Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi opetatte lapsenne syömään karkkia?
17.05.2015 |
Niin miksi? Eivät lapset osaa kaivata karkin ym. epäterveellisen herkun mussuttamista ellei sitä niille opeta ja totuta. Tuntuu kauhealta kun jo alle kouluikäiset kiskovat karkkia, sipsiä, suklaata ym. ravitsemuksellisesti täysin turhaa ja epäterveellistä moskaa. Pienten lasten kohdalla vastuu tässä on kuitenkin vanhemmilla ja ihmetyttää miksi joku varta vasten opettaa lapselleen pienestä pitäen herkkujen syöttämisen?
Luulen että alle kouluikäisen kohdalla muokataan jo hyvin pitkälti pohjaa myöhemmille ruokailutottumuksille. En siis ymmärrä miksi sitä karkkia ja muuta mättöä pitää antaa pikkulapsille? tai isommillekaan? Eilen kaupassa melkein inhotti kun pari 4-6v ikäistä muksua vinkui isälleen että miksei olla saatu herkkua tänään. Kauhea marina ja vaaditaan namia ihan kuin se olisi heidän oikeus. Tyytyväisinä sitten saivatkin karkkipussit molemmat. Mietin vaan että MIKSI nuokin on opetettu tuohon?
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:50"]
Meillä syödään makeaa, koska omat havainnot tukevat sitä, että niiden joille ruoka, myös herkut, ovat neutraali asia, on helpompi elää terveellisesti aikuisena. Ruoka on pysynyt ihan ruuan roolissa, sitä ei ole demonisoitu, siitä ei ole tehty elämää suurempaa asiaa eikä siihen ole liitetty voimakkaita tunteita (kuten syyllisyyttä sokerin syönnistä.)
Omasta mielestäni olen onnistunut. Herkkuja saa aina kun haluaa, niitä on monenlaisia, mut lapsille ei oikein maistu. Yksi päivä heitin pussillisen karkkia ja keksiä roskiin ja mietin että omassa lapsuudessani tällainen ei olisi ollut mahdollista. Karkki oli meille lapsille niin kielletty hedelmä, että oltaisiin syöty vaikka kuinka kovia ja vanhoja karkkeja ja pöydällä pölyttyneitä keksejä.
Sokeri on luonnontuote. Se ei ole huumetta, alkoholia tai tupakkaa. Se ei tapa. Siitä ei ole mitään haittaa jos sitä syö kohtuudella ja noudattaa ateriarytmiä. Jospa diabeetikko saa syödä pieniä määriä sokeria joka päivä ilman että sillä on minkään valtakunnan vaikutusta.
[/quote]
Tottahan diapeetikko "saa" syödä sokeria, lisää inskaa sitten vaan. Eri asia, onko siinä mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2v ei vielä karkkia syö, mutta maistanut on varmaan joskus kahvipöydässä tms.
Ajattelen kuitenkin, että siihen herkkujen antamiseen helposti ajautuu. Kaikessa ei voi olla täydellinen, eikä kaikki ole kaikille yhtä tärkeitä periaatteita. Jos minulta olisi kysytty ennen lasta, että annanko katsoa iPadia kaksivuotiaana, olisin sanonut että en todellakaan. Nyt kun meinaa jaksaminen loppua ja hermot mennä, kyllä ne videot lähtee joskus pyörimään... Enkä koe tästä oikeastaan huonoa omaatuntoa, asiat on miten on ja parhaani teen. Sama pätee karkkiin. en itse pahemmin syö, ja sillon harvoin kun ostan menee vielä läpi "aikuisten juttuna", mutta en osaa sanoa miten esim parin vuoden kuluttua. Luulen että annan muutaman syödä, jos itse syön. Jäätelöä ja pullaa tms saa silloin kuin aikuisetkin, en koe tätä ongelmaksi kun muuten syödään terveellisesti. Kuten joku sanoikin, ei se sokeri myrkkyä ole :) liikakulutuksesta ne ongelmat tulee.
