Miksi kukaan mies haluaisi nykymaailmassa parisuhteeseen?

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:29"]Enimmäkseen kuitenkin pahaa. Itse olen ollut ihan liian peloton menneisyydessä ja tehnyt vaan itseni haavoittuvaksi toisten luonnehäiriöille. Rakkautta ei ole oikeasti edes olemassa, paitsi jonkun psykoottisen päässä. Molemminpuolisena tunteena sitä ei ole, vaikka tämä yksi ihana romantikko niin kuvittelee. Sä ehkä tunnet jotain suuria tunteita, sun vaimo taas naureskelee kavereilleen miten hassu mies sillä on... Been there, done that.

Tunteet on opittuja ja jos sä olet katsellut liikaa romcomeja tai lukenut jotain romanttista viihdekirjallisuutta, sä olet ehkä oppinut, että on jotain tunteita ja nyt sä sitten kuvittelet ne omaan elämääsi. Aika säälittävää. Vrt. esim kuinka moni ihminen tuntisi aidosti vaikkapa fanaattista kiinnostusta jääkiekkoon jos sitä ei olisi jo lapsesta asti aivopesty ajattelemaan, että jääkiekko on kyllä mahtava peli jmsp. Sitten nämä 'aidosti' jääkiekkoa rakastavat uunot matkustelee ympäri maailmaa kannustamassa jotain ukkolaumaa lyömään kiekkoa, vaikka tuon psykoosin ulkopuolelle jääneille koko homma näyttää lapselliselta idiotismilta.

[/quote]

Et taida ymmärtää tunteita? Rakkaus on olemassa ja se on mitattavissa oleva asia. Mutta jos kuvittelet että se muuttaisi kaiken hyväksi niin olet laittanut liikaa odotuksia. Molemminpuolisena tunteena se on juuri hyvä, toispuolisena se vain vahingoittaa ja sellaisesta täytyy lähteä.

Luulin ennen vaimoani että kaikki rakkauskirjallisuus ja runot ovat vain liioittelua, ei minulla ollut sellaisia tunteita.Kyse on siitä että 'psykoosin' tulee olla molemminpuolista jotta se olisi parasta. Todellinen rakkaus on myrskyisää, repivää ja täyttä ihanuutta. Se on suuria tunteita. Samoin fanaattinen harrastus tuo elämään mielekkyyttä ja iloa, oli se sitten jääkiekkoa taikka postimerkkien keräilyä. Elämän salaisuus on intohimo, mutta ei sen tarvitse kohdistua toiseen ihmiseen. 

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:29"]Enimmäkseen kuitenkin pahaa. Itse olen ollut ihan liian peloton menneisyydessä ja tehnyt vaan itseni haavoittuvaksi toisten luonnehäiriöille. Rakkautta ei ole oikeasti edes olemassa, paitsi jonkun psykoottisen päässä. Molemminpuolisena tunteena sitä ei ole, vaikka tämä yksi ihana romantikko niin kuvittelee. Sä ehkä tunnet jotain suuria tunteita, sun vaimo taas naureskelee kavereilleen miten hassu mies sillä on... Been there, done that.

Tunteet on opittuja ja jos sä olet katsellut liikaa romcomeja tai lukenut jotain romanttista viihdekirjallisuutta, sä olet ehkä oppinut, että on jotain tunteita ja nyt sä sitten kuvittelet ne omaan elämääsi. Aika säälittävää. Vrt. esim kuinka moni ihminen tuntisi aidosti vaikkapa fanaattista kiinnostusta jääkiekkoon jos sitä ei olisi jo lapsesta asti aivopesty ajattelemaan, että jääkiekko on kyllä mahtava peli jmsp. Sitten nämä 'aidosti' jääkiekkoa rakastavat uunot matkustelee ympäri maailmaa kannustamassa jotain ukkolaumaa lyömään kiekkoa, vaikka tuon psykoosin ulkopuolelle jääneille koko homma näyttää lapselliselta idiotismilta.

