Lue keskustelun säännöt.
Riidelläänkö teillä paljon parisuhteessa?
20.01.2022 |
Tuli työkaverin kanssa puheeksi että riidelläänkö parisuhteessa, kun kävi oma pieni moka ja työkaveri kysyi että miten vaimo reagoi, vastasin että ei kait mitenkään, että ei meillä riidellä, että en muista että oltais 12 vuoden parisuhteen aikana kertaakaan riidelty mistään. Heillä kuulemma on melkein joka päivä jotain kinaa tai erimielisyyksiä. En mä alkais tuollaiseen suhteeseen... On ollut esim joskus vähän seksiä ja on puhuttu aiheesta, mutta ei ole tullut muutosta asiaan, olen sitten jopa sanonut että olisiko sitten avoin suhde parempi jos ei kiinnosta, että vois hänellekin tehdä hyvää käydä vieraissa. Mut koska luonteeni on sovitteleva, sanoin heti perään että ei tarkoita että meidän pitäisi lähteä eri suuntiin, vaan asiasta pitää puhua, on huono olla näin ja ei vaimo suuttunut, enkä mä, asia saatiin kuntoon. Moni ei olis kyennyt käsittelemään asiaa samoin. Miksi riitelette? M36v
Kommentit (41)
Ei olla montaakaan kertaa riidelty 16 vuoden aikana. Miksi? En minä tiedä.
Ollaan me useinkin eri mieltä asioista, mutta ei siitä riidellä tarvitse. On ihan okei olla eri mieltä. Asioista keskustellaan ja joskus oma mieli muuttuu, kun toisella on niin hyvät näkökulmat tai perustelut. Joskus ei muutu. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä.
En minä pidä meitä mitenkään parempina ihmisinä. En vaan itse haluaisi olla riitaisassa suhteessa, johtui se riitely sitten mistä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Riidellessä voi käyttää myös minä-muotoa (minä koen, minä tunnen jne) eikä riitelyssä loukata toista.
Minä käytän minä-muotoa. Hyvin tarkasti. Mutta eksä ei oppinut vuosikymmenten aikana sitä käyttämään.
Vaikka itse hallitsin riitelyn pelisäännöt, mutta toinen pelaa likaista peliä, niin ei ne säännöt auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
Mutta eikö ole niin että ihmiset jotka "räiskyvät" paljon, riitelevät paljon myös ikäänkuin ihan turhasta jos kyse on vain temperemanttijuttu? Eli siis räiskyvä persoona keksii riidan asiasta josta rauhallisempi ei edes löytäisi riidan aihetta lainkaan.
Sepä siinä, että sitä ei pidä ottaa niin vakavasti. Jos itsellesi on luontevaa räiskyä, joudut olemaan rauhallisen kanssa liian varpaillaan, se kun tulkitsee, että on tosi kyseessä, kun riidellään, koska itse menee siihen moodiin vain, jos on jo tosi iso ongelma suhteessa.
Mutta eikä ole vaikea tällaisen räiskyvän ihmisen kanssa tietää että milloin hän räiskyy vain silkkaa tempperamenttisuuttaan ja milloin ihan oikeasta asiasta? Itse ainakin hämmentyisin jos joku aloittaisi kauhean haloon niin pikkuasiasta kuin jostain oikeasti isosta asiasta.
Emme juuri riitele. Jotain pientä parin minuutin napinaa ja kitinää on välillä, mikä on ihan normaalia. Ehkä kerran vuodessa tulee isompi oikeaksi riidaksi laskettavissa oleva huutokilpailu. Vanhempani riitelivät koko ajan kun olin pieni. Ei sellaisessa touhussa ole mitään järkeä. Kommunikaatio pitää olla suhteessa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Mä tykkään siitä, että parisuhteessa korotetaan ääntä, huudetaan, ilmaistaan tunteita.
Tykkäätkö itse huutaa vai aiitä, että sinulle huudetaan?
Tunteita voi kyllä ilmaista huutamattakin.
