Onko enää työtä, jossa ei olisi koko ajan kiire

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 08:40"]Itse ainakin olen todennut ravintolan keittiön (ainakin näin opiskeluaikaan) mukavaksi. Jollet ole luukulla (vastaamassa siis annoksien kasaakisesta, niin on melko mukavaa. Kuunnellaan musiikkia ja jutellaan. Hauskaa hommaa. Toinen on tarjoilijan työ. Jos on hiljainen ilta niin ei paljoa töitä ja saa olla suht rauhallisella fiiliksellä. [/quote] OPISKELUAIKANA. Nää on näitä hommia jotka muuttuu radikaalisti kun meet oikeesti töihin. Koulussa opit taidon, niin töissä et kerkeä mitään ajatellakaan kun pitää olla kone joka käy 110-prosenttisesti kokoajan. Koulu on harrastus tällä ajalla työhön verrattuna.

[/quote]

Näin reilusti opiskeluajan jälkeenkin koen, ettei keittiötyö ole useinkaan mitenkään kiireistä ja tauot saa pitää rauhassa, koska niitä osataan arvostaa ja ne koetaan tärkeiksi. Hommia voi joskus olla jonossa, mutta eipä ne siitä mihinkään karkaa. 

Itse ainakin olen todennut ravintolan keittiön (ainakin näin opiskeluaikaan) mukavaksi. Jollet ole luukulla (vastaamassa siis annoksien kasaakisesta, niin on melko mukavaa. Kuunnellaan musiikkia ja jutellaan. Hauskaa hommaa. Toinen on tarjoilijan työ. Jos on hiljainen ilta niin ei paljoa töitä ja saa olla suht rauhallisella fiiliksellä.

Ei varmaan ole mitään yksittäistä ammattia, joissa nuo sinun vaatimukset täyttyisivät, vaan kyse on työpaikkojen erilaisista kulttuureista. Monilla työpaikoilla kahvi- ja ruokatauot ovat yleensä kyllä rauhoitettu, mutta ei tietysti kaikkialla. Asiakaspalvelutyössä rytmiä ei yleensä pysty itse paljon säätelemään, joten suosittelisin jotain toimistotyötä ja sitten etsimään sellaisen työpaikan, jossa arvostetaan säännöllistä rytmiä. 

Taksikuski. Vuoro on enimmäkseen sitä työn odottelua.

Kyllähän kiire on lisääntynyt. Ja siksi pitää oppia priorisoimaan. En esim itse lue kaikkia meilejä tms, vasn teen vasn pakolliset.mmoni homma hoituu itsestään. 

Toinen juttu on sitten asiakaspalvelutehtävissä olevat. 

Jos ei halua kiirettä, niin on "laiska". Tuon on juurikin nykyajan ja työelämän myrkky. Tehdään itselleen kiireestä uusi kilpailu ja palkitaan haukkumalla muut loisiksi ja laiskoiksi, jos ei pysy idioottimaisessa tahdissa, jossa yksi tekee 3:n työt kyseenalaistamatta ja ulisee kotona iltaisin miten väsynyt on ja kaikkialle sattuu.

Kyllä kiireetönkin tekee työtä, ei se luokittele sitä laiskaksi, kuten vähän yksinkertaisemmat asian ilmaisee ja ymmärtää.

Voisin väittää, että sinunkin jälkiä joudutaan korjaamaan ja siivoamaan, kun olet juosten kussut ne tehnyt mukamas "ripeästi".

Mulla ei yleensä ole kiire töissä. Ehdin auttaa asiakkaita kiireettömästi ja hyväntuulisena. Myyn erikoisliikkeessä elintarvikkeita, eräänlainen vanhanaikainen herkkupuoti. Työ on ihanaa. Menen aina mielelläni töihin. Kivat asiakkaat ovat tämän työn suola ja lisäksi saan myydä ihania tuotteita. Palkka ei hyvä mutta työ muuten niin antoisaa että en murehdi sitä. Ehdin kerätä säästöjä edellisessä työssä joten ei suuria rahahuolia. Olen vihdoin löytänyt itselleni mieluisan ja merkityksellisen työn.

Museo-oppaana työskennellessäni oli luppoaikaa ruhtinaallisesti. Pienemmän paikkakunnan museo kyseessä siis. Päivässä kävi muutama asiakas, joille pidin välillä opastetun kierroksen, osa halusi myös itsenäisesti kierrellä museota. Suurimman osan päivästä sain istua lukemassa kirjaa tai puuhailemassa muita omia juttujani samalla kun odottelin asiakkaita. Sopi minulle kyllä täydellisesti, harmi että oli vain kesätyö kun tuo kyseinen museo ei ole talvella auki. Onhan niitä kyllä sellaisiakin, jotka ovat auki ympäri vuoden.

Edelliseen lisäys vielä, että tauot sain pitää silloin kun itse halusin ja kahvia ehti juomaan niin paljon kuin jaksoi litkiä. :) Toki oli hieman yksinäistä työtä, kun ei ollut työkavereita, mutta minä olen introvertti muutenkin. Ja asiakkaille pääsi aina välillä juttelemaan.

Mulla on. Siivoan palvelutalossa, kaupungin palkkalistoilla.