Lue keskustelun säännöt.
Että osaakin olla elämäntilanne...
20.09.2006 |
Paljon vastoinkäymisiä itsellä ja nyt myös jotain kummallista omilla vanhemmilla. Olen juuri käynyt läpi riskiraskauden. Makasin 7 viikkoa sairaalassa, mutta vauva syntyi silti keskosena. Kotona 2 lasta. Omaa sairaalassaoloaikaani seurasi vauvan luona sairaalassa oloaika. Kamala ikävä vauvaa ja huoli terveydestä (välillä pelättiin aivoverenvuotoa ja ties mitä). Vauva voi nyt hyvin ja on jo kotona. Tosin pieni ja painon nousua seuraillaan. Minä taas olen kärsinyt vauvan syntymästä lähtien vaikeasta lääkeaineallergian laukaisemasta ihottumasta, joka on levinnyt koko vartaloon - kutisee ja vaatii jatkuvaa rasvausta. Pieni vauvamme valvottaa minua ja kun vauva nukkuu, valvon ihottuman aiheuttaman kutinan vuoksi. Tänään isäni soitti ja sanoi, että äitisi on sairastunut masennukseen. Häntä pitäisi tukea, eikä saisi kertoa mitään vaikeuksia. Äitini on oikeastaan ainoa ystäväni koko paikkakunnalla (jonne olemme vasta muuttaneet). Minusta ei irtoa nyt mitään apua muille. En pysty itse nukkumaan ja tarvitsisin juuri nyt eniten äitini tukea. Ahdistaa.
Kommentit (7)
Jossain vaiheessa helpottaa, koeta kestää sinne asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli vuosi sitten ihan karmea sumppu tämä elämä, jossain vaiheessa vastoinkäymisiä oli sellainen nippu että jos olis tullut vielä yksikin juttu lisää niin olisin varmasti seonnut tai heittänyt pyyhkeen kehään lopullisesti. Jollain ihmeellä sitä vaan jaksoi, ja nyt vuotta myöhemmin elämä on taas ihan mukava juttu :) Jaksamista siis....
Olisi ehkä hyvä käydä tämä viime kuukausien kaaos jotenkin läpi. T. Ap
mutta mulla oli akuutti kriisi vauvan syntymän jälkeen. Neuvolasta sain lähetteen terveyskeskuksen psykologille ja häneltä sitten vielä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on nyt itselläsikin rankka jakso meneillään, kun kerroit elämästäsi. Toisaalta masentunutta ihmistä voi joskus auttaa aivan pienillä arkeen liittyvillä asioilla. Onko äitisi ollut aiemmin masentunut? mikä silloin auttoi, tepsisikö sama apu myös nyt?
Anna ajan kulua ja ajattele päivä kerrallaan asioita, jos äitisi suostuu ota hänet arkeesi mukaan. Yhdessä voitte hoitaa vauvaa ja jutella, äitisi saa kokea olevansa tärkeä ihminen. Mitä masentuneen ihmisen tukeminen on? Onko siihen olemassa mitään tiettyä kaavaa? Älä mene kuitenkaan liikaa mukaan hänen masennukseen.
Voimia ja jaksamista!
sun pitää neuvolassa avoimesti puhua asioista, ne kyl osaa auttaa. elä jää yksin asioita miettimään, ahdistut vaan suotta lisää...
pienen lapsen vanhemmilla on muutenkin rankkaa valvomisten yms takia, saatikka sitten että pitäisi tukea myös muita...
jaksamista sulle toivotan!!-yökkö-