Raskaus ei ole sairaus, en ymmärrä saikuttajia

Se että sinä olet ollut työkykyinen kertoo vain sen että sinä olet työkykyinen. Sillä perusteella ei voi alkaa muiden oloja arvioimaan. 

Tietysti on typerää että jotkut hakevat saikkua vaikka ovat työkykyisiä, mutta näitä turhan saikun hakijoita on yhtälailla niissä jotka eivät ole raskaana. Et voi yleistää jonkun raskausryhmän juttujen perusteella. Kaikki muut raskaana olevat itseäsi lukuunottamatta tuskin jäävät sohvaan "haisemaan". 

Itse en raskauspahoinvoinnin aikana kyennyt syömään, en nukkumaan, en seisomaan (polvet löi loukkua, koko keho tärisi ja silmissä mustui), vatsa tai itseasiassa koko keskivartalo sattui ja poltti, ja jos haistoinkin jotain ruokaa pyörähti vatsa ympäri (siltä se todella tuntui) ja yökkäilin tyhjää koska en ollut kyennyt syömään. Muutaman tunnin jos kykenin yöllä nukkumaan oli herättyäni ok olo joka kesti vartin, sitten taas tuskat alkoivat. Tuntui todella että kuolen ja pelkkä hengittäminen oli tuskallista. Ikinä ei ole mikään ollut niin hirveän tuntuista. En ollut todellakaan työkuntoinen.

Tietysti menin töihin kun pahoinvointi viikolla 10 helpotti. Ja helpottamisella tarkoitan että kykenin olemaan töissä, vaikka vieläkin kävin yökkäilemässä wc:ssä ja voin pahoin pitkin päivää.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 06:05"]Se että sinä olet ollut työkykyinen kertoo vain sen että sinä olet työkykyinen. Sillä perusteella ei voi alkaa muiden oloja arvioimaan. 

Tietysti on typerää että jotkut hakevat saikkua vaikka ovat työkykyisiä, mutta näitä turhan saikun hakijoita on yhtälailla niissä jotka eivät ole raskaana. Et voi yleistää jonkun raskausryhmän juttujen perusteella. Kaikki muut raskaana olevat itseäsi lukuunottamatta tuskin jäävät sohvaan "haisemaan". 

Itse en raskauspahoinvoinnin aikana kyennyt syömään, en nukkumaan, en seisomaan (polvet löi loukkua, koko keho tärisi ja silmissä mustui), vatsa tai itseasiassa koko keskivartalo sattui ja poltti, ja jos haistoinkin jotain ruokaa pyörähti vatsa ympäri (siltä se todella tuntui) ja yökkäilin tyhjää koska en ollut kyennyt syömään. Muutaman tunnin jos kykenin yöllä nukkumaan oli herättyäni ok olo joka kesti vartin, sitten taas tuskat alkoivat. Tuntui todella että kuolen ja pelkkä hengittäminen oli tuskallista. Ikinä ei ole mikään ollut niin hirveän tuntuista. En ollut todellakaan työkuntoinen.

Tietysti menin töihin kun pahoinvointi viikolla 10 helpotti. Ja helpottamisella tarkoitan että kykenin olemaan töissä, vaikka vieläkin kävin yökkäilemässä wc:ssä ja voin pahoin pitkin päivää.

 
[/quote]

Etköhän kuulu juuri siihen ryhmään jolla on perusteita olla sairaslomalla. Puhun siitä isosta ryhmästä jolla ei ole juuri muuta syytä saikutukseen kuin huono työmotivaatio, eikä todellista syytä.

En ihmettele, että kiusaus on suuri. Neuvolassa minulle on tyrkytetty saikkua alusta saakka, vaikka olen ollut työkykyinen:" jaksatko varmasti?"

Uskon että iso osa raskausaikuttajista ovat perusteettomasti saikulla, mutta raskaana oleva nainen on pyhä lehmä.