[/quote]

Et taida ymmärtää tunteita? Rakkaus on olemassa ja se on mitattavissa oleva asia. Mutta jos kuvittelet että se muuttaisi kaiken hyväksi niin olet laittanut liikaa odotuksia. Molemminpuolisena tunteena se on juuri hyvä, toispuolisena se vain vahingoittaa ja sellaisesta täytyy lähteä.

Luulin ennen vaimoani että kaikki rakkauskirjallisuus ja runot ovat vain liioittelua, ei minulla ollut sellaisia tunteita.Kyse on siitä että 'psykoosin' tulee olla molemminpuolista jotta se olisi parasta. Todellinen rakkaus on myrskyisää, repivää ja täyttä ihanuutta. Se on suuria tunteita. Samoin fanaattinen harrastus tuo elämään mielekkyyttä ja iloa, oli se sitten jääkiekkoa taikka postimerkkien keräilyä. Elämän salaisuus on intohimo, mutta ei sen tarvitse kohdistua toiseen ihmiseen. 

[/quote]

Heh, olisi kauheaa elää maailmassa, jossa tuollainen psykoosi hallitsisi. Ylipäätään pidän mielisairauksia aika pelottavina.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:29"]Enimmäkseen kuitenkin pahaa. Itse olen ollut ihan liian peloton menneisyydessä ja tehnyt vaan itseni haavoittuvaksi toisten luonnehäiriöille. Rakkautta ei ole oikeasti edes olemassa, paitsi jonkun psykoottisen päässä. Molemminpuolisena tunteena sitä ei ole, vaikka tämä yksi ihana romantikko niin kuvittelee. Sä ehkä tunnet jotain suuria tunteita, sun vaimo taas naureskelee kavereilleen miten hassu mies sillä on... Been there, done that.

Tunteet on opittuja ja jos sä olet katsellut liikaa romcomeja tai lukenut jotain romanttista viihdekirjallisuutta, sä olet ehkä oppinut, että on jotain tunteita ja nyt sä sitten kuvittelet ne omaan elämääsi. Aika säälittävää. Vrt. esim kuinka moni ihminen tuntisi aidosti vaikkapa fanaattista kiinnostusta jääkiekkoon jos sitä ei olisi jo lapsesta asti aivopesty ajattelemaan, että jääkiekko on kyllä mahtava peli jmsp. Sitten nämä 'aidosti' jääkiekkoa rakastavat uunot matkustelee ympäri maailmaa kannustamassa jotain ukkolaumaa lyömään kiekkoa, vaikka tuon psykoosin ulkopuolelle jääneille koko homma näyttää lapselliselta idiotismilta.

[/quote]

Et taida ymmärtää tunteita? Rakkaus on olemassa ja se on mitattavissa oleva asia. Mutta jos kuvittelet että se muuttaisi kaiken hyväksi niin olet laittanut liikaa odotuksia. Molemminpuolisena tunteena se on juuri hyvä, toispuolisena se vain vahingoittaa ja sellaisesta täytyy lähteä.

Luulin ennen vaimoani että kaikki rakkauskirjallisuus ja runot ovat vain liioittelua, ei minulla ollut sellaisia tunteita.Kyse on siitä että 'psykoosin' tulee olla molemminpuolista jotta se olisi parasta. Todellinen rakkaus on myrskyisää, repivää ja täyttä ihanuutta. Se on suuria tunteita. Samoin fanaattinen harrastus tuo elämään mielekkyyttä ja iloa, oli se sitten jääkiekkoa taikka postimerkkien keräilyä. Elämän salaisuus on intohimo, mutta ei sen tarvitse kohdistua toiseen ihmiseen. 

[/quote]

Heh, olisi kauheaa elää maailmassa, jossa tuollainen psykoosi hallitsisi. Ylipäätään pidän mielisairauksia aika pelottavina.

