Lue keskustelun säännöt.
Tänään ensimmäistä kertaa parisuhdeterapiassa
18.05.2015 |
Tänään kävimme mieheni kanssa enismmäistä kertaa parisuhdeterapiassa. Minun on ollut aina todella vaikea avautua ja puhua. Nyt olen kuitenkin jo jonkin aikaa opetellut puhumaan miehelleni. Olin ajatellut, että olen terapiassa täysin avoin. Mutta niinpä siinä kävi, että en saanut kerrottua avoimesti mieltä kaikista eniten painavasta asiasta. Muusta kylläkin aika yleisesti, mutta luulen, että terapeutti luulee nyt tietävänsä meidän ongelmat pääpiirteittäin. Nyt minua ahdistaa ja harmittaa asia. Varasi meille uuden ajan vajaa kuukauden päähän mikä tuntuu minusta todella pitkältä ajalta. Oma moka kun tepapeutti luulee ongelmiamme paljon pinemmmäksi mitä ne todellisuudessa ovat. En vain voinut itselleni mitään. Aikaa oli 1,5 tuntia, mutta tuntui, että aika loppui kesken :(
Ja kiitos, ei mitään haukkumaviestejä vaan asiallisia vastauksia mielellään sellaisiltä henkilöiltä, joilla on itselläänkin jotain kokemusta asiasta/terapiasta!
Kommentit (36)
Tuttu tunne. Tosin en ole käynyt parisuhdeterapiassa vaan ihan yksilöllisessä terapiassa. Minun on niin vaikeaa puhua ongelmistani, edes terapeutin kanssa. Vuoden kävin, ja eihän siitä mitään apua ollut, kun ei koskaan päästy käsittelemään niitä ihan oikeita ongelmia, joiden vuoksi terapiaan hakeuduin. Minäkin luulin, että oikealle ammatti-ihmiselle olisi helpompi avautua kuin jollekkin tutulle ihmiselle. Väärässä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Itselläni ei ole vielä kokemusta, mutta olemme menossa miehen kanssa myöskin ensimmäistä kertaa pariterapiaan ensi viikolla. Toivoisin, että siellä ongelmamme haihtuisivat savuna ilmaan, mutta jostain syystä en oikein jaksa siihen uskoa. Rakastan miestäni, tai sitä henkilöä joka luulin hänen olevan. Nyt vain valitettavasti näyttää siltä, että hän onkin aivan muuta kuin on antanut ymmärtää. :/
Harmi että et saanut heti kerrottua vaikeimmasta asiasta, mutta luulenpa että se on aika tavallistakin. Sano seuraavalla kerralla heti alussa, että sinua jäi vaivaamaan että jätit tärkeän asian kertomatta. Vaikka et edelleenkään saisi sitä kerrottua, terapeutti ainakin tietää että sellainen on. Ja hän ymmärtää silloin automaattisesti, että se on mahdollisesti kaikkein merkityksellisin asia terapiassanne. Ne isoimmat ja kipeimmät jutut kun ovat myös niitä, joista on vaikeinta puhua.
Kysyisin sinulta, käsittelittekö te asioita ihan kunnolla jo ensimmäisellä istunnolla vai oliko se vasta jonkinlaista tutustumista? Minua vaivaa myös tuo, että terapiakäyntejä tulee olemaan harvakseltaan, kun meillä olisi kova kiire saada asioita kuntoon. Jos niitä nyt ylipäänsä on mahdollista saada kuntoon. Olemme yrittämässä lasta ja ikäni puolesta yrittämistä ei voi keskeyttää (tuloksetonta yritystä takana jo yli kolme vuotta), mutta toisaalta en voi ajatella kuitenkaan hankkivani lasta mieheni kanssa elleivät asiat ala korjaantua.
Olin ajatellut, että ensimmäinen kerta on enemmänkin tutustumista ja taustoista kertomista. Olihan se sitäkin, mutta yllättävän nopeasti alettiin porautumaan ongelmaan. Luulen, että terapeutti halusi saada kokonaiskuvan tilanteesta. Tsemppiä teidän terapiaan, jotka vauvaa toivotte!
ap
Minäkin olin jotenkin kuvitellut, että ammatti-ihmiselle avautuminen olisi paljon helpompaa, mutta eihän se tietenkkän ollut. Pelkään tuomituksi tulemista, mikä on oikeastaan aivan naurettavaa sillä eihän ammattilainen sitä tule tekemään (kun kyse ei ole mistään rikollisesta toiminnasta).