Ap

Odotatteko esikoistanne? Silloinhan voi saikutella ihan miten vaan. Odottakaapa kun kotona vilisee liuta lapsia jo ennestään ei siinä paljon saikut auta. Pakko painaa pitkää päivää...
Niin ja olen ap:n kanssa samaa mieltä näistä ruikuttajista.
T: neuvolan th

Kai sinäkin ymmärrät, että ei raskaus suojaa muilta sairauksilta. Itse asiassa silloin voi muuten mitätön flunssanpoikanen olla paljon rasittavampi kuin normaalioloissa.

4:n kysymys on hyvä, sillä minunkin ainoa kolmepäiväinen raskaussaikku oli ensimmäistä lasta odottaessa. Toinen kysymys on se, onko työssäolo nykyään niin kamalaa hyvin monelle, että mielellään saikuttaa aina kun vaan mahdollista.

Minulla on neljä lasta ja jokaisen raskauden kohdalla olen ollut elämäni kunnossa, lukuunottamatta alkuraskauden väsymystä ja pahoinvointia. Viimeisen raskauden kohdalla aloitin äitiyslomani varhennetusti, joka söi lomaani sitten loppupäästä, ihan vain sen vuoksi, ettei minun tarvitsisi jäädä sairaslomalle työni raskauden vuoksi. Olen mielestäni ollut onnekas raskauksieni suhteen, tiedän ettei kaikilla mene näin hyvin. Toivottavasti sinä et opeta lapsellesi tuota ahdasmielistä ja empatiakyvytöntä asennettasi. Ei mulla muuta.

Raskaus EI ole sairaus silloin, kun se etenee normaalisti ja ilman komplikaatioita. Mutta jos ei etene, sairausloma on tarpeen. En tunne ketään turhan saikun hakenutta raskaana olijaa. Pidän jopa aika perverssinä ajattelua, että raskaana olevan pitäisi oman ja sikiön terveyden sijasta olla huolissaan siitä, mitä työnantajat alkavat ajatella raskaana olevista, jos hän hakee sairaslomaa.

PS: ns. harjoitussupistuksista ei voi etukäteen tietää, avaavatko ne kohdun kaulaa vai eivät. Yleensä eivät, mutta joskus kyllä voivat silti sitäkin tehdä - siitähän ne ennenaikaiset synnytykset johtuvat, että kohdun kaula on huomaamatta avautunut ja synnytys käynnistyy.

terv. eräs, joka joutui ekassa raskaudessa supistelun takia saikulle jo 24. rv:llä, eikä todellakaan omasta halustaan

Samaa mieltä apn kanssa. Älkää nyt taas tahaltenne ymmärtäkö väärin. Näitä on tosi paljon raskaanaolevissa jotka jäävät kotiin ihan pikku vinkaisusta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 05:34"]

Toki ymmärrän todelliset riskit, aiemmat ennenaikaisuudet, myrkytysoireet ja OIKEAT supistukset, mutta en käsitä perusteetonta saikutusta. Kuulun erääseen raskausryhmään, ja siellä naiset ihan avoimesti ilmoittavat, että esim. pitkän saikun jälkeen "väsyttää" lähteä töihin, niin "käyn kyllä hakemassa lisää saikkua". Ja sitä saa. Suurimmalla osalla oire on "supistukset" eli ei edes kipeät, raskauteen kuuluvat harjoitussupistukset. Useat laskevat kuinka pitkään kannatta olla saikulla, että ei tipahda kelan tuille - ja sitten äkkiä ollaankin työkykyisiä kun ei voi enää loisia. Olen tästä tuohtunut, koska en voi käsittää tuollaista työmoraalia ja mielestäni se on vastuutonta koko yhteiskuntaa ajatellen. Nykynaiset raskauduttuaan myös heittäytyvät sohvanpohjalle lihomaan ja haisemaan, minkä seurauksena raskausdiabets on räjähtänyt käsiin. Nykyinen ajattelu raskaudesta on vaarallinen - jos kaikki raskautuneet naiset heittäytyvät liikuntakyvyttömiksi invalideiksi, niin raskaus tulee hyvin kalliiksi koko yhteiskunnalle. Myös naisten asema työmarkkinoilla heikkenee - kuka haluaa palkata lisääntymisiässä olevan naisen jos riskinä on joutua maksumieheksi hänen sohvallamakaamiaelleen 9 kk ajaksi. Neuvola suosii tätä ajattelutapaa. Oma raskautenibon mennyt ok, issias vaivaa, harjoitussupistuksia ja kipuja on päivittäin, pahoinvointia 20 vk, verenpaine ja hb hyyyyyvin alhaalla, ja siitä huolimatta olen ollut kokoajan työkykyinen (seisomatyö). Ehkä olen vain hyväkuntoinen?

