miten kasvattaa nelivuotiasta uhman aikaan?

Ihan älytön. Siis oikeasti, jo pitkään. Uhma alkoi 2-vuotiaana ja kausittaista ollut, mutta viimesen 2-3kk on ollut jo ihan älytöntä. Kyseessä siis tosiaan vähän reilu 4v lapsi. Ei tottele, vikisee ja kitisee ja kiukuttelee joka asiasta. Vitkuttelee, velmuilee, ei tottele. Sitten kun komentaa niin joko velmuilee ja naureskelee lisää, tai alkaa itkemään ja vääntää naamansa tuhannen mutkalle. Ollaan kokeiltu rauhallista keskustelua käyttäytymisestä, ollaan komennettu lempeästi ja on korotettu ääntä ja jäähyllä pidetty, isommista rikkeistä (leikkasi saksillaan mm. yöpaitansa) isompi rangaistus. On keskusteltu ja yritetty ratkasta pulmia. Lapsen kanssa touhutaan ihan samaan malliin kun ennenkin ja on paljon yhteisiä juttuja ja puuhailuja. Saa kuluttaa energiaansa arkipäivisin päiväkodissa, iltapäivisin vielä vanhempien kanssa ulkoillen tai muuten puuhaillen ja viikonloppuisin myös touhutaan jaksamisten mukaan (ulkoilua tai uintireissuja, hoploppia, metsäretkiä, pallopelejä...)

Mikä tässä nyt on oikea tapa toimia, kun ei mikään auta - ei edes ne jäähyt ja rangaistukset? Fyysinen kuritus on kielletty ja väärin joten älkää edes ehdotelko. Ollaan ihan loppu, tämä stressaa paljon ja alkaa pinna lyhentymään kyllä aika kärkkäästi nyt.

Onko tämä ihan normaalia, loppuuko tämä joskus, vai pitäiskö tästä jo huolestua?