APUA hedelmällisyyteen 40+

Yksityiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin ulkomaille klinikalle missä saa suorittaa alkiodiagnostiikkaa rahaa vastaan. Näin ei edes yritetä siirtää epäkelpoisia alkioita, koska raskaus kuitenkin menisi hyvin suurella todennäköisyydellä kesken tai ei edes alkaisi.

Kävisin myös akupunktiossa. Voi mm. lisätä verenkiertoa kohdun alueella.

Lomapaketti ulkomaan lomakohteesta, missä mainostetaan ”conception moon” -pakettia, siihen kuuluu mm. ruuat, jotka edistävät raskautumista. Ainakin Karibialla on.

Huom. Te, jotka mainostatte luovutettujen sukusolujen käyttöä. Olen kuullut, että vanhemmat naiset tulevat huonosti raskaaksi luovutetuilla munasoluilla, siksi sijaissynnytys nousussa.

Olen lukenut paljon akupunktiosta, ja tuntuu hurjalta, että se voisi auttaa. Siis niinkin pieni asia. Mutta lähes jokaisella akupunktioklinikalla on näitä asiakkaiden ultraäänikuvia esillä netissä tyyliin "teidän avuilla tulin raskaaksi".  Ajattelin, että voihan sitä muutaman kerran kokeilla. Tuntuu vain niin uskomattomalta. 

ap

Ehdottomasti kannattaa! Tuskin ihmiset olisivat sitä tehneet tuhansia vuosia jossei se auttaisi. Kuuluisa jalkapallomanageri Arsene Wenger valmensi Japanissa ja kun hän siirtyi Englantiin, hän toi ensimmäisenä akupunktiohoidot pelaajilleen.

Jalkapallomanageri onnistui saattamaan pelaajat raskaaksi akupunktiolla? Mielenkiintoista.

Akupunktio ei nuorena kenenkään munasoluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että omilla munasoluilla on häviävän pieni mahdollisuus tulla enää raskaaksi. Suosittelen, että perehdytte kunnolla lahjamunasoluasiaan. Se vaatii yleensä oman surutyönsä ja luopumisen omien geenien jatkumisen ajatuksesta, paljon pohdintaa, keskustelua ja punnitsemista. Netistäkin löytyy kokemuksia ja tietoa monella kielellä. Ei kannata tyrmätä asiaa ennen perusteellista pohdintaa.

Itse olen raskaana lahjamunasolulla, ja asiaa täytyi työstää pitkään jotta olen sinut sen kanssa, mutta nyt on levollinen mieli ja odotan vauvan syntymää hyvillä mielin. Vanhemmuus on yhdessäoloa ja lapsen hoitamista ja hänen tarpeistaan huolehtimista, geenit on lopulta aika pieni tekijä siinä että tuntee itsensä äidiksi. Sitäpaitsi odottajan geenit ja kohdun olosuhteet vaikuttavat kehittyvään sikiöön, tätä kutsutaan epigenetiikaksi.

Voi olla, että lahjamunasolu ei ole teidän juttunne, mutta älkää tyrmätkö ajatusta heti ilman kunnollista harkintaa.

Kiitos vastauksestasi! Kirjoitinkin tuossa (yllä) mietteitä, joita minulla on viime päivinä herännyt lahjoitetusta sukusolusta. Yritän avata mieltäni. Kaikkea hyvää.

ap

Lisään tähän vielä sen verran, että meillä on yksi omilla soluilla ja ivf-hoidoilla saatu lapsi. Hänen kanssaan olen ymmärtänyt, että ainakin minulle äitiyden kokemus ja rakkaus lasta kohtaan syntyy siitä, kun hoivaan häntä joka päivä, näen hänen kasvavan ja kehittyvän, ja siitä miten leikimme ja puuhailemme yhdessä kaikkea kivaa. Olen imettänyt, kantanut kitisevää vauvaa, lohduttanut, pitänyt sylissä, ollut huolissaan ja kokenut lukemattomia onnen ja ilon hetkiä. Jos minulle selviäisi nyt, että klinikka olisi sählännyt, eikä hän olisi geneettisesti minun, en silti rakastaisi häntä yhtään sen vähempää.