Tykkään vastavuoroisuudesta. Pahin olisi kumppani, joka ei vastaisi huutamalla ja pitäisi itseään sen vuoksi jotenkin kypsempänä ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä, mut lakaistaan kaikki ongelmat maton alle. Riitelykin olisi parempaa kuin tämä.
Meillä sama. Mies oppinut mallin kotoaan, siellä isä (siis appi) lähti ulos samantien, kun anoppi korotti ääntään. Mies aivan samanlainen, ja huono sitä on itsensä kanssa riidellä.. asiat vaan jäävät ilmaan roikkumaan, tai lakaistaan maton alle. Niinhän sitä sanotaan, että parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Menee aikaa, ja mies kuvittelee, että kaikki ok, mutta kun ei ole! Sitten, kun yritän ottaa asioita puheeksi, niin sama temppu, mies häviää ulos (ok-talo). Lapset jo omillaan, enkä jaksa enää tällaista, olenkin pikkuhiljaa katsellut uutta osoitetta itselleni..
Noin ei voi tehdä, vaikeistakin asioista pitää pystyä puhumaan, niistäkin joista on vaarana että toinen suuttuu ja lähtee. Jos et saa ukkoas pysymään paikoillaan niin kirjoita hänelle vaikka Whatsappiin, kunhan asia tulee puhuttua niin hyvä. Lopulta melkein niitä tärkeimpiä asioita pitkässä parisuhteessa on juuri avoimuus ja että asioista puhutaan sovittelevasti, sitä kautta myös rehellisyys pysyy.
Joskus tuli tavattua ja tutustuttua moniinkin naisiin, joilla oli todella takertuva luonne, koskaan ei päässyt jonkun tietyn asian yli ja vaikka kertoi hyväksyvänsä sen asian niin aina uudestaan ja uudestaan päivien päästä palasi kyseenalaistamaan samaa. Pitää myös päästä asioiden yli ja eteenpäin. M36v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
Mutta eikö ole niin että ihmiset jotka "räiskyvät" paljon, riitelevät paljon myös ikäänkuin ihan turhasta jos kyse on vain temperemanttijuttu? Eli siis räiskyvä persoona keksii riidan asiasta josta rauhallisempi ei edes löytäisi riidan aihetta lainkaan.
Sepä siinä, että sitä ei pidä ottaa niin vakavasti. Jos itsellesi on luontevaa räiskyä, joudut olemaan rauhallisen kanssa liian varpaillaan, se kun tulkitsee, että on tosi kyseessä, kun riidellään, koska itse menee siihen moodiin vain, jos on jo tosi iso ongelma suhteessa.
Mutta eikä ole vaikea tällaisen räiskyvän ihmisen kanssa tietää että milloin hän räiskyy vain silkkaa tempperamenttisuuttaan ja milloin ihan oikeasta asiasta? Itse ainakin hämmentyisin jos joku aloittaisi kauhean haloon niin pikkuasiasta kuin jostain oikeasti isosta asiasta.
Sehän juuri onkin, että tyylien pitää mätsätä. Mä räiskyn pikkuasioissa ja tykkään, jos toinenkin räiskyy. Kun tilanne on oikeasti paha, olen rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä, mut lakaistaan kaikki ongelmat maton alle. Riitelykin olisi parempaa kuin tämä.
Meillä sama. Mies oppinut mallin kotoaan, siellä isä (siis appi) lähti ulos samantien, kun anoppi korotti ääntään. Mies aivan samanlainen, ja huono sitä on itsensä kanssa riidellä.. asiat vaan jäävät ilmaan roikkumaan, tai lakaistaan maton alle. Niinhän sitä sanotaan, että parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Menee aikaa, ja mies kuvittelee, että kaikki ok, mutta kun ei ole! Sitten, kun yritän ottaa asioita puheeksi, niin sama temppu, mies häviää ulos (ok-talo). Lapset jo omillaan, enkä jaksa enää tällaista, olenkin pikkuhiljaa katsellut uutta osoitetta itselleni..