Yksi syy mikä vielä tulee mieleen on myös työläät lapset tai vanhempien vaikea elämäntilanne. Jos oma lapseni syömälakkoilee, olen valmis antamaan sille mitä vaan mitä suostuisi syömään. Samalla logiikalla uskon, että äiti jonka lapsi huutaa kaupassa/bussissa aina kuin syötävä, antaa lapselle helpommin karkkia hiljennyskeinoksi. Vaikkei tämä hyvä tapa olekaan. Tarkoitan lähinnä sanoa ap:lle, että ole armollinen toisille. Aina ei ole elämä helppoa, ja joskus isä ei jaksa kaupassa kinuavia lapsia syystä tai toisesta mitä sinä et tiedä. Ja sillon kun sitä sortuu lapsensa lahjomaan, ei kaipaa kyräileviä katseita selkäänsä. Huolehdi omat lapsesi kuten hyvältä tuntuu, ja niin kauan kuin kaupassa näkemäsi isä ei osta lapsilleen olutpulloja, anna hänen tehdä rauhassa ja ilman häpeää omat päätöksensä. Ei sinun sokerittomat lapset sen parempia ole.
Meillä ei osteta karkkia kuin harvoin lapsille, ehkä kerran kuussa. Mutta onhan sitä tarjolla muualla, kyläpaikassa jne. Oon yrittänyt olla melko tiukka herkkujen suhteen mutta en kuitenkaan liian jyrkkä. Joku on kuitenkin mennyt pieleen koska lapseni (4v ja 7v) ovat juurikin kuin nälkäiset ajokoirat kun jotain herkkuja jossain näkevät. Hävettää. Rohmuavat kaksin käsin eikä mitkään kiellot auta, ei ne edes kuule kun himo jyllää yli.
Olenkin miettinyt että pitäisikö mun löysätä herkuttelua, hankkia kotiin enemmän herkkuja niin niiden ei tarviis sit muualla tuolleen käyttäytyä. En vaan haluis koska se tuntuu niin hölmöltä tarjota lapsilleen epäterveellisiä juttuja kun normaalisti ne tyytyy ihan hyvin esim porkkanaan ja omenaan eikä sinänsä kotona ja arjessa herkkuja edes kysele.. Mutta sitten kun jossain jonkun keksikupin näkevät niin menevät ihan villiksi. :(
Itse en muuten koskaan saanut lapsena karkkia, ehkä joskus 9-10v opin vasta syömään sitä. Eikä sitä senkään jälkeen kovin usein nähnyt. Olin ujo ja arka, en uskaltanut edes pyytää. Kotona syötiin aina terveellistä kotiruokaa.
Kun menin lukioon, lähdin joka ruokatunnilla kauppaan ja ostin herkkuja, jätin kouluruuan välistä. Kun muutin omaan kotiin, en ekan vuoden aikana laittanut kertaakaan oikeaa ruokaa. :D
Minulle karkki, pulla ja keksi, sokeroitu jogurtti, sokerimurot jne. kuuluu samaan kategoriaan, ja niitä on tarjolla kätyännössä joka päivä. Mietitään nyt vaikka huhti-toukokuuta. On pääsiäiset, vaput, äitienpäivät, eli kakkua, munkkia, pääsiäismunia monena päivänä. On pitkiä viikonloppuja jolloin ollaan jossain reissussa ja joka kyläpaikassa on jotain tarjolla. Huhtikuu on käytännössä täynnä synttäreitä, niitä juhlitaan ensin viikolla päiväkodissa ja viikonloppuisin on kaverisynttäreitä. Kohta alkaa ylioppilas- rippijuhla - ja hääjuhlakausi, kesälomareissut, jätskinsyönti torilla, on yökylästelyt kavereiden kanssa herkkujen aknssa ja pitkään valvotut kesäillat mökillä, kun on vieraita ja pöytä notkuu kaikesta ihanasta.
Jos alkaisin herkkupoliisiksi en ehtisi muuta tekemäänkään. Ihan aidosti arvostan heitä, joiden kotona ei herkkuja näy, itse en siihen kykene.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:06"]
En ole eritysemmin opettanut. Karkkia meillä on jos on satuttu ostamaan. Karkista ei ole tehty mitenkään numeroa. Lapsi saattaa ottaa pari karkkia jos annan. Syö ne ja se siitä. Koskaan ei ole kaupassa mankunut karkkia. Kaverinsa kotona karkki ja sokeri on tiukasti pannassa ja paha mörkö. Tilaisuuden tullen tämä lapsi vetää karkkia kaksin käsin ja hurjat määrät. Oma lapseni katsoo touhua ihan ihmeissään.
