Lue keskustelun säännöt.
AMK-lopputyöt ja vastaajan anonymiteetti
19.05.2015 |
Yksi asia, mitä olen aina ihmetellyt, on suomalaiset AMK-työt joissa haastattelujen osallistujat on oikein nimeltä mainittu sekä työssä että itse haastattelussa, tyyliin "haastattelin työhöni Erkki Perkelettä, joka toimii tj:nä Firmassa", "Erkki Perkele sanoo niin ja näin".
Näin ei siis kaikissa AMK-töissä ole, mutta olen törmännyt todella moneen jossa niin on. Ja olen ihmetellyt, että miten tuo on mahdollista? Johan se on jo ihan peruskauraa, että haastatellut ja kyselyyn vastaajat on kaikki anonyymejä, aina ja joka paikassa kun asiasta kirjoitetaan. Näin on minulle opetettu jo heti kättelyssä yliopistolla.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 11:00"]
Höpö höpö!
[/quote]
Taattua AMK:laisen argumentaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ot:na, mahtava sukunimi tossa sun esimerkissä :D
En muista että oisin itse törmännyt vastaavanlaiseen missään lopputyössä, vastaajan anonymiteetistä on huolehdittu ja mainittu esim. "vastaajan nimi muutettu". Ja kyllä se lopputyö tarkistetaan ennen lopullista julkaisua, joten jos on tekijältä jäänyt huomaamatta niin lopputyön opponentti tai ohjaaja viimeistään huomauttanee. Luulisin.
Haastatteluja on kahdenlaisia, on ns. tutkimushaastatteluja, joiden tulokset käsitellään nimettömänä. Mutta sitten voi myös erikseen olla asiantuntijan haastattelu, ns. suullinen tiedonanto, joka merkitään lähdeluetteloon, ja johon tekstissä viitataan samoin, kuin lähdekirjallisuuteen. Näissä tapauksissa toki sitten pitää olla haastateltavalta selkeästi lupa nimen käyttöön.
5 jatkaa.. Ajatuskatkos. "Tutkimushaastattelu" ei varmaan oo mikään virallinen termi, mutta tarkoitin sinnä nyt esimerkiks just jotain kirjallista ryhmähaastattelua, yleisön palautetta, tms. Niissä ei monesti nimeä edes kysytä, ja niissä sanotaan selvästi, että vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja anonyymisti. Mutta se suullinen tiedonanto sitten tosiaan on eri juttu.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 11:19"]Haastatteluja on kahdenlaisia, on ns. tutkimushaastatteluja, joiden tulokset käsitellään nimettömänä. Mutta sitten voi myös erikseen olla asiantuntijan haastattelu, ns. suullinen tiedonanto, joka merkitään lähdeluetteloon, ja johon tekstissä viitataan samoin, kuin lähdekirjallisuuteen. Näissä tapauksissa toki sitten pitää olla haastateltavalta selkeästi lupa nimen käyttöön.
[/quote]
Mitähän selität :D vai että suullinen tiedonanto, mä tein oman opparin viime vuonna, eli aika hyvin on asiat vielä muistissa, ja tollasta ei kyllä oo olemassakaan. Haastateltavien nimiä ei KOSKAAN julkaista, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/tag/lahteet/
Suulliset lähteet (henkilökohtainen tiedonanto)
Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi haastattelu ja puhelinkeskustelu sekä muut tärkeät suulliset tiedonlähteet. Tiedonannon luonne ilmoitetaan lähdeluettelossa. Henkilön organisaation tietoihin voi lisätä selventäviä tietoja (esimerkiksi oy., ry., ky.).
Nieminen, J. 2009. Talouspäällikkö ja Muusikko-lehden päätoimittaja. Suomen Muusikkojen Liitto ry. Haastattelu 15.4.2009.
Vielä yliopiston ohje... mielestäni tuossa ihan selvästi käsketään mainita haastatellun nimi.
http://www.uta.fi/yky/oppiaineet/sosiaalipolitiikka/kaytannot/viittausohjeet.html
Jos julkaisussa viitataan tiettyihin haastateltaviin esimerkiksi silloin, kun haastateltavat ovat asiantuntijan roolissa, haastattelut voidaan liittää lähdeluetteloon. Tätä tapaa käyttävät usein esimerkiksi historioitsijat. Tällöin mainitaan haastatellun nimi, etunimi, asema, haastatteluaika ja –paikka sekä haastattelun tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolta Mungo-ketjusta kopioitu: Historian ja kulttuurintutkimuksessa voi olla sekä tutkimuksellisesti että eettisesti perusteltua esittää tutkimusteksteissä tutkittavat omilla nimillään. Myös asiantuntijahaastatteluihin perustuva tutkimus voidaan tehdä ja julkaista niin, että tutkittavien nimiä ja muita tunnistetietoja ei häivytetä. Tunnistettavuudesta tulee sopia tutkittavien kanssa. Tunnistetietoineen julkaistavien tutkimusten aineistoja ei anonymisoida.
http://www.fsd.uta.fi/aineistonhallinta/fi/tunnisteellisuus-ja-anonymisointi.html
Koskee mun mielestä muutakin kuin historiaa ja kulttuurintutkimusta, eikös melkein missä tahansa muussa kuin luonnontieteissä voi tehdä esim. asiantuntijahaastatteluihin perustuvan tutkimuksen.
Miten voi olla niin vaikea erottaa tutkimuksissa lähteinä käytetyt asiantuntijahaastattelut ja tutkimuksen aineistona olevat haastattelut??
Höpö höpö!