ap
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 19:18"]
Olin ajatellut, että ensimmäinen kerta on enemmänkin tutustumista ja taustoista kertomista. Olihan se sitäkin, mutta yllättävän nopeasti alettiin porautumaan ongelmaan. Luulen, että terapeutti halusi saada kokonaiskuvan tilanteesta. Tsemppiä teidän terapiaan, jotka vauvaa toivotte!
ap
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Itseäni huojentaa ajatus siitä, että jo ensimmäisellä käynnillä päästäisiin asiaan. Olen aika tottunut puhumaan ongelmista ystävieni ja myös mieheni kanssa - nyt vain olemme sellaisessa umpikujassa että omat käsittelytaitomme eivät millään vain riitä asian selvittämiseen.
Ymmärrän kyllä, että vähän vähemmän psykologisoimaan tottuneella voisi olla helpompaa "laskeutua" terapiaan, jos ensimmäisellä kerralla lähinnä tutustuttaisiin ja vaikkapa ohjeistettaisiin miettimään niitä tärkeimpiä kipupisteitä ennen seuraavaa käyntiä. Silloin olisi ehkä helpompi saada sanotuksi niistä. Mutta toisaalta osa voisi kokea tuollaisen ensimmäisen käynnin turhaksi rahastukseksi. Onhan se terapia aika kallista kuitenkin.
Kiitos tsempeistä ja tsemppiä myös teille! Toivottavasti saisimme kumpikin pariskunta tahoillamme asioita selvitettyä ja suhdetta paremmalle tolalle.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ihme sarjamiinustaja taas näemmä liikkeellä. :D
4
Vielä kuulisin mielelläni lisää kokemuksia :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kokemusta noin 4 vuoden takaa. Ei mitään positiivista kylläkään, tuntui et mies siellä purki itseään ja syyllisti mua. En itse pystynyt avautumaan. Jäi huono fiilis koko hommasta.
Tsemppiä teille. Meillä oli sama juttu, en saanut sanottua että minulle se vaikein asia on miehen alkoholismi. Se ei tullut esille ollenkaan, alkoholistin perhehän tottuu peittelemään sitä koko ongelmaa kaikin keinoin kaikilta ulkopuolisilta. Siis myös vieraalta terapeutilta. Koko terapia oli turhaa koska se olisi selittänyt koko sen sairaan kuvion. Nyt eri oireita käsiteltiin vain erillisinä. Myöhemmin ymmärsin että terapiasta olisi ollut hyötyä vasta kun mies olisi ensin jättänyt alkoholin... Ehkä minun olisi pitänyt käydä ensin avautumassa jollekin toiselle terapeutille yksi. Yhdessä miehen kanssa olimme taas se yksikkö jonka eheyttä piti suojella säilyttämällä salaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 21:57"]
Mulla on kokemusta noin 4 vuoden takaa. Ei mitään positiivista kylläkään, tuntui et mies siellä purki itseään ja syyllisti mua. En itse pystynyt avautumaan. Jäi huono fiilis koko hommasta.
[/quote]
Eikö terapeutti millään tavoin reagoinut siihen, kun miehesi syyllisti sinua? Pariterapian tulisi kai olla tasapuolista.
Me käytiin miehen kanssa vuosia sitten ja saatiinkin apua ongelmiimme. Lähinnä saatiin purettua vanhat katkeruudet pois ja saatiin vinkkejä, kuinka toimia jatkossa toisin. Meillä oli aika kriittiset ongelmat, joiden takia saatiin uudet ajat aika pian. Se oli todella rankkaa ja vaikeaa puhua pahoista ongelmista vieraalle ihmiselle, tuntuu vähän edelleen, että terapeutti pitää meitä varmaan ihan hulluina. Toisaalta puhuimme rehellisesti sekä omat että toisen virheet, sai purkautua turvallisessa ympäristössä, ilman, että tuli riitaa. Joutui myös kuuntelemaan asiat toisen kantilta. Mulla hävisi katkeruus vanhoista teioista sen avulla. Itkimme välillä siellä molemmat. Vaikka sinne meno ja siellä puhuminen oli vaikeaa, terapia lähensi meitä. Meillä oli/on molemmilla voimakas halu elää yhdessä, mutta tilanteen pahetessa vuosi vuodelta, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero tai terapia. Onneksi saimme apua ja nyt vuosien jälkeen ollaan ihan onnellisia yhdessä. Toki normaaleja ongelmia on vieläkin. Meillä oli jo tuolloin yhteisiä lapsia.
