kun pyykkejä ripustaessa totesin miehelle, etteivät miehet suostuisi ikipäivänä pistämään jalkaansa persvakoon meneviä alushousuja. "Ei tietenkään", oli vastaus hömistyneen katseen kera.

No, bokserimallin pöksyjen lisäksi olen hankkinut heijastinvaljaat, pilkkihaalarit ja nastakengät ja muuttunut talviulkoilijaksi. Mitähän vielä.

Jos nuo on keski-ikäistymisen merkkejä, niin minulla alkoi se sitten jo parikymppisenä. 

N27

192837465 kirjoitti:

Lisäisin vielä että keski-ikäistyminen ja fysikaaliset ulkonäön muutokset vaikuttavat enemmän naissukupuoleen koska ulkonäkö ja ikä määrittää lähes täysin naisen sosiaalisen aseman, kuinka ympäroivä maailma suhtautuu heihin. Enemmän kuin miehillä.

Juuri tästä syystä ikääntyminen (jo 30 vuoden jälkeen) on naisille paljon isompi asia kuin miehille.

Muutos 25 vuotiaasta  40 vuotiaaksi naiseksi on valtava.  Ja naisen kannalta muutos on huonompaan suuntaan. Nainen voi tuntea itsensä onnellisemmaksi ja tyytyväsemmäksi nelikymppisenä mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mihinkään kuinka ympäröivä maailma näkee ja suhtautuu heihin.

Koska mitä ilmeisimmin olet mies, niin voisitko nyt hetkeksi poistua havainnoijan roolista henkilökohtaiseen ja kertoa miksi myös sinä tunnet niin suurta halveksuntaa keski-ikäisiä naisia kohtaan, että koet tarvetta oikein hieroa sitä maailman suhtautumista naamaamme. Sinä olet osa tätä maailmaa, joten miksi sinä suhtaudut keski-ikäisiin naisiin noin? Koska kysehän ei ole vain siitä, että miehet eivät huomaisi keski-ikäisiä naisia, sillä huomaamattomuushan on aika neutraalia, ei vain kiinnosta ja siinä se. Kyse on inhosta, halveksunnasta, usein suoranaisesta vihasta. Miksi ei vain voi antaa keski-ikäisten naisten olla, miksi pitää oikein toitottaa sitä, että inhoatte meitä?

Kun 38-vuotiaana sain esikoislapseni. Olen ylipainoinen ja väsyneen näköinen. Sitä ennen tunsin itseni vielä nuoreksi. 35-vuotiaana aloitin uuden parisuhteen, olin hyvässä kunnossa ja superrakastunut. Tunsin itseni tavallaan ihan parikymppiseksi, jolla vaan on enemmän elämänkokemusta ☺️ Ihmisetkin luulivat minua 10v nuoremmaksi tai korkeintaan mieheni ikäiseksi eli 28v.

En ole itsestäni vielä huomannut, mutta esim. työkavereistani kyllä. Jutut muttuu nuoruudesta ja tilalle tulee "kukkahattutäti" valitusta ja kitinää ja tiukkapipoisuus kukoistaa. Lähipiirilleni olen sanonut, että viekää "saunan taakse" jos itse sellaiseksi alan. 

Olin reilusti alle 40-vuotias, kun molemmat vanhempani olivat jo kuolleet. Omien vanhempien kuoltua ymmärtää olevansa itse seuraavana vuorossa. Puolison vanhemmat ovat elossa, mutta heiltä emme ole saaneet mitään apua tai tukea mihinkään. Kummankaan sukulaisista ei ole mitään tukea, vaan itse sitä on pärjättävä perheensä kanssa.

marsipaani kirjoitti:

Olin 50+ kun vanhempani toinen toisensa perään kuolivat, ja piti alkaa hoitaa kaikkia mahdollisia "asioita" jotka aiemmin olivat tämän vanhimman sukupolven hallinnassa. Ensin kaikki hautajaiset, perunkirjoitukset, perinnönjaot, kiinteistöjen hoito ja myynti ym konkreettiset murheet. Sitten tajusi, että itsekin on jo ylittänyt oletettavan eliniän puolivälin, on nyt itse sitä vanhinta sukupolvea eli keski-ikä on kovasti päällä. Niin, vanhempien kuolema oli se rajapyykki. Ei mikään naaman rypistyminen tai peffan leviäminen.