[/quote]
Näitä lapsia aina näkee välistä jotka hotkii makean kuin nälkäinen ajokoira aina kun sitä käsiinsä jostakin saavat, ja tekee oikein pahaa nähdä kuinka kova syyllisyys sillä lapsella on siitä, että hän syö makeaa. Käy aina vähän surku näitä, että ei se lapsikulta ole mikään iso juttu että syö asioita jotka maistuu hyvältä. Syö vaan ja nauti elämästäsi. Sitä varten meillä makuaisti on, että voidaan sitäkin kautta saada elämyksiä.
[/quote]
Monet lapset ahtaa sitä karkkia kun henkensä edestä vaikka sitä olisi usein saatavilla eikä olisi mitenkään kiellettyä. Esim siskoni muksut, herkkua saavat useita kertoja viikossa, eli ei ole mitenkään kiellettyä heillä se. Silti lapset kiskoo viimeistä sokerimurua myöten kaikki mitä kaapista löytyy, mitään rajaa ei koskaan tunnu tulevan vastaan. Kyllä ihmisillä on luontainen valmius tykätä makeasta mutta enpä tiedä onko se karkin syöttäminen hyvä juttu siltikään? itse en opettaisi jos lapsia olisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on karkkia kotona aina, kulho pöydällä tai kaapissa ja 5-vuotias poika saa ottaa siitä aina kun haluaa. Mutta eipä haluakaan usein, joskus syö muutamia ja voi olla monta päivää syömättä yhtään karkkia (kuten minä itsekin) Luulisin että kun karkki ei ole kiellettyä niin se ei houkuttelekaan niin paljon. Toimii meillä.
En haluaisi vertailla lapsia tai vanhemmuutta mutta kyllä oikeasti minunkin mielestäni on aika kamalaa kun pienille lapsille syötetään hirveät määrät karkkia yms. Esim. minulla 5v poika ja kaverilla 6v poika. Oma lapseni ei ole oppinut syömään karkkia koska ei kotonakaan syödä sitä, ei minä eikä mies. Joskus kesällä syö jätskin ja kaverisynttäreillä on toki karkkia maistanut. Kaverin poika syö useita kertoja viikossa karkkia, suklaata ja juustonaksuja. Kun kyläilllään puolin ja toisin niin kyllä se on tämä kaverin poika joka on kinuamassa keksiä,pullaa ja muuta namia. Kiskoo näitä myös hirveitä määriä. Eli ainakin meillä kumoutuu tuo väite että ne lapset jotka ei kotona saa niin ahtavat sitä sitten kylässä. Eivät ahda kun eivät ole tottuneet siihen kotonakaan.
Ei siitä herkusta tarvi tehdä mitään hyshys hyihyi juttua mutta kun sitä ei vaan ole eikä näe meillä kotona sitä syötävän niin ei yksinkertaisesti ole oppinut herkun perään. Kaverilla taas on opetettu että herkkua saa usein ja lapsi kyllä sitä osaa vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää miten täällä moni syyllistyi selvästi aloituksesta ja puolustelee ettei se sokeri niin paha juttu ole. Noh ei ehkä se sokru, mutta miettikää miten paljon lisäaineita ym. turhaa noista löytyy! Energiaa tulee helposti aivan liikaa ja makeaan totuttaminen johtaa siihen että sitä syödään vaan suurempia määriä eikä mikään riitä. Puhumattakaan sipseistä ja muista suolaisista herkuista! Kyllä huomaa miksi moni äiti on niin läki ja lapset myös. Ei ole mitään hyvää syytä opettaa lapselle omia paskoja ruokailutottumuksia!
Tarvitseeko sitä muka erikseen opettaa? Ihminen on biologisesti ohjelmoitu himoitsemaan makeaa ja rasvaista ruokaa, koska niistä saa kaloreita. Aikoinaan se on ollut hyvin hyödyllinen piirre, vaikka nykyaikana siitä onkin lähinnä harmia.
