Leski ja uuden onnen hehkuttaminen

Oletko kateellinen?

Elämä on. Joskus se kuolema ehtii ennen eroa, joskus ihminen ei vain luovuta ennen kuin pannaan luovuttamaan. Ja mitäpä siitä entisen puolison sukukaan loukkaantumaan, voihan vika olla leskessä ettei yhteiselämä ollut onnellista, toisen kanssa se voi leskellä hyvinkin olla, varsinkin ensimmäisen puoli vuotta.

No onhan toi nyt vähän outoa

Mistä olisin kateellinen? Ei vaan itsestä tunnu hyvältä että mun sukulaiseni ( se kuollut puoliso) on tuskin ehtinyt kulmetä haudassaan kun joku korvaa hänen paikkansa. aika tökeröä hehkuttaa sitä miten ei ole koskaan ennen ollut näin onnellinen. varsinkin kun vasta esitti surevaa leskeä-

Laitoin välit poikki leskeen, joka toimi noin. Helvetin tökeröä ja loukkaavaa lasta ja vainajan sukua kohtaan.

Toinen vanhemmistani kuoli sairastettuaan syöpää vuosia, joten ei siinä kauan mennyt kun toisella oli jo uusi. Olihan toista puoliskoa haudattu jo pitkään, syöpä uusi ainakin 10 kertaa ja joka kerta valmistauduttiin kuolemaan. Tämä oli kyllä kuolleen puolison toivekin, että suremaan ei jäädä. Myös sukulaiseni joutui hoitamaan puolisoaan kauan ja puoliso oli pari vuotta ennen kuolemaansa jo aika tiedoton, kaikessa hiljaisuudessa sukulaiseni otti uuden puolison ja hautasi sitten entisen. Molemmissa tapauksissa mitään hehkutusta ei kuitenkaan tapahtunut.

Kauhea leski tosiaankin. Tuo on hyvin julmaa.

Parempi, että leski jatkaa elämää. On lapsille raskasta, jos leski romahtaa ja jää yksin surunsa kanssa moneksi vuodeksi.

Pitäskö leskin surra sit loppuelämänsä menetettyä puolisoa?
Ei saisi koskaan hehkuttaa onneaan ja olla iloinen enää puolison poismenon jälkeen?
Kamala ajatuskin jos mieheni kuolisi enkä saisi uutta kumppania etsiä tämän tapauksen jälkeen miehen suvun takia. Joutuisin piilottelemaan elämääni ja elämään ilman rakkautta ja onnea.
Mä käsitän ja ymmärrän noi hehkutukset hyvänä asiana, että on saanut surun sijalle onnea ja rakkautta. Onko se väärin?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:13"]

Pitäskö leskin surra sit loppuelämänsä menetettyä puolisoa? Ei saisi koskaan hehkuttaa onneaan ja olla iloinen enää puolison poismenon jälkeen? Kamala ajatuskin jos mieheni kuolisi enkä saisi uutta kumppania etsiä tämän tapauksen jälkeen miehen suvun takia. Joutuisin piilottelemaan elämääni ja elämään ilman rakkautta ja onnea. Mä käsitän ja ymmärrän noi hehkutukset hyvänä asiana, että on saanut surun sijalle onnea ja rakkautta. Onko se väärin?

[/quote]

Lapsellekin hehkuttaisit kuinka ihana onni ja puoliso sulla nyt on? Vainajahan (lapsen isä/äiti) oli niin huono, hyvä vaan kun kuoli. Mieti hetki, miltä siitä lapsesta tuntuu? Ei varmaankaan arvosta sun onneas paskan vertaa. 

Ihmiset suree eri tahdissa. Se, että on löytynyt uusi rakas ja näyttää onnensa, ei varmaan tarkoita etteikö kunnioittaisi tai ikävöi kuollutta kumppania. Elämän kuuluukin jatkua. Oma mies kuoli puolitoista vuotta sitten, enkä osaisi vieläkään kuvitella uutta rakkautta. Mutta hienoa, että joku on päässyt elämän syrjään nopeammin kiinni. Mulla ainakin miehen suku nimenomaan sanoi, että jatka elämää äläkä laita omaa elämää pauselle. Nää on yksilöllisiä juttuja, kukin tyylillään ja jokaisella on oikeus onneen ilman toisten arvosteluja. Olisitte onnellisia henkilön puolesta.

Eiköhän se leski yritä vain nauttia täysin rinnoin elämästä kun on joutunut kohtaamaan kaiken katoavaisuuden.

Suruprosessi voi jatkua vielä kauan, vaikka uusi kumppani löytyisi. Eihän se uusi korvaa sitä vanhaa koskaan, vaan heille on eri paikka sydämessä. 

Itse laskimme veljeni hautaan vähän reilu puoli vuotta sitten ja toivottaisin hänen leskelleen uuden onnen koska tahansa. Ei se tarkoita ettei veli olisi ollut rakas puoliso. Hän ei vain ole enää täällä, ja hänkin varmasti haluaisi rakkaansa olevan onnellinen.