[/quote]

Elämäsi on varmasti ihan mukavaa, mutta kuulostaa tylsältä ja pelkojen täyttämältä. Mitä haluat elämältäsi? Mitkä on tavoitteesi? Nautitko elämästäsi vai onko kyse vain siitä että minimoit kärsimyksesi?

Eikö tuo sama päde naisiinkin? Ennen miehet elättivät ja vaihtelivat autonrenkaita mut onneksi on mölkkybuffetti..

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:29"]Enimmäkseen kuitenkin pahaa. Itse olen ollut ihan liian peloton menneisyydessä ja tehnyt vaan itseni haavoittuvaksi toisten luonnehäiriöille. Rakkautta ei ole oikeasti edes olemassa, paitsi jonkun psykoottisen päässä. Molemminpuolisena tunteena sitä ei ole, vaikka tämä yksi ihana romantikko niin kuvittelee. Sä ehkä tunnet jotain suuria tunteita, sun vaimo taas naureskelee kavereilleen miten hassu mies sillä on... Been there, done that.

Tunteet on opittuja ja jos sä olet katsellut liikaa romcomeja tai lukenut jotain romanttista viihdekirjallisuutta, sä olet ehkä oppinut, että on jotain tunteita ja nyt sä sitten kuvittelet ne omaan elämääsi. Aika säälittävää. Vrt. esim kuinka moni ihminen tuntisi aidosti vaikkapa fanaattista kiinnostusta jääkiekkoon jos sitä ei olisi jo lapsesta asti aivopesty ajattelemaan, että jääkiekko on kyllä mahtava peli jmsp. Sitten nämä 'aidosti' jääkiekkoa rakastavat uunot matkustelee ympäri maailmaa kannustamassa jotain ukkolaumaa lyömään kiekkoa, vaikka tuon psykoosin ulkopuolelle jääneille koko homma näyttää lapselliselta idiotismilta.

[/quote]

Et taida ymmärtää tunteita? Rakkaus on olemassa ja se on mitattavissa oleva asia. Mutta jos kuvittelet että se muuttaisi kaiken hyväksi niin olet laittanut liikaa odotuksia. Molemminpuolisena tunteena se on juuri hyvä, toispuolisena se vain vahingoittaa ja sellaisesta täytyy lähteä.

Luulin ennen vaimoani että kaikki rakkauskirjallisuus ja runot ovat vain liioittelua, ei minulla ollut sellaisia tunteita.Kyse on siitä että 'psykoosin' tulee olla molemminpuolista jotta se olisi parasta. Todellinen rakkaus on myrskyisää, repivää ja täyttä ihanuutta. Se on suuria tunteita. Samoin fanaattinen harrastus tuo elämään mielekkyyttä ja iloa, oli se sitten jääkiekkoa taikka postimerkkien keräilyä. Elämän salaisuus on intohimo, mutta ei sen tarvitse kohdistua toiseen ihmiseen. 

[/quote]

Taitaa olla alkuhuuma menossa ja noussut vit*u päähän. Odotahan muutama vuosi niin silmät aukeaa. LoL.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:29"]Enimmäkseen kuitenkin pahaa. Itse olen ollut ihan liian peloton menneisyydessä ja tehnyt vaan itseni haavoittuvaksi toisten luonnehäiriöille. Rakkautta ei ole oikeasti edes olemassa, paitsi jonkun psykoottisen päässä. Molemminpuolisena tunteena sitä ei ole, vaikka tämä yksi ihana romantikko niin kuvittelee. Sä ehkä tunnet jotain suuria tunteita, sun vaimo taas naureskelee kavereilleen miten hassu mies sillä on... Been there, done that.