[/quote]

Itse ymmärrän, jos oksentaa jatkuvasti ja ei pysty olemaan pystyasennossa, mutta näitä kaikenlaisista kivuista ja pikku supisteluista johtuvia motivaatiosaikkuja en jaksa kamalasti ymmärtää.

"Pikku supistelut" voi olla vaarallisia. T: keskosen äiti

Kyllä vaan moni on saikulla olemattomasta. Työnantajatkin jo tietävät että "jaaha, toi on raskaana. Täytyykin varautua sijaisiin". On aitojakin kipuja. Itselläni monta lasta ja kuukausi ennen laskettua aikaa en yhestä pystynyt ilman itkemistä kävelemään. Kolmas odotus oli kamalin, puolivälin jälkeen itkin kipujani joka päivä enkä olisi kyennyt esim varastohommiin. Liitoskivut. Mutta suurimmaksi osaksi turhia ruikuttajia on ja tiedän kun harjoitussupistuksista säikähtänyt ekaa odottava on valittanut supistuksia. Silti tekee kotiaskareitaan, käy lenkillä koiriensa kanssa ja kaupoilla ravaa. Huoh

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 06:45"]

Samaa mieltä apn kanssa. Älkää nyt taas tahaltenne ymmärtäkö väärin. Näitä on tosi paljon raskaanaolevissa jotka jäävät kotiin ihan pikku vinkaisusta.

[/quote]

Onko? Mihin perustat väitteesi ja millä otannalla olet asiaa tutkinut?

Mä taas väitän, että heitä ei ole paljon, koska työpaikoilla on tahti koventunut ja ihmiset pelkäävät työpaikkansa puolesta, eivätkä uskalla välttämättä saikuttaa silloinkaan, kun pitäisi. Tämä koskee siis raskaana olevia ja ei-raskaana olevia.

7

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 06:58"]

"Pikku supistelut" voi olla vaarallisia. T: keskosen äiti

[/quote]

Juuri näin. Yleensä eivät, mutta kun sitä ei etukäteen tiedä.

7

Tyhmä sinä olet, jos on vaivoja eikä kykene täysipainoiseen työntekoon, ilman riskejä, niin silloin ollaan saikulla.

Tietäisitpä miten miehet ketkuttaa itselleen saikkua...

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 07:02"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 06:45"]

Samaa mieltä apn kanssa. Älkää nyt taas tahaltenne ymmärtäkö väärin. Näitä on tosi paljon raskaanaolevissa jotka jäävät kotiin ihan pikku vinkaisusta.

[/quote]

Onko? Mihin perustat väitteesi ja millä otannalla olet asiaa tutkinut?

Mä taas väitän, että heitä ei ole paljon, koska työpaikoilla on tahti koventunut ja ihmiset pelkäävät työpaikkansa puolesta, eivätkä uskalla välttämättä saikuttaa silloinkaan, kun pitäisi. Tämä koskee siis raskaana olevia ja ei-raskaana olevia.

7

[/quote]

Tosi kun vesi. Taantuman aikana sairaslomat vähenee. Koskee myös raskausajan sairaspoissaoloja.

http://www.hs.fi/ura/a1400213239523

"Alppikadun Diacorin vt. johtava työterveyslääkäri Seppo Hakulinen kuulee usein tällaista kursailua. Vaikka puhutaan, että sairauslomalle pääsee liiankin helposti, Hakulisen mielestä suomalaiset ovat pikemminkin tunnollisia ja tuntevat tarvetta selitellä lääkäriin tuloaan.