Olin 36, kun olin ehdolla vaaleissa, innostuin puutarhanhoidosta ja kävin sauvakävelyllä. Tuolloin tajusin olevani keski-ikäinen. Eikä se haitannut minua lainkaan, minusta keski-ikäisyys alkaa noilta main ja jatkuu vaikka kuinka kauan, eläkeikään saakka. Keski-ikäisyydessä ei mielestäni ole mitään kummallista tai varsinkaan noloa. Keski-ikä kestää niin kauan, että se ei millään tavalla määritä vaikkapa pukeutumista. 

Tanttarallaa kirjoitti:

Scheherazade kirjoitti:

Olen tänä vuonna 43 v ja vaikka ikäni puolesta olisinkin "keski-ikäinen", en missään vaiheessa ole kokenut itseäni sellaiseksi. Olen henkisesti nuorekas, pukeudun miten lystään ja olen myös tietokonenörtti. 

Keski-ikäistä tanttaa minusta ei saa tekemälläkään. 

Elämässä nyt vaan käy niin että aika kuluu ja vanhenee. Eipä sille mitään mahda. Luonnon laki. 

Olen saman ikäinen kuin sinä, pukeudun myös kuten lystään ja pelaan paljon pleikkaa ja olen tietotekniikan alalla ja perillä viimeisimmistä teknisistä vempeleistä. Eivät kai nämä ole ikään liittyviä asioita tai asioita, joita keski-ikäisyys jotenkin sulkisi pois tai jotka kuuluisivat vain nuoruuteen?

Ei keski-ikäisen tarvitse olla "tantta" ollakseen keski-ikäinen. Suosittelen tutkiskelemaan omaa asennettasi naiseuteen ja keski-ikäisyyteen. Tuo kuvastaa juuri sitä yhteiskunnan vihamielistä asennetta (vanhenevia) naisia kohtaan (keski-ikäinen nainen on tantta, mutta minä en ole sellainen, olen erilainen, nuorekas, googlaa "not like other girls"). Jokainen meistä on yksilö, myös ne jotka valitsevat "tanttamaisemman" tavan elää. Keski-ikäinen nainen saa olla tantta tai olla olematta, jokaisen oma asia. Keski-ikäisyyttäkin voi toteuttaa monella tavalla, kuten naiseuttakin.

Käsitys keski-ikäisyydestä tuntuu olevan joku stereotypia 40-50-luvuilla syntyneistä, vaikka nythän alkaa olla milleniaalitkin vanhimmasta päästä keski-ikäisiä. Olen syntynyt 70-luvun lopussa ja ysärin nörttiteinille on nykyäänkin loogista olla edelleen kiinnostunut pelaamisesta ja tekniikasta. Tietysti kaikki eivät ole, kuten eivät aikaisemminkaan. Mutta ei se ole merkki ”nuorekkuudesta”. Äitini keittelee mehumaijalla herukkasatoa ja sauvakävelee. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta ei minua tällaiset asiat ole alkaneet kiinnostaa. Ei se minusta sen parempaa tee. Ruokaa laitan kyllä paljon paremmin kuin parikymppisenä.

Ei ole pakko ajatella itseään keski-ikäisenä tai "vanhana", vaikka realismi iskee kokovartalolla ja peilillä. Juuri oltiin 26v ja 35v. Sielu voi olla kuin nuorehkon aikuisen ihmisen, vaikka olisi miljoonia vuosia vanha, monia elämiä elänyt. Numerot juoksevat mittarissa, olisipa helppoja kuolintapoja kun aika tulee kaikille joskus. Vielä eletään.

Vierailija kirjoitti:

En koskaan. Olen ensin nuori tuonne 59-vuotiaaks ja muutun siitä vanhaksi täyttäessäni 60.

Etkä muutu. . Olen 63 ja mieli on kuin 25vuotiaalla. 🤗

Päästäni olen kuin Peppi Pitkätossu, mutta 60-kymppisenä tuntuu siltä kuin olisi muuttunut yhtäkkiä näkymättömäksi. Siispä olen koronan aikana kerännyt mielenkiintoisen garderoobin ja keskittynyt itseni hoitamiseen, jotta tilanteen rauhoituttua lennähdän taas uusiutuneena maailman menoon.