Tunteet on opittuja ja jos sä olet katsellut liikaa romcomeja tai lukenut jotain romanttista viihdekirjallisuutta, sä olet ehkä oppinut, että on jotain tunteita ja nyt sä sitten kuvittelet ne omaan elämääsi. Aika säälittävää. Vrt. esim kuinka moni ihminen tuntisi aidosti vaikkapa fanaattista kiinnostusta jääkiekkoon jos sitä ei olisi jo lapsesta asti aivopesty ajattelemaan, että jääkiekko on kyllä mahtava peli jmsp. Sitten nämä 'aidosti' jääkiekkoa rakastavat uunot matkustelee ympäri maailmaa kannustamassa jotain ukkolaumaa lyömään kiekkoa, vaikka tuon psykoosin ulkopuolelle jääneille koko homma näyttää lapselliselta idiotismilta.

[/quote]

Et taida ymmärtää tunteita? Rakkaus on olemassa ja se on mitattavissa oleva asia. Mutta jos kuvittelet että se muuttaisi kaiken hyväksi niin olet laittanut liikaa odotuksia. Molemminpuolisena tunteena se on juuri hyvä, toispuolisena se vain vahingoittaa ja sellaisesta täytyy lähteä.

Luulin ennen vaimoani että kaikki rakkauskirjallisuus ja runot ovat vain liioittelua, ei minulla ollut sellaisia tunteita.Kyse on siitä että 'psykoosin' tulee olla molemminpuolista jotta se olisi parasta. Todellinen rakkaus on myrskyisää, repivää ja täyttä ihanuutta. Se on suuria tunteita. Samoin fanaattinen harrastus tuo elämään mielekkyyttä ja iloa, oli se sitten jääkiekkoa taikka postimerkkien keräilyä. Elämän salaisuus on intohimo, mutta ei sen tarvitse kohdistua toiseen ihmiseen. 

[/quote]

Heh, olisi kauheaa elää maailmassa, jossa tuollainen psykoosi hallitsisi. Ylipäätään pidän mielisairauksia aika pelottavina.

[/quote]

Ei pelkoa, harvassa ovat miehet joilla tuo psykoosi ei parane ajan myötä. Vaihtunee tasaiseen kestovitutukseen tyyliin "tässäkö tämä elämä sitten oli ? "

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:29"]Enimmäkseen kuitenkin pahaa. Itse olen ollut ihan liian peloton menneisyydessä ja tehnyt vaan itseni haavoittuvaksi toisten luonnehäiriöille. Rakkautta ei ole oikeasti edes olemassa, paitsi jonkun psykoottisen päässä. Molemminpuolisena tunteena sitä ei ole, vaikka tämä yksi ihana romantikko niin kuvittelee. Sä ehkä tunnet jotain suuria tunteita, sun vaimo taas naureskelee kavereilleen miten hassu mies sillä on... Been there, done that.

Tunteet on opittuja ja jos sä olet katsellut liikaa romcomeja tai lukenut jotain romanttista viihdekirjallisuutta, sä olet ehkä oppinut, että on jotain tunteita ja nyt sä sitten kuvittelet ne omaan elämääsi. Aika säälittävää. Vrt. esim kuinka moni ihminen tuntisi aidosti vaikkapa fanaattista kiinnostusta jääkiekkoon jos sitä ei olisi jo lapsesta asti aivopesty ajattelemaan, että jääkiekko on kyllä mahtava peli jmsp. Sitten nämä 'aidosti' jääkiekkoa rakastavat uunot matkustelee ympäri maailmaa kannustamassa jotain ukkolaumaa lyömään kiekkoa, vaikka tuon psykoosin ulkopuolelle jääneille koko homma näyttää lapselliselta idiotismilta.

[/quote]

Et taida ymmärtää tunteita? Rakkaus on olemassa ja se on mitattavissa oleva asia. Mutta jos kuvittelet että se muuttaisi kaiken hyväksi niin olet laittanut liikaa odotuksia. Molemminpuolisena tunteena se on juuri hyvä, toispuolisena se vain vahingoittaa ja sellaisesta täytyy lähteä.

