Miksi mua nykyään suututtaa koko ajan kaikki?
Olen koko ajan vihainen ja kyyninen. Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Ei tee mieli pitää yhteyttä kehenkään kun kaikki tuntuu typeriltä ja suututtaa jo etukäteen kun ajattelen mitä ihmiset sanoo ja millaisia ilmeitä ja tapoja niillä on. Olen mieluiten yksin ja sekin suututtaa.
Kommentit (13)
Hormoneja minäkin veikkaan syyksi. Toisaalta itsellänikin on tänä keväänä ollut juuri samanlainen olo. Ihmiset tympäisevät.
Sama fiilis. Olen tosin mies, joten minuun ei voi soveltaa hormoniselitystä. (Ei kyllä naisiinkaan kannattaisi.)
Ihmeen monella samaa. Ap:n teksti vois olla myös kuin suoraan mun kynästä kirjotettu.
Auts, mitä sille hormonitoiminnalle voisi tehdä? Ulkoilen kyllä ja yritän pitää ruokavalion terveellisenä. Joskus oli hormonaalinen ehkäisy ja silloin ei suututtanut mutta oli muuten paska olo ja jalkoja särki usein. Hemmetin hormonit...
Perustetaanko kerho? Miehet saa tulla myös. ap (joka oli myös nro 7)
Vihaisuus, kyynisyys, yksinäisyys.... Masennuksen oireita minulla! Äärimmilleen masentuneena en mieti kuin omaa pahaa oloani, mutta lievemmin masentuneena olen aina tosi kiukkuinen.
Veikkaan minäkin masentuneisuutta jos noin koville ottaa. Hakekaa apua.
Viha ottaa helposti vallan. Rakkaus ja lempeys on vastalääke.
Miten te muutte pärjäätte sen tunteen kanssa? Mitä teette?
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:05"]
Sama fiilis. Olen tosin mies, joten minuun ei voi soveltaa hormoniselitystä. (Ei kyllä naisiinkaan kannattaisi.)
[/quote]
Niin, miehillähän ei erity mitään hormoneja ollenkaan. Harvemmin muistettu ja ymmärretty tosiseikka.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:05"]
Sama fiilis. Olen tosin mies, joten minuun ei voi soveltaa hormoniselitystä. (Ei kyllä naisiinkaan kannattaisi.)
[/quote]
Mies minäkin ja samoja fiiliksiä. Mua ei suututa mutta vituttaa melkein kaikki ja kyynisyys on lähes jatkuvaa. Monesti tuntuu että pitäisi karjua että koita nyt vittu tajuta! Vaikka mua vituttaa usein ja paljon niin huumorintajuni ansiosta en ole vielä tiltannut. Näen asiat ja sanon niistä siten että monia naurattaa vaikka haukun ja morkkaan. Tai voihan se olla sitäkin että näen epäkohdat turhan hyvin?
En tiedä, enkä pahemmin välitä mikä on syytä ja mikä seurausta. Olen vielä ns. sosiaalinen tyyppi joka tulee toimeen melkein kaikkien kanssa. Tuntuu vain että mitä enemmän ikää tulee sitä kyynisempi on. Naisena voisi laittaa menkkojen piikkiin mutta miehenä pitää keksiä joku muu syy. Vikoja on minussakin mutta on niitä muissakin.
Sama täällä.