En siis tosiaankaan allekirjoita tuollaista väitettä ettei lapset osaa kaivata herkkuja, sokerin ja rasvan makuun opitaan jo äidinmaidosta. Toisekseen lapsi kasvaessaan altistuu normaalisti ympäristön vaikutteille ja erilaisille mauille, vaikkei karkkia tarjoaisikaan. Joten 4-6-vuotias osaa kyllä haluta herkkuja, joko siksi että on edes kerran eläissään maistanut tai siksi, että tajuaa muiden ihmisten ja mainonnan kautta esim. karkin olevan jotain erityisen makeaa.
Asia erikseen tietty, miten lasta opetetaan suhtautumaan ruokaan. Ja kyllä minusta vanhemman syyllistävä tai häpeävä asenne herkuttelua kohtaan on vähintään yhtä kyseenalaista kuin ostaa lapselle karkkipussi ettei tälle tulisi paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivi täällä moi! Mulla on tähän asiaan ratkaisu. Kielletään sokeri! Samalla vois kieltää sen maidonkin. Ja gluteenikin on kuulemma myrkkyä. Kielletään siis kaikki!
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:08"]
Tarvitseeko sitä muka erikseen opettaa? Ihminen on biologisesti ohjelmoitu himoitsemaan makeaa ja rasvaista ruokaa, koska niistä saa kaloreita. Aikoinaan se on ollut hyvin hyödyllinen piirre, vaikka nykyaikana siitä onkin lähinnä harmia.
En siis tosiaankaan allekirjoita tuollaista väitettä ettei lapset osaa kaivata herkkuja, sokerin ja rasvan makuun opitaan jo äidinmaidosta. Toisekseen lapsi kasvaessaan altistuu normaalisti ympäristön vaikutteille ja erilaisille mauille, vaikkei karkkia tarjoaisikaan. Joten 4-6-vuotias osaa kyllä haluta herkkuja, joko siksi että on edes kerran eläissään maistanut tai siksi, että tajuaa muiden ihmisten ja mainonnan kautta esim. karkin olevan jotain erityisen makeaa.
Asia erikseen tietty, miten lasta opetetaan suhtautumaan ruokaan. Ja kyllä minusta vanhemman syyllistävä tai häpeävä asenne herkuttelua kohtaan on vähintään yhtä kyseenalaista kuin ostaa lapselle karkkipussi ettei tälle tulisi paha mieli.
[/quote]
Niin mitään välimuotoa ei ole kuin syyllistävä ja häpeävä asenne tai sitten karkin ostaminen kun lapsi sitä haluaa? En kyllä näkisi että se ettei pikkulapselle osta karkkia olisi jotenkin syyllistävää?? eiköhän vanhemmat tuossa iässä päätä muutenkin mitä ostetaan. Oikeiden ruokailutapojen opettaminen on vanhemman tehtävä.
T. Se jonka vanhemmat palkitsi ja antoi liian usein namia kun olin lapsi (= nykyinen lohtusyöjä jolla aina herkkuhimo kun siihen on tottunut, painoa valitettavasti 90kg) :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:49"]
Ei kohtuullinen karkinsyöminen, tai muidenkaan herkkujen, kenenkään terveyttä vie. Minusta on todellakin ok nauttia elämästä.
[/quote]
Näin juuri. Mä haluan, että lapset oppii et elåmästä voi nauttia ja kohtuullinen herkuttelu on ok. Säälittää ne lapset, joilta on kielletty kaikki hauska. Tottakai lapset nyt älyää mitä herkut on jos yhtään elävät normaalia elämää, johon kuuluu esim. ihmissuhteet ja juhlat. Musta hienompaa, että oppivat ite säätelemään pikkuhiljaa omaa käyttäytymistään. Kaikilla koulukavereilla, joilla oli kaikkea hyvää koko ajan kotona, ne pysyi siellä kaapeissa. Meillä ei ollut mitään karkkipäiviä eikä saatu jälkiruokia, ni ei kyllä ollut mitään itsekontrollia sen kerran kun sai herkutella.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:50"]
Meillä syödään makeaa, koska omat havainnot tukevat sitä, että niiden joille ruoka, myös herkut, ovat neutraali asia, on helpompi elää terveellisesti aikuisena. Ruoka on pysynyt ihan ruuan roolissa, sitä ei ole demonisoitu, siitä ei ole tehty elämää suurempaa asiaa eikä siihen ole liitetty voimakkaita tunteita (kuten syyllisyyttä sokerin syönnistä.)