Lesken syli se on lämpöinen laulussakin sanotaan. Elämän tulee jatkua ja leskikin voi rakastua uudelleen ja elää onnellisena. Ei kannata mennä naimisiin jos saa hyvän leskeneläkkeen.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:13"]

Pitäskö leskin surra sit loppuelämänsä menetettyä puolisoa? Ei saisi koskaan hehkuttaa onneaan ja olla iloinen enää puolison poismenon jälkeen? Kamala ajatuskin jos mieheni kuolisi enkä saisi uutta kumppania etsiä tämän tapauksen jälkeen miehen suvun takia. Joutuisin piilottelemaan elämääni ja elämään ilman rakkautta ja onnea. Mä käsitän ja ymmärrän noi hehkutukset hyvänä asiana, että on saanut surun sijalle onnea ja rakkautta. Onko se väärin?

[/quote]

Lapsellekin hehkuttaisit kuinka ihana onni ja puoliso sulla nyt on? Vainajahan (lapsen isä/äiti) oli niin huono, hyvä vaan kun kuoli. Mieti hetki, miltä siitä lapsesta tuntuu? Ei varmaankaan arvosta sun onneas paskan vertaa. 
[/quote]

Nii, onhan se lapsellekin parempi nähdä miten isä/äiti rypee surussa ja itsesäälissä koko lopun elämäänsä. Ei jatka elämäänsä uuden kumppanin kanssa vaan itkee ja suree ikuisuuden. Oi miten ihanalta kuullostava lapsuus!
Kannattaiskohan sun nyt hetki miettiä asiaa?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:08"]

Kauhea leski tosiaankin. Tuo on hyvin julmaa.

[/quote] onhan toinen voinut ajatella eroa monta vuotta mutta se on vaan jäänyt ja kuolema tuli kehiin. Toinen pääsee surusta piankin löytämällä uuden kullan ja toinen suree hautaan sakka . Elämä on luotu elettäväksi.

No voi vittu nyt oikeasti. Kuollut on kuollut ja kuolemalta ei takaisin saa. Hyvä jos leski on saanut elämäänsä uuden onnen. Tuollaiset tekopyhät sukulaiset sylettää.

Leski ei tuolla kuollutta halvenna. Mutta te sukulaiset halvennatte paheksunnallanne leskeä. Miettikääpä miten SE vaikuttaa lapsiin. Lapset tuskin kuitenkaan ajattelevat äidistään niinkuin te.

Osanotot läheisenne kuolemasta. Käykää läpi asia asiantuntijan kanssa, kun se kerran noin koville ottaa.

Se, että leski pyhittäisi loppuelämänsä kuolleen puolison suremisen ja voivotteluun, ei ole hyväksi kellekään eikä se ole mikään kunnianosoitus kuolleelle puolisolle. Lapsillekin on helpompaa, jos leski jatkaa elämäänsä eikä katkeroidu. On ihan tutkittu juttu, että parisuhteessa olevat ovat yksinäisiä tyytyväisempiä elämäänsä ja elävät pidempään ja pysyvät terveempinä. Helpommalla pääsee, jos pystyy hyväksymään elämän ikävät tapahtumat ja pääsemään niistä yli. Eri ihmiset surevat eri tavoin ja ulkopuolisten voi olla vaikea tietää, mitä joku toinen on käynyt läpi.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:13"] Pitäskö leskin surra sit loppuelämänsä menetettyä puolisoa? Ei saisi koskaan hehkuttaa onneaan ja olla iloinen enää puolison poismenon jälkeen? Kamala ajatuskin jos mieheni kuolisi enkä saisi uutta kumppania etsiä tämän tapauksen jälkeen miehen suvun takia. Joutuisin piilottelemaan elämääni ja elämään ilman rakkautta ja onnea. Mä käsitän ja ymmärrän noi hehkutukset hyvänä asiana, että on saanut surun sijalle onnea ja rakkautta. Onko se väärin? [/quote] Lapsellekin hehkuttaisit kuinka ihana onni ja puoliso sulla nyt on? Vainajahan (lapsen isä/äiti) oli niin huono, hyvä vaan kun kuoli. Mieti hetki, miltä siitä lapsesta tuntuu? Ei varmaankaan arvosta sun onneas paskan vertaa.  [/quote] Nii, onhan se lapsellekin parempi nähdä miten isä/äiti rypee surussa ja itsesäälissä koko lopun elämäänsä. Ei jatka elämäänsä uuden kumppanin kanssa vaan itkee ja suree ikuisuuden. Oi miten ihanalta kuullostava lapsuus! Kannattaiskohan sun nyt hetki miettiä asiaa?

[/quote]

Argumentaation heikkoutta kuvastaa tuo "isäs oli niin huono että hyvä vaan että kuoli". Eipä ole missään sanottu että lapselle näin sanottaisi. 

Kyllähän eronnutkin saa hehkuttaa uutta onneaan ja tasapainoinen lapsi on iloinen vanhempansa puolesta, miksei leski sitten? Vähän haiskahtaa nyt kontrollointi ja vanhanaikainen pahkseunta, kas kun ette ole yrmeinä siitä ettei leski kulje mustissaan vuotta.

Kun on yhden puolison menettänyt ja käynyt surun läpi, uusi onni voi tuntua vielä arvokkaammalta kuin ilman menetystä tuntuisi.

Mitä sitä muista ja muiden tunteista välittää, oma vittu ja kyrpähän se jokaiselle tärkein on.