Lue keskustelun säännöt.
Jokainen päivä samanlainen
15.05.2015 |
Aamulla herään n.klo.4-5 että saan juoda yhden kupin kahvia, sitten aamupuuroa, samat hemmetin muumit ja puuhapetet, yritän laittautua ja samalla taistella uhmaikäisen taaperon kanssa. Sitten kauppaan tai kerhoon. Joka päivä on päästävä ulos kämpästä joka muistuttaa työleiriä, pyykit, tiskit, siivoaminen, pihan hoito ym. ym. Välillä menemme autoon ja kaupungille ja mietin että mitähän me täällä edes taas tehdään.. Väkisin yritän keksiä joka päivä jotain samojen kauppojen kiertelyä. Sitten kotiin syömään, päikkäreille ja illalla mies kotiin, minä yksin toiseen huoneeseen katsomaan telkkaria, kaipaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Viikonloput eroaa siten että menemme jopa Prismaan yhdessä kauppaan ja isovanhemille kylään, niin ja lauantaina yhdessä saunaan (josta on rentoutuminen kaukana) Ja sitten alkaa toinen viikko ja taas toinen viikko niin samalla tavalla.
Minulla ei ole ystäviä, eikä oikeastaan kavereitakaan yhtään. Iltaisin olen niin väsynyt ettei mitkään harrastukset innosta. Matkustella emme miehen yrityksen takia pysty ja mies ei muutenkaan ole innostunut yhtään mistään muusta kuin yritykseen liittyvistä asioista. Yritämme käydä kerhoissa, muskarissa. Niissä on omat porukat ja minä istun yksin tai leikin lapsen kanssa. Kaupungissa jossa asumme ei ole mitenkään helppo tutustua uusiin ihmisiin.
Helatorstaina mikään paikka ei ollut auki ja oli pakko päästä pois kotoa, niin kävimme ABC:llä kahvilla. Siellä oli joku nuorehko porukka bussin kanssa ilmeisesti laivalle tms. menossa. Istuin kyyneleet silmissä auton ratissa ja toivoin että minäkin olisin siellä iloisena pitämässä hauskaa. Mutta sen sijaan ajoimme taas kotiin syömään ja päikkäreille.
Kommentit (3)
Kuulostaisi siltä että olisi oikein hyvä ratkaisu sun lähteä töihin, ja jos ei ole koulutusta mihinkään niin ekana tietysti opiskelet ammatin ja sitten töihin.
Työ tuo itsenäisyyttä, omaa rahaa, mielekyyttä ja erilaisuutta elämään, jokapäivä ei ole samanlainen, ja vkloppuja odottaa kun on vapaata! saisit olla töissä mahdollisesti "yksinäsi", tai jopa työn kauttaa löytää kaverin