Lue keskustelun säännöt.
Riidelläänkö teillä paljon parisuhteessa?
20.01.2022 |
Tuli työkaverin kanssa puheeksi että riidelläänkö parisuhteessa, kun kävi oma pieni moka ja työkaveri kysyi että miten vaimo reagoi, vastasin että ei kait mitenkään, että ei meillä riidellä, että en muista että oltais 12 vuoden parisuhteen aikana kertaakaan riidelty mistään. Heillä kuulemma on melkein joka päivä jotain kinaa tai erimielisyyksiä. En mä alkais tuollaiseen suhteeseen... On ollut esim joskus vähän seksiä ja on puhuttu aiheesta, mutta ei ole tullut muutosta asiaan, olen sitten jopa sanonut että olisiko sitten avoin suhde parempi jos ei kiinnosta, että vois hänellekin tehdä hyvää käydä vieraissa. Mut koska luonteeni on sovitteleva, sanoin heti perään että ei tarkoita että meidän pitäisi lähteä eri suuntiin, vaan asiasta pitää puhua, on huono olla näin ja ei vaimo suuttunut, enkä mä, asia saatiin kuntoon. Moni ei olis kyennyt käsittelemään asiaa samoin. Miksi riitelette? M36v
Kommentit (41)
Ei riidellä.
Exän kanssa oli riitoja, kun oli asioista jotain mieltä tiukasti, mutta ei suostunut perustelee mielipiteitään. Ne asiat vaikuttivat minuunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitely kertoo siitä että ollaan niin ylpeitä ja pidetään tiukasti kiinni omista näkemyksistä. Vähän nöyryyttä ja empatiaa ja joustavuutta peliin niin paremmin säilyy rauha kotona. Lapsille riitelevät vanhemmat ovat aika kova stressitekijä. Kokemusta on.
Ei riidellä. Olemme molemmat luonteeltamme sovittelijoita.
On kahdenlaisia ihmisiä: ottajia ja antajia.
Kun Kaksi antajaa kun on yhdessä, on suhde vastavuoroinen, eikä ole turhaa riitelyä.
Kun kaksi ottajaa on yhdessä, on suhde riidantäyteinen. Molemmat kun katsovat olevansa oikeassa.
Kun ottaja ja antaja ovat yhdessä, on suhde alistussuhde. Taijis antaja laittaa kampoihin, on sekin riitaisa suhde.
Ei riidellä kovinkaan paljon. Lähinnä ehkä siksi, että emme kai osaa.
Itse koen tällä hetkellä, että voin melko lailla parhaiten, kun olen vähän tekemisissä puolison kanssa. Koetan saada iloa ja sisältöä elämään muualta kuin parisuhteesta. Joo, ei mene hyvin, mutta tässä kitkutellaan. Voisi sanoa, että meillä pitkähkön parisuhteen salaisuus tällä hetkellä.
Mutta uskon kyllä, että on niitä, joilla on meitäkin pidempi (+21 v) parisuhde takanaan ja voivat hyvin ja ovat tyytyväisiä parisuhteeseensa. Osaavat ehkä jopa riidellä ja sopia riitansa.
Ei riidellä, mut lakaistaan kaikki ongelmat maton alle. Riitelykin olisi parempaa kuin tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mökötetään. Etenkin jos on stressiä ja väsyttää. Mutta ei me ikinä olla riidelty. Aina voi keskustella avoimesti ja mistä tahansa. Kunnioitetaan toisiamme ja halutaan ymmärtää.
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riidellä, sillä yritän välttää sitä viimeiseen asti. Muuten ei tipu seksiä.
M39
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä, mut lakaistaan kaikki ongelmat maton alle. Riitelykin olisi parempaa kuin tämä.
Meillä sama. Mies oppinut mallin kotoaan, siellä isä (siis appi) lähti ulos samantien, kun anoppi korotti ääntään. Mies aivan samanlainen, ja huono sitä on itsensä kanssa riidellä.. asiat vaan jäävät ilmaan roikkumaan, tai lakaistaan maton alle. Niinhän sitä sanotaan, että parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Menee aikaa, ja mies kuvittelee, että kaikki ok, mutta kun ei ole! Sitten, kun yritän ottaa asioita puheeksi, niin sama temppu, mies häviää ulos (ok-talo). Lapset jo omillaan, enkä jaksa enää tällaista, olenkin pikkuhiljaa katsellut uutta osoitetta itselleni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
Mutta eikö ole niin että ihmiset jotka "räiskyvät" paljon, riitelevät paljon myös ikäänkuin ihan turhasta jos kyse on vain temperemanttijuttu? Eli siis räiskyvä persoona keksii riidan asiasta josta rauhallisempi ei edes löytäisi riidan aihetta lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Olemme molemmat luonteeltamme sovittelijoita.
On kahdenlaisia ihmisiä: ottajia ja antajia.
Kun Kaksi antajaa kun on yhdessä, on suhde vastavuoroinen, eikä ole turhaa riitelyä.