Omasta mielestäni olen onnistunut. Herkkuja saa aina kun haluaa, niitä on monenlaisia, mut lapsille ei oikein maistu. Yksi päivä heitin pussillisen karkkia ja keksiä roskiin ja mietin että omassa lapsuudessani tällainen ei olisi ollut mahdollista. Karkki oli meille lapsille niin kielletty hedelmä, että oltaisiin syöty vaikka kuinka kovia ja vanhoja karkkeja ja pöydällä pölyttyneitä keksejä.
Sokeri on luonnontuote. Se ei ole huumetta, alkoholia tai tupakkaa. Se ei tapa. Siitä ei ole mitään haittaa jos sitä syö kohtuudella ja noudattaa ateriarytmiä. Jospa diabeetikko saa syödä pieniä määriä sokeria joka päivä ilman että sillä on minkään valtakunnan vaikutusta.
[/quote]
Samaa mieltä ja samat kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti nää sokerinatsit ei sitten anna lapsilleen huonoa esimerkkiä alkoholi- tai tupakkatuotteita ostamalla.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 15:08"]
Tarvitseeko sitä muka erikseen opettaa? Ihminen on biologisesti ohjelmoitu himoitsemaan makeaa ja rasvaista ruokaa, koska niistä saa kaloreita. Aikoinaan se on ollut hyvin hyödyllinen piirre, vaikka nykyaikana siitä onkin lähinnä harmia.
En siis tosiaankaan allekirjoita tuollaista väitettä ettei lapset osaa kaivata herkkuja, sokerin ja rasvan makuun opitaan jo äidinmaidosta. Toisekseen lapsi kasvaessaan altistuu normaalisti ympäristön vaikutteille ja erilaisille mauille, vaikkei karkkia tarjoaisikaan. Joten 4-6-vuotias osaa kyllä haluta herkkuja, joko siksi että on edes kerran eläissään maistanut tai siksi, että tajuaa muiden ihmisten ja mainonnan kautta esim. karkin olevan jotain erityisen makeaa.
Asia erikseen tietty, miten lasta opetetaan suhtautumaan ruokaan. Ja kyllä minusta vanhemman syyllistävä tai häpeävä asenne herkuttelua kohtaan on vähintään yhtä kyseenalaista kuin ostaa lapselle karkkipussi ettei tälle tulisi paha mieli.
[/quote]
Niin mitään välimuotoa ei ole kuin syyllistävä ja häpeävä asenne tai sitten karkin ostaminen kun lapsi sitä haluaa? En kyllä näkisi että se ettei pikkulapselle osta karkkia olisi jotenkin syyllistävää?? eiköhän vanhemmat tuossa iässä päätä muutenkin mitä ostetaan. Oikeiden ruokailutapojen opettaminen on vanhemman tehtävä.
T. Se jonka vanhemmat palkitsi ja antoi liian usein namia kun olin lapsi (= nykyinen lohtusyöjä jolla aina herkkuhimo kun siihen on tottunut, painoa valitettavasti 90kg) :(
[/quote]
Tuota sinun pitäisi kysyä aloittajalta, sillä minä en väittänyt etteikö välimuotoja olisi (jos luet tarkemmin niin päinvastoin). Jos kyse on vain siitä ettei halua ostaa omalle lapselleen karkkia ainakaan kovin nuorena niin ok. Mutta jos näen tai kuulen jonkun suhtautuvan herkutteluun ylipäätään kuin se olisi jokin luonnoton/opetettu "synti" jolta lasta pitäisi varjella, niin mielestäni se ei ole ihan tervettä - ja se on syyllistävää, nimittäin lasta kohtaan. Ihminen kun ei suhtaudu luonnostaan syömiseen pelkkänä ravinnontankkauksena, vaan siihen väistämättä kuuluu mm. makujen tuoma mielihyvä ja sosiaalisuus. Ja tämä asiat ovat tärkeitä ottaa huomioon myös oikeiden ruokailutottumusten opettamisessa.
Sinun tapauksessa tietty ikävää, että vanhempasi ovat korvanneet kasvatusta/hoivaa herkuilla, ja se on se toinen ääripää.
