Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miten tästä eteenpäin? :'(
17.05.2015 |
Miten tästä eteenpäin? Valtava itseinho, ahdistaa kaikki, oleminen ja tekeminen. Tunnen että olen ulkopuolinen. Pelkään elämää. Olen yksinäinen, ei mitään puhuttavaa kenenkään kanssa. En kykene iloitsemaan, en juurikaan mistään. Tämän viestin kirjoittaminenkin ahdistaa. Koen olevani todella tyhmä, siis en usko että onnistuisin koulumaailmassakaan. Olen työssä käyvä, perheellinen. Sekava teksti, tiedän. Mutta jotenkin pakko purkaa. Jos kysyttävää, koitan parhaani mukaan vastata.
Kommentit (19)
Oletko masentunu? Kuulostaa vähän siltä. Yritä päästä terapiaan purkamaan tilannettasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin epätoivoista. Todettu masennus ja lääkkeetkin löytyy! Jihaa! Mutta entäpä tämä kaikki muu? Pelottaa kohdata ihmisiä, kuitenkin kaipaisin ihmisten seuraa. Hävettää olla MINÄ. Olen epävarma ja huonolla itsetunnolla varustettu yksilö. En osaa puhua mistään kenenkään kanssa. Kaupassa käyminenkin on yhtä tuskaa.. ap
Mulla pelottaa mennä sinne terapiaan. Voi kun tietäisitte kuinka paljon vihaan itseäni. :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Step by step. Tee vaikka pelottaaakin, askel kerrallaan. Selätä pelko yksi kerrallaan. Mene ihmisten ilmoille. Puhu ihmisille, anna itsellesi armoa, vaikka ei heti onnistuisikaan. Kun kohtaat pelkoja, olet oikealla tiellä. Mitä kauemman aikaa vältät pelon kohteita, sitä suuremmaksi ne kasvavat.
Olen jotenkin vaan jäänyt yksin. Tai mahdollisesti jättäytynyt yksin. Tää on aivan kamalaa! Päivät vaan kuluu ja mikään ei muutu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10. Toivon sinulle kaikkea hyvää. <3 kunpa voisimmekin olla yhdessä, ymmärtäisimme ainakin toisiamme. Jaksaisin ehkä eteenpäin kun oikeasti löytäisi jonkun joka ymmärtäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan itseäni senkin takia, että olen kateellinen ja katkera joillekin ihmisille, koen olevani huonompi kuin muut. Satutan takuulla läheisiäni olemalla tällainen luuseri paska. Tunnen menettäneeni yhteyden jopa omiin vanhempiini ja sisaruksiini. Joiden kanssa kuitenkin ollut hyvin läheinen. Kadehdin eksääni, jolla tuntuisi menevän todella hyvin nykyisin. Että mä vihaan itteäni. Oon varmaan joskus kuvitellut olevani parempi kuin muut ja ehkä jopa ylenkatsonut muita. Olipa kamala tunnustus. Hävettää. Kaippa se on sit niin että pilkka osuu omaan nilkkaan. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:36"]Olen jotenkin vaan jäänyt yksin. Tai mahdollisesti jättäytynyt yksin. Tää on aivan kamalaa! Päivät vaan kuluu ja mikään ei muutu. Ap
[/quote]
Yksin? Mutta olet perheellinen? Ja sulla on myös töitä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näin on. Työ löytyy ja perhe. Aamulla töihin ja töiden jälkeen kotiin. Piste. Ei muuta elämää. :'( ap
Minä ihan samoissa tunnelmissa. Kohta kymmene vuotta takana. Nyt on niin ahdistavaa, että olen päättänyt ottaa itseni hengiltä tämän kesän aikana. Yritän sitä ennen järjestää lasten asitat ja paperiasiasiat mahdollisimman helpoiksi jälkeenjääville.
Mikä tässä yhteiskunnassa on vikana, kun meitä pahoivoivia on näin paljon?!
Ei saa tappaa itseään, on etsittävä ilo ja tarkoitus pienen pienistä asioista!
En taida olla sukua Kajaanin miehelle. Päivät kuluu sohvalla känny kädessä ja telkkaria katsoessa. Säälittää nuo omat pienet. Haluaisin heille vain parasta mutta en saata heille sitä tarjota kun en kykene edes itsestäni huolehtimaan. Lapseni tuskin ovat onnellisia. Mutta tuskaa olisi heistä luopua, tekisi mieli huutaa että VIEKÄÄ HEIDÄT KAUAS POIS MINUSTA JOLLEKIN JOKA PYSTYY ANTAMAAN HEILLE YLLINKYLLIN RAKKAUTTA, HELLYYTTÄ, TURVALLISEN JA TASAPAINOISEN KODIN. itkettää ja pelottaa ajatuskin. Kun kuitenkin välillä lapseni halaavat ja sanovat rakastavansa, vaikka mä oon tällanen paska. Ap
Alue: Aihe vapaa
kyllä masennukseen apua saa