Luulin ennen vaimoani että kaikki rakkauskirjallisuus ja runot ovat vain liioittelua, ei minulla ollut sellaisia tunteita.Kyse on siitä että 'psykoosin' tulee olla molemminpuolista jotta se olisi parasta. Todellinen rakkaus on myrskyisää, repivää ja täyttä ihanuutta. Se on suuria tunteita. Samoin fanaattinen harrastus tuo elämään mielekkyyttä ja iloa, oli se sitten jääkiekkoa taikka postimerkkien keräilyä. Elämän salaisuus on intohimo, mutta ei sen tarvitse kohdistua toiseen ihmiseen. 

[/quote]

Voi voi, (lähes) kaikkihan tuon ovat teininä kokeneet, ajan myötä realismi palaa sinunkin elämääsi.

Jenkkileffat ja homomuoti on tehnyt selvää tavallisista suomalaisista miehistä. Not a chance. Parempi elää sinkkuna niin säästyy tappotuomiolta.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 12:52"]Miksi kukaan haluaisi oikeasti parisuhteeseen, mies tai nainen? Läheisriippuvaisten hommaa. Kivaa uuden miehen kanssa on alle vuosi, sen jälkeen pitää aina keksiä verukkeita millä niistä pääsee eroon. Laiskoja, ämmämäisiä valittajia tai sitten kusipää-ääliöitä ne on pohjimmaltaan kaikki, jotkut vaan peittelevät todellista luontoaan vähän paremmin kuin toiset.

Ja vaikka nainen olenkin, niin epäilen, että naisetkin ovat pohjimmiltaan joko läheisriippuvaisia, muuten epävarmoja ja onnettomia ja lääkitsevät sitten näitä ongelmiaan median ja yhteiskunnan lietsomalla ratkaisulla kaikkeen, eli parisuhteella.

Näytä mulle kypsä ihminen, ja mä näytän sulle vapaaehtoisen sinkun.
[/quote]Ei hätää, kyllä sinullekin vielä joku löytyy. :)

Miehethän ne nykyään on just niitä jotka sen parisuhteen perään itkevät. Totuushan on se, että naiset pärjäävät mainiosti ilman miehiä, mutta miehillä on yleensä koko elämänhallinta hukassa ilman naista. Nainen löytää seksiseuraakin aina kun haluaa, laadusta ei aina ole takeita kylläkään. Nainen voi halutessaan hommata lapsenkin, miehelle sekin on lähes mahdotonta. Naisilla on yleensä läheiset suhteet sukuunsa, miehet jäävät siinäkin yksin, eivät vaan osaa pitää sitä yhteyttä. Viimeistään siinä vaiheessa kun vanhemmat kuolevat, yksinäinen poikamies jää todella yksin. Naisilla on myös läheisiä ystäviä, miehillä vain kavereita. Naimisissa olevan miehen paras ystävä on yleensä oma vaimo.

Vela-pariskunnat taas ovat onnellisia tiettyyn pisteeseen, mutta kun ikää kertyy ja varsinkin jos toinen kuolee paljon ennemmin toista puolisoa, viimeistään siinä vaiheessa ollaan suorastaan kateudesta sairaita lapsellisia kohtaan. Koettu on moneen kertaan meidän suvussa. Tuttavapiirissä on tällä hetkellä yksi n. 50-v vela-pariskunta ja ovat todellakin olleet onnellisia ihan viime vuosiin saakka, elämä on kuulemma niin helppoa. Mutta nyt heistä on tullut todella raskaita ihmisiä, pelkkää kitinää ja valitusta, kolottaa sieltä ja täältä ja kaikki puheet kiertyy sairauksiin, elämän tylsyyteen ja merkityksettömyyteen, kaikki pyörii oman navan ympärillä. Ja tämä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus vela-pariskunnilla, jossain vaiheessa iskee synkkyys ja he vanhenevat yhtäkkiä 10-20 v, olemme kuin eri planeetalta tämän tuttavapariskunnankin kanssa.