Tämä korostuu taloudellisesti epävarmoina aikoina, kun täytyy yrittää skarpata töissä.

"Hyvinä aikoina ihmiset tulevat ehkä lääkäriin pienemmissäkin huolissa. Kun ajat kiristyvät, kynnys hakeutua lääkäriin saattaa nousta", Hakulinen sanoo.

Suomalaisten sairauslomat ovat tilastojen mukaan vähentyneet 2000-luvun puolivälistä. On tulkittu, että sairauslomien määrä seurailee talouden suhdanteita."

Oireellista, että ämmät keskenään kilpailee siitä, kuka huonoimmassa kondiksessa kömpii duuniin ja kehuskelee sitten sillä.

M39

Minä olin 1. raskauden aikana työkykyinen ihan loppuun asti. Ei ollut mitään oireita eikä väsymystä.
Toinen raskaus olikin sitten toisenlainen. Päivääkään en olisi pystynyt töitä tekemään. Onneksi olin silloin hoitovapaalla niin ei tarvinnut "saikuttaa" koko raskautta. Kärsin mm. näköhäiriöistä, joiden aikana en pystynyt lukemaan. Ihmiset ja kaiken muunkin näin vain hahmoina. Kärsin myös voimakkaasta pahoinvoinnista, väsymyksestä ja selkäkivuista. Lapsenhoitoonkin jouduin pyytämään apua. Siitäkään en selvinnyt noiden oireiden takia.
Kaikki raskaudet nyt vaan eivät ole samanlaisia.

Kyllä täällä monella marttyyrinkruunu kiiltää. Ihan häikäisee tänne asti.
Sitä on töihin raahauduttu urheasti vaikka on oltu niiiin kipeitä. Toiset vaan on pikkuvinkaisuista jääneet saikuille.

Kyllä täällä monella marttyyrinkruunu kiiltää. Ihan häikäisee tänne asti.
Sitä on töihin raahauduttu urheasti vaikka on oltu niiiin kipeitä. Toiset vaan on pikkuvinkaisuista jääneet saikuille.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 06:30"]Odotatteko esikoistanne? Silloinhan voi saikutella ihan miten vaan. Odottakaapa kun kotona vilisee liuta lapsia jo ennestään ei siinä paljon saikut auta. Pakko painaa pitkää päivää...
Niin ja olen ap:n kanssa samaa mieltä näistä ruikuttajista.
T: neuvolan th
[/quote]

Teen raskasta kokopäivätyötä, olen kahden pienen äiti, kuljen työmatkat pyörällä. Kun jään äitiyslomalle, lapset jäävät kotiin, toisin näillä saikuttajilla, jotka hoidettavat lapsensa muilla kun on niiiiiiin raskasta.

Mulla oli eteisisistukka yks vuoto oli 24rv. Eipä paljon kyselty jäänkö saikulle. Todelliset kivut ja vaivat alko 31rv. Lopulta 37rv istukka repes.Suuri kiitos kuuluu terveydenammattilaisille ,että olemme elossa. Aluksi oli vaikea hyväksyä saikkua. Ekassa raskaudeaaa sairastin yhtenään kuumetta ja flunssaa. 31rv jäin töistä pois. Vauva laskeutu niin alas että sattu jalan ja lantion luihin. Työ on raskas ja nostelua sekä kävelyä on paljon

Jos miehet olisivat raskaana ja synnyttäisivät niin äitiysloma (täydellä palkalla totta kai) alkaisi heti kun on testiin tullut kaksi viivaa.

Itse kärsin raskaana ollessani pahasta unettomuudesta, heräsin neljältä enkä enää saanut unta. Hain tähän herkästi sairaslomaa jotta voisin nukkua - olisin voinut olla väsyneenä töissäkin mutta mulla oli vastuulla myös sikiön hyvinvointi ja se, etten ole äitiysloman alkaessa uupumuksesta johtuvassa burnoutissa. Ei siitä mitään diplomeita saa että oman ja vauvan hyvinvoinnin kustannuksella uhrautuu työnantajalle.