Psykoterapia ajanut minut kuilun partaalle :(
Vanhojen traumojen kaivelu ja auki repiminen on tehnyt sen, että toimintakykyni on nykyään ihan olematon. Saan jatkuvasti takaumia lapsuudentraumoista joita en ollut edes muistanut ja ajatellut moneen kymmeneen vuoteen. Olen huonolla tuulella ja kärttyinen.
Entinen iloinen, pärjäävä ja tasapainoinen ihminen on vain muisto.
Jäänköhän tällaiseksi vai nouseeko tästä vielä ylös? Vuosi terapiaa jäljellä.
Kommentit (4)
Minä nousin ylös. Kaikki on nyt paremmin kuin ennen. Tunnistan tuon vaiheen, jossa pskaa nousee pintaan. Rohkeutta!
Vierailija kirjoitti:
Jos olit iloinen, pärjäävä ja tasapainoinen niin miksi menit terapiaan?
Tällainen kyseinen elämäntilanne on ihanteellinen psykoterapialle. Jos on pahasti masentunut tai pohjalla niin ei niitä asiota jaksa samalla tavalla käsitellä. On hyvä jos vaikesiin tapahtumiin on saanut jo etäisyyttä niin niitä voi käsitellä paremmin.
On tunnettua, että psykoterapiassa on vaihe, jolloin se sitoo voimavaroja.
Jos olit iloinen, pärjäävä ja tasapainoinen niin miksi menit terapiaan?