Kaikkea voi syödä kohtuudella. Niitä herkkujakin. Myös alle kouluikäiset! Itse olen kasvanut lapsena nakkikastikkeella, perunalla. Vihanneksia en muista ikinä olleen, muutenkaan mitenkään ruanlaittajia huoltajani eivät olleet. Joka päivä ei edes lämmintä ruokaa, mussutettiin lenkkimakkaraa ja leipää. Joten voisi olettaa, että aikuisenakin olen nirso ruan suhteen (vanhempani ovat edelleen nirsoja makkaraihmisiä).
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:48"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:42"]
Hyvä kysymys. Itsekin sitä olen miettinyt, kun meillä mässytetään ihan liikaa.
jotenkin se vaan on lipsunut. Me aikuiset itse syödään namia ja sipsejä. meillä ukko usein palkitsi lapsia hyvällä. Enemmän kuin minä. Ei oo iin helppoa olla vahtina. Ja tosiaan nää on oppineet nauttimaan. Ja yhdellä jo paikka hampaissa kolmannella luokalla.
verensokeriin ja hampaisiin meillä vaikuttaa. Ylipainoon ei. Liikkuvat paljon ja ovat liikunnallisia ja sopusuhtaista.
hampaat eniten meillä mua huolettaa. Ja toki diabetesriskikin on, jos enemmän. Onneksi syövät myös normaalia ruoka.
[/quote]
Kannattaa lopettaa herkuilla palkitseminen ettei lapsista tule aikuina tunnesyöjiä. Siitä on tosi hankala päästä eroon ja ylipaino + muut terveysongelmat on oikeasti vakava juttu. Mua palkittiin aina lapsena herkuilla, jos oli kurjaa niin äiti osti namia että tulee parempi mieli. Toisaalta myös myönteisiä tunteita palkittiin nannalla. Oikeastaan ei ollut niin pientä surua tai iloa etteikö herkkua olisi sen takia ostettu. Minua myös palkittiin herkulla. Kärsin tästä TODELLA paljon!! pääsin eroon tunnesyömsen koukusta aikuisena mutta vaikeaa oli ja vieläkin on vaikeaa olla ostamatta sitä suklaalevyä kun on pahamieli yms. :(
[/quote]
Minä en koskaan saanut kurjaan oloon karkkia lapsena. Kaikki makea oli muutenkin pahasta. Kerran viikossa sain pienen pussin nameja + jouluna suklaata. Kun muutin omilleni tilanne repesi liitoksistaan. Elin herkuilla ja voisin tehdä sitä edelleenkin. Lihoin 40kg. Kärsin ahmimishäiriöstä ja olen totaalinen tunnesyöppö. Oma lapseni saa syödä makeaa, ei kuitenkaan joka päivä. En kriminalisoi karkkia, enkä ole syyttävä jos tekee mieli herkkuja. Toivottavasti hän saa tervepäisemmän elämän.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:51"]
Meillä on karkkia kotona aina, kulho pöydällä tai kaapissa ja 5-vuotias poika saa ottaa siitä aina kun haluaa. Mutta eipä haluakaan usein, joskus syö muutamia ja voi olla monta päivää syömättä yhtään karkkia (kuten minä itsekin) Luulisin että kun karkki ei ole kiellettyä niin se ei houkuttelekaan niin paljon. Toimii meillä.
[/quote]
Meillä on myös näin. Lapset 9v ja 5v.
Lapsuudenkodissani oli todella tiukka kuri karkkien ja muiden herkkujen kanssa. Voitte uskoa, että synttäreillä se olin minä, joka käytännössä asui tarjoilujen ääressä ja kun aloin tienata omaa rahaa, ne menivät herkkuihin. Tuntui aina siltä, että olisin jäänyt jostakin paitsi. Meni vuosia, että opin syömään karkkia maltillisesti.
Alue: Aihe vapaa
Miksi monet ajattelee että elämästä nauttiminen vaatii herkkujen syöntiä? Eikö vaan yhdessä olo ja mieleinen puuhastelu riittäisi? ja mitä ruokaan tulee niin voihan ruokakin olla hyvää ja nautinnollista olematta epäterveellistä. Karkkihan on teollista moskaa eikä pelkkää sokeria.