Lahjasolulapsen mukana tulee tietenkin ylimääräistä hässäkkää, pitää päättää kenelle kertoo asiasta ja milloin, miten asia käsitellään lapsen kanssa (salaaminen lapselta ei ole suositeltavaa), lapsella voi olla geneettisiä puolisisaruksia jossakin, puolet geeneistä tulee tuntemattomasta lähteestä jne. mutta kaikkeen löytyy neuvoja ja hyväksi havaittuja toimintatapoja. Nämä vain täytyy työstää itsensä kanssa muiden asioiden ohessa.

En kiistä etteikö ajatusprosessi ole ollut pitkä ja välillä myös kivulias, mutta lopulta kyse oli siitä, että haluanko isomman perheen, kokea äitiyden vielä uudelleen, sekä antaa esikoiselle mahdollisuuden elämänmittaiseen sisarussuhteeseen, vai enkö halua. Vastaus oli kaikesta huolimatta selkeä, ja sillä tiellä nyt ollaan. Meillä on vaikuttanut käyneen hyvä tuuri esikoisen kanssa, mutta jälkeenpäin olen ajatellut että ehkäpä minun geenini eivät olekaan niitä joita kannattaa jatkaa (mm. paha endometrioosi, suvussa paljon syöpää jne jne.), ja lapsi saakin paremmat geenit joltain toiselta.

Täytyy muistaa, että lahjamunasoluhoito on kallista (ette ikäsi takia pääse enää julkiselle), ja se voi epäonnistua kokonaan tai vaatia useamman yrityksen, mikä on henkisesti raskasta ja tuo lisäkustannuksia. Lahjasolujonoon voi kuitenkin ilmoittautua, se ei vielä sido mihinkään. Lopullinen päätös tehdään vasta siinä vaiheessa kun jonossa tulee teidän vuoronne ja klinikalta tarjotaan tiettyä luovuttajaa. Prosessiin kuuluu pakollisena psykologin konsultaatio, jossa jutellaan näistä lahjasoluun liittyvistä tuntemuksista ja lapselle kertomisesta ym. ja psykologi tekee sen perusteella arvion puoltaako hän hoidon jatkamista.

Lukemieni kokemusten perusteella lahjasolun käyttämistä ei kaduta, lapsi tuntuu omalta, ja ennen lapsen syntymää isoilta ja ahdistavilta tuntuneet asiat menettävät merkityksensä kun lapsi syntyy ja häneen pääsee vihdoin tutustumaan.

Kaikkea hyvää sinullekin.

Kiitos, kun avasit kokemuksiasi lisää. 

Olen itsekin pohtinut, että ovatko minun geenini kuitenkaan ne parhaat mahdolliset. En soisi lapselleni esim. juuri tuota endometrioosia, tai sitten jos olisikin joku muu geneettinen syy, miksi lasta ei saisi alulle. Mieheni sen sijaan on ollut aina todella terve, kuten koko sukunsakin, joten tuntuisi ikävältä, jos hän ei haluamaansa lasta koskaan saisi. 

Voisihan sitä jonoon siirtymistä alkaa tässä edistämään muun ohella ;)

ap

Vierailija kirjoitti:

Menisin ulkomaille klinikalle missä saa suorittaa alkiodiagnostiikkaa rahaa vastaan. Näin ei edes yritetä siirtää epäkelpoisia alkioita, koska raskaus kuitenkin menisi hyvin suurella todennäköisyydellä kesken tai ei edes alkaisi.

Kävisin myös akupunktiossa. Voi mm. lisätä verenkiertoa kohdun alueella.

Lomapaketti ulkomaan lomakohteesta, missä mainostetaan ”conception moon” -pakettia, siihen kuuluu mm. ruuat, jotka edistävät raskautumista. Ainakin Karibialla on.

Huom. Te, jotka mainostatte luovutettujen sukusolujen käyttöä. Olen kuullut, että vanhemmat naiset tulevat huonosti raskaaksi luovutetuilla munasoluilla, siksi sijaissynnytys nousussa.