Kun kaksi ottajaa on yhdessä, on suhde riidantäyteinen. Molemmat kun katsovat olevansa oikeassa.
Kun ottaja ja antaja ovat yhdessä, on suhde alistussuhde. Taijis antaja laittaa kampoihin, on sekin riitaisa suhde.
Tuo on ei-riitelijöille tyypillistä, että asettuvat muiden yläpuolelle ja kokevat olevansa jotenkin kypsempiä ihmisiä, kun eivät riitele. Useimmiten kuitenkin pelkäävät konflikteja eivätkä uskalla antaa itsestään mitään toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Ei ole tullut riideltyä, vaikka pari kertaa on meinannut riitaa tulla. Yritämme sopia asiat heti ja kertoa kaikesta, että ei tarvitse riidellä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
Mutta eikö ole niin että ihmiset jotka "räiskyvät" paljon, riitelevät paljon myös ikäänkuin ihan turhasta jos kyse on vain temperemanttijuttu? Eli siis räiskyvä persoona keksii riidan asiasta josta rauhallisempi ei edes löytäisi riidan aihetta lainkaan.
Sepä siinä, että sitä ei pidä ottaa niin vakavasti. Jos itsellesi on luontevaa räiskyä, joudut olemaan rauhallisen kanssa liian varpaillaan, se kun tulkitsee, että on tosi kyseessä, kun riidellään, koska itse menee siihen moodiin vain, jos on jo tosi iso ongelma suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Olemme molemmat luonteeltamme sovittelijoita.
On kahdenlaisia ihmisiä: ottajia ja antajia.
Kun Kaksi antajaa kun on yhdessä, on suhde vastavuoroinen, eikä ole turhaa riitelyä.
Kun kaksi ottajaa on yhdessä, on suhde riidantäyteinen. Molemmat kun katsovat olevansa oikeassa.
Kun ottaja ja antaja ovat yhdessä, on suhde alistussuhde. Taijis antaja laittaa kampoihin, on sekin riitaisa suhde.Tuo on ei-riitelijöille tyypillistä, että asettuvat muiden yläpuolelle ja kokevat olevansa jotenkin kypsempiä ihmisiä, kun eivät riitele. Useimmiten kuitenkin pelkäävät konflikteja eivätkä uskalla antaa itsestään mitään toiselle.
Vastasin juuri näkökulmastani lisää viestissä 13.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Riidellessä voi käyttää myös minä-muotoa (minä koen, minä tunnen jne) eikä riitelyssä loukata toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Mä tykkään siitä, että parisuhteessa korotetaan ääntä, huudetaan, ilmaistaan tunteita.
Riidellään vähän väliä.
Välillä on ollut tosi kovat riidat.
Tämä on tosi kuluttavaa puolin ja toisin.
Nyt ollaan saatu sovittua vähän asioita niin että jatkuvia riitoja ei syntyisi ja mennään kumpikin sitten hetkeksi omaan kämppään, mikä on auttanut.
Välillä kyllä kaipaan parisuhdetta joka olisi vähemmän kuluttavaa, missä mun ei tarttis olla jatkuvasti varpaillaan että milloin seuraava riita taas tulee jostain mitättömästä asiasta johon mulla ei ole osaa eikä arpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riidellä. Mutta mä olin kyllä onnellisempi parisuhteessa, jossa riideltiin (siis silloin kun se suhde vielä toimi, syy eroon ei ollut riidat).
Kai se on temperamenttijuttu. Tunnen saavani olla enemmän oma itseni suhteessa, jossa molemmat räiskyy. Ei musta riidat oo ongelma, jos ne kuitenkin ratkotaan.
En tajua. Riitelyhän tulee siitä, että minun rajojeni yli astutaan. Riitelen, jos toinen yrittää pakottaa minua omaan muottiinsa, tai hän kohtelee minua tavalla, jolla minua ei saa kohdella.
Jos olemme erimielisiä jostain asiasta, mutta toinen antaa minulle vapauden olla eri mieltä ja kohtelee minua kunnioittavasti - niin asiasta ei tulee riitaa.
Eli sinätykkäät siitää, että parisuhteessa haukutaan toista, tai jotain?
Mä tykkään siitä, että parisuhteessa korotetaan ääntä, huudetaan, ilmaistaan tunteita.
Tykkäätkö itse huutaa vai aiitä, että sinulle huudetaan?
Tunteita voi kyllä ilmaista huutamattakin.
Ei meilläkään juuri varsinaisesti riidellä. Joskus jos jompi kumpi tai molemmat ovat oikein väsyneitä tai stressaantuneita niin saattaa sanoa toiselle jotain vähän terävämmin mutta ei siitäkään mitään oikeaa riitaa tule. Yleensä sitten puhutaan ne asiat hyvässä hengessä aika pian selviksi.
Minäkään en oikein ymmärrä liittoja jossa on vähän väliä oikeasti riitaa jostain. Luulisi että siitä tulisi aika pian kaikenlaista ylimääräistä painolastia suhteeseen kun koko ajan olisi toiselle jostain vihainen.