Noin ei voi tehdä, vaikeistakin asioista pitää pystyä puhumaan, niistäkin joista on vaarana että toinen suuttuu ja lähtee. Jos et saa ukkoas pysymään paikoillaan niin kirjoita hänelle vaikka Whatsappiin, kunhan asia tulee puhuttua niin hyvä. Lopulta melkein niitä tärkeimpiä asioita pitkässä parisuhteessa on juuri avoimuus ja että asioista puhutaan sovittelevasti, sitä kautta myös rehellisyys pysyy.
Joskus tuli tavattua ja tutustuttua moniinkin naisiin, joilla oli todella takertuva luonne, koskaan ei päässyt jonkun tietyn asian yli ja vaikka kertoi hyväksyvänsä sen asian niin aina uudestaan ja uudestaan päivien päästä palasi kyseenalaistamaan samaa. Pitää myös päästä asioiden yli ja eteenpäin. M36v
Tuo whatsup on hyvä neuvo. Jos puhuminen on vaikeaa, sitä keskustelua voi aina käydä kirjallisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Mä tykkään siitä, että parisuhteessa korotetaan ääntä, huudetaan, ilmaistaan tunteita.
Tykkäätkö itse huutaa vai aiitä, että sinulle huudetaan?
Tunteita voi kyllä ilmaista huutamattakin.
Tykkään vastavuoroisuudesta. Pahin olisi kumppani, joka ei vastaisi huutamalla ja pitäisi itseään sen vuoksi jotenkin kypsempänä ihmisenä.
Solvaatteko te toisianne, kun huudatte? Haukutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä.
Exän kanssa oli riitoja, kun oli asioista jotain mieltä tiukasti, mutta ei suostunut perustelee mielipiteitään. Ne asiat vaikuttivat minuunkin.
Ei mielipiteitään tarvitse perustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Mä tykkään siitä, että parisuhteessa korotetaan ääntä, huudetaan, ilmaistaan tunteita.
Tykkäätkö itse huutaa vai aiitä, että sinulle huudetaan?
Tunteita voi kyllä ilmaista huutamattakin.
Tykkään vastavuoroisuudesta. Pahin olisi kumppani, joka ei vastaisi huutamalla ja pitäisi itseään sen vuoksi jotenkin kypsempänä ihmisenä.
Solvaatteko te toisianne, kun huudatte? Haukutte.
Emme solvaa. Se on varma tapa rikkoa ihmissuhde. Kyse on kiivaasta tavasta ilmaista tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Mä tykkään siitä, että parisuhteessa korotetaan ääntä, huudetaan, ilmaistaan tunteita.
Tykkäätkö itse huutaa vai aiitä, että sinulle huudetaan?
Tunteita voi kyllä ilmaista huutamattakin.
Tykkään vastavuoroisuudesta. Pahin olisi kumppani, joka ei vastaisi huutamalla ja pitäisi itseään sen vuoksi jotenkin kypsempänä ihmisenä.
Solvaatteko te toisianne, kun huudatte? Haukutte.
Emme solvaa. Se on varma tapa rikkoa ihmissuhde. Kyse on kiivaasta tavasta ilmaista tunteita.
Mistä ihmeestä sitten riitelette? Minä riitelen vain, jos toinen alkaa kyseenalaistamaan minua. Kaikki muut asiat ovat vain mielipiteitä. Eikä niistä voi riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä, mut lakaistaan kaikki ongelmat maton alle. Riitelykin olisi parempaa kuin tämä.
Meillä sama. Mies oppinut mallin kotoaan, siellä isä (siis appi) lähti ulos samantien, kun anoppi korotti ääntään. Mies aivan samanlainen, ja huono sitä on itsensä kanssa riidellä.. asiat vaan jäävät ilmaan roikkumaan, tai lakaistaan maton alle. Niinhän sitä sanotaan, että parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Menee aikaa, ja mies kuvittelee, että kaikki ok, mutta kun ei ole! Sitten, kun yritän ottaa asioita puheeksi, niin sama temppu, mies häviää ulos (ok-talo). Lapset jo omillaan, enkä jaksa enää tällaista, olenkin pikkuhiljaa katsellut uutta osoitetta itselleni..
Miksi mies jäisikään samaan tilaan ihmisen kanssa joka haluaa riidellä?