Muistan aina isäni viimeiset sanat: "Minulla on ollut elämässäni kolme ihanaa ja rakasta naista, vaimoni ja kaksi tytärtäni".

Mitä sun puoliso sitten tekee kotona? Mä ainakin laitan ruokaa, silitän, pyykkään, kuskaan lapsia, käyn kaupassa, hoidan puutarhaa, keskustelen perheeni kanssa... 

N38

Ehkä joku mies vielä rakastuukin. Pillubuffetti voi tuntua aika vastenmieliseltä.

Samaa voi kyllä kysyä miehistä, että mihin moderni nainen sellaista tarvii? Itse olen päätynyt siihen etten tarvi enkä halua vakimiestä. Ennen miehet oli elättäjiä ja "miesten töiden" tekijiöitä kotona, nykyisin ei niinkään. Nainen voi elättää itse itsensä ja sen mitä ei osaa itse tehdä perinteisistä miesten töistä, voi teettää ammattilaisilla. Seksiä saa nainen halutessaan aina vielä helpommin kuin mies, jopa rumakin nainen jos riittää känninen yhden yön suhde (joita itse harrastan ainoastaan, kun en halua vakisuhteita). 

Jotkut vaan rakastuu ja haluu olla sen tietyn ihmisen kanssa. Esimerkiksi mun mies Espanjassa asuessaan (ei ole sieltä kotoisin) tapasi kuuman nuoren mimmin ja rakastu päätä pahkaa. Muutti Suomeen ja piti huolta kämpästä ja minusta täysin kunnes sai työn. Hyöty on se, että on naisen kanssa joka rakastaa häntä. Se on sinkkuna painanut muita naisia kylliksi, ei se pointti ole irtoseksi randomeiden kaa ja se et joku tekee sun tiskit niiku ÄITI aikoinaan

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 11:51"]

Mitä sun puoliso sitten tekee kotona? Mä ainakin laitan ruokaa, silitän, pyykkään, kuskaan lapsia, käyn kaupassa, hoidan puutarhaa, keskustelen perheeni kanssa... 

N38

[/quote]

Olet sitä ikäluokkaa, jolloin naiset vielä tiesivät paikkansa. Tämä koskee lähinnä nuoria (alle 3-kymppisiä) miehiä.

AP

Mihin miehiä tarvii ylipäätään, vinkuvat vaan. Siirryin naisiin, parempia sängyssäkin.

Katsopas, kun on erilaisia miehiä, ja erilaisia elämänkatsomuksia, toiveita, haluja yms. Shoppaile sinä buffeteissa vaan, ja nauti. Moni perhe-elämästä ja lapsistaan nauttiva, omasta vapaasta tahdostaan perheenisä, voi taas ihmetellä sun kantaasi.

En minäkään naisena tarvi suhdetta yhtään mihinkään, satuin vaan menemään ja rakastumaan eli suhteessa olen, kun elämä on onnellista.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 11:55"]

Katsopas, kun on erilaisia miehiä, ja erilaisia elämänkatsomuksia, toiveita, haluja yms. Shoppaile sinä buffeteissa vaan, ja nauti. Moni perhe-elämästä ja lapsistaan nauttiva, omasta vapaasta tahdostaan perheenisä, voi taas ihmetellä sun kantaasi.

[/quote]

Ei kukaan mies oikeasti halua tylsää perhe-elämää. Vain miehet, kenellä ei ole mahdollisuutta pärjätä esim. tinderissä ulkonäkönsä vuoksi, alistuvat siihen.

AP

Kun pääsen nykyisestä miehestä joskus eroon, en koskaan enää hanki uutta tilalle! Miehet sotkee ja heillä on ärsyttäviä tapoja, kuten kuorsaaminen joka yö. Pahinta on se jatkuva valittaminen kaikesta!