Tsemppiä terapiaan! Nyt täytyy vaan uskaltaa puhua, muuten tilanne ei voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis!
Minua raivostuttaa ihmiset, jotka eivät saa suutaan auki. Sitten meidän muiden pitäisi arvata kulmakarvojen asennosta, että teillä on asiaa. Toki ei riitä, että tällöin kuuntelisimme hiljaa, koska ette mitään kerro, vaan pitäisi osata lukea ajatuksia ja kysyä just ne oikeat kysymykset, että viitsitte antaa rehellisen vastauksen. Toki pitää myös kysyä just oikealla tavalla ja pohjustuksella, ettei teille tule ahdistus ja sitten istutte hiljaa ja se on meidän vika. Ei sitä suuta kukaan muu avaa kuin sinä! Jos normaalisti antaa tilaa puhua, eikä jyrää kokoajan, siirtyy se vastuu siitä suun avaamisesta hissukalle. Joku raja siinäkin kuinka paljon toisen kuuluu tulla vastaan ja olla varpaillaan! Rasittavaa, kun joutuu kokoajan ylivaromaan sanomisiaan tai käyttäytyessään normaalisti onkin töykeä...
Ps. Ei en todellakaan ole jyrä, mutta en myöskään jaksa loputtomiin hyppiä tietyn ihmistyypin mieliksi, joten turha alkaa minua haukkua. Toki kyseessä on av, joten haukkuminen ja alapeukut tulee kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:22"]Toki kyseessä on av, joten haukkuminen ja alapeukut tulee kuitenkin.
[/quote]
Olethan nyt kuitenkin ymmärtänyt, että haukkumisen aloitit sinä itse? Asiasi olisit voinut sanoa rakentavamminkin.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suu auki, kerran se vaan kirpaisee. Aiotko jatkossakin surkutella ja ruoskia itseäsi, kun et avannut suutasi ja terapia menee hukkaan? Koska näinhän käy joka käynnin jälkeen, jos jänistät. Kukaan muu ei osaa lukea ajatuksiasi tai osaa kysyä just sitä avainkysymystä, joka tekee kertomisesta helppoa. Ratkaisun avaimet on sun käsissä. Vain sinä voit kantaa oman vastuusi tai paeta sitä. Rohkeasti epämukavuusalueelle vaan, että tilanne saadaan käännettyä.
Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Terapeutti, jonka palkan te maksatte _tuomitsee_ no voi hui! ;) Annat liikaa painoa muiden (jopa vieraiden ihmisten) mielipiteille. Siinähän mulkoilevat, mitä väliä? Haters gonna hate!
Aloita ap täällä. Kerro anonyymisti täällä se ydinasia.
Ok, en nyt ymmärrä tuota 16:n poittia ollenakaan, mutta kyllä, minua itseäni ottaa päähän minä itse kun en saa/saanut suutani avattua ja kakisettua onglmaa ulos.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:29"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:22"]Toki kyseessä on av, joten haukkuminen ja alapeukut tulee kuitenkin.
[/quote]
Olethan nyt kuitenkin ymmärtänyt, että haukkumisen aloitit sinä itse? Asiasi olisit voinut sanoa rakentavamminkin.
4
[/quote]
Ei kiinnosta vittujakaan. Raivostuttava ihmistyyppi thats it. Enkä todellakaan usko, että rakentavampi viesti olisi juuri vaikuttanut, koska mielipiteeni eroaa ketjun enemmistöstä. Se riittää täällä...
Riippuu varmaan paljon myös terapian vetäjästä? Me käytiin miehen kanssa pari kertaa ja meillä oli aivan ihana terapeutti. Kuunteli, kyselin ja antoi vinkkejä. Meille oli selkeesti apua noista parista kerrastakin.
Kävimme surkeassa pariterapiassa. Oli entinen Väestöliiton pariterapeutti, mutta nyt Yths:ssä.
.
Se oli koko ajan miehen puolella ihan kaikessa. Mieheni esimerkiksi ei tehnyt sille määrättyjä tehtäviä ja terapeutille oli ihan ok, että mä vaan ne teen. (Esim antoi kerranvtehtäväksi keksiä ja noudattaa viikon kolmea asiaa, joiden ajattelee olevan puolisolle mieliksi. Miehen mielestä hän on täydellinen, joten ei sitten tehnyt mitään jne jne.
Eikö löydy keneltäkään kokemusta? Tai edes jotain lohduttavaa sanottavaa. Miehen kanssa en pysty nyt juttelemaan, eikä muut tiedä koko terapiasta. Ahdistaa.
ap