Olisiko niin että mies lähtee ulos, koska häntä vaaditaan muuttamaan mielipidettään, eikä hän siihen suostu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä.
Exän kanssa oli riitoja, kun oli asioista jotain mieltä tiukasti, mutta ei suostunut perustelee mielipiteitään. Ne asiat vaikuttivat minuunkin.
Ei mielipiteitään tarvitse perustella.
Miksi sain alapeukun, kun todella on niin, ettei mielipidettään tarvitse perustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä.
Exän kanssa oli riitoja, kun oli asioista jotain mieltä tiukasti, mutta ei suostunut perustelee mielipiteitään. Ne asiat vaikuttivat minuunkin.
Ei mielipiteitään tarvitse perustella.
Usein pitää... Monesti huomaa just vaikka tosi takertuvan ihmisen kanssa jutellessa että jos ei asioita perustele niin ei pääse eteenpäin, tosin ei välttämättä sittenkään jos on sellainen että on jotain tiettyä mieltä, ihan sama vaikka toinen olisi kuinka hyväksyvä tahansa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Mä tykkään siitä, että parisuhteessa korotetaan ääntä, huudetaan, ilmaistaan tunteita.
Tykkäätkö itse huutaa vai aiitä, että sinulle huudetaan?
Tunteita voi kyllä ilmaista huutamattakin.
Tykkään vastavuoroisuudesta. Pahin olisi kumppani, joka ei vastaisi huutamalla ja pitäisi itseään sen vuoksi jotenkin kypsempänä ihmisenä.
Solvaatteko te toisianne, kun huudatte? Haukutte.
Emme solvaa. Se on varma tapa rikkoa ihmissuhde. Kyse on kiivaasta tavasta ilmaista tunteita.
Mistä ihmeestä sitten riitelette? Minä riitelen vain, jos toinen alkaa kyseenalaistamaan minua. Kaikki muut asiat ovat vain mielipiteitä. Eikä niistä voi riidellä.
Mielipiteistä usein se riita syntyykin. Sinä olet jotakin mieltä, puoliso toista mieltä.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä.
Exän kanssa oli riitoja, kun oli asioista jotain mieltä tiukasti, mutta ei suostunut perustelee mielipiteitään. Ne asiat vaikuttivat minuunkin.
Ei mielipiteitään tarvitse perustella.
Miksi sain alapeukun, kun todella on niin, ettei mielipidettään tarvitse perustella?
Niin, ei mielipidettään tarvitse perustella, mutta jos jotain yhteistä kompromissia tai konsensusta haluaa rakentaa, niin se ei rakennu ilman keskustelua. Enkä näe, mitä muutakaan siinä keskustellaan kuin siitä, miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Silloin toinen voi alkaa ymmärtää sinua paremmin. R
Ymmärrys luo konsensusta.
no mä en kyllä tollasta tossukkaa kattelis jonka kanssa ei voi edes riidellä.
Joskus riidellään, mutta myös puhutaan ja selvitetään asiat sekä sovitaan. Haukkumista, nolaamista ja solvaamista ei harrasteta. Meillä tunteet räiskyy paljon enemmän siellä rakkauspuolella kuin riitapuolella.
Eksän kanssa ei riidelty koskaan. Mutta ei kyllä tunteita ollut sitten muutenkaan. Olimme jollain tavalla toisiamme kunnioittavia kämppiksiä, joilla oli kaksi lasta ja asiat hoitui, mutta parisuhde puuttui. Yhdessä reilu 13 vuotta. Kumpikaan ei pettänyt, ero tapahtui kaikessa rauhallisuudessa ja sivistyneet välit on yhä vuosienkin jälkeen, vaikka molemmilla on jo pitkään ollut uudet kumppanit.
Aina se riitelemättömyys ei ole automaattisesti yleistettävissä hyvän suhteen merkiksi, eikä riitely huonon suhteen.
Ei meillä oikein ole mitään aiheita, mistä voitaisiin riidellä. Toki välillä raivoan, jos mun keksit on syöty, mutta en sitä nyt riidaksi kutsuisi. 20 vuotta yhdessä.