Kyllä alkiodiagnostiikkaa tehdään ihan Suomessakin. Meillekin tehtiin, ja vielä julkisella puolella, kun miehellä on tiedossa oleva kromosomivirhe. Yksityisellä varmaan kuka vain voi tämän palvelun ostaa.

Jos ollaan jo usemmassa ivf-hoifossa oltu ilman tuloksia, niin en rehellisesti sanoen kyllä usko, että greippimehu ja akupunktio auttavat? Vai onko täällä niitä, joilla on ap:n kanssa samanlainen tilanne siinä, että ivf:n jälkeen tultiinkin greippimehulla luonnollisesti raskaaksi?

Ja tuon edellå mainitun greippimehun idea on siinä, että sen pitäisi paksuntaa kohdun limakalvoa, jolloin alkion on helpompi tarrata siihen. En tosiaan tiedä, toimiiko tuo edes oikeasti, mutta jos alkiossa on vikaa niin ei se greippimehu sitä mitenkään korjaa. Limakalvo voi sitä paitsi myös olla paksu jo valmiiksi, vaikka olisi ongelmia hedelmällisyydessä.

Lahjasoluhoitoja ei Suomessa ainakaan tehdä kovin vanhoille (en muista ikärajoja), joten sen sijaan että kokeilisitte näitä "kotikonsteja", niin laittaisin tuon prosessin heti aluille. Siinäkin kun voi kestää, ennen kuin siihen pääsee, olettaen että tuo hoitomuoto yöipäätään sopii jos on ehdometrioosia.

Eihän mikään estä kokeilemasta näitä täällä saatu vinkkejä, näitä kotona kokeiltava konstejahan tämä ketju koskikin. Silti vähän suututtaa nämä, ketkä sanovat tulleensa raskaaksi heti kun hoitivat naapurin lasta/koiraa/mummoa tai lähtivät lomamatkalle rentoutumaan. Tässä ku ei ole mitään syyseuraussuhdetta todistettu, minkä lisäksi nämä vinkit eivät yleensä tule niiltä, jotka ovat jo yli 40-vuotiaita ja rankoistakin hoidoista tyhjin käsin palanneita.

Joo, kyllä se niin on, että kun munasolut iän ja/tai jonkin muun syyn takia on huonolaatuisia, ei niiden laatua pysty parantamaan millään lääketieteellisellä hoidolla, vitamiinilla, luontaistuotteella, meditaatiolla tai akupunktiolla. Ja kun munasolut ovat viallisia, niin raskaus ei onnistu vaikka mitä tekisi.

Lahjasolujoitojen yläikäraja saattaa vaihdella hieman klinikoittain, mutta luulen ettei hoitoja mielellään aloiteta yli 45/46-vuotiaille. Muutenkaan ei ole järkevää odottaa kovin pitkään, raskaus ja synnytys on kuitenkin kova koettelemus kropalle, ja riskit kasvaa vuosien kuluessa.

Me jonotimme luovuttajaa noin 9kk yksityisellä.

Noh ehkä voisi kokeilla vielä sitä kuukautiskuppia muistuttavaa kuppia. Estää lastia valumasta ulos laakin jälkeen. Tiedän yhden endoa sairastavan naisen joka käytti tuota kuppai ja tuli raskaaksi, mutta ei voi tietää. Endo on kyllä valitettvasti vakava lapsettomuuden aiheuttaja.

Endometrioosia, atopiaa. Kortisoni ja aspiriinikuurit pienillä annoksilla Ivf alkioiden laiton jälkeen alkaen ja lopettaen pari viikkoa postitiivisen testin jälkeen, kolme tervettä lasta (kaksoset ja yksönen). Sitä ennen kymmeniä keskenmenoja, soluissa/alkioissa ei ollut mitään havaittavaa vikaa, laatu priimaa.

Toivottavasti noiden ilkeilijöiden lemmikit kuolevat syöpään pitkään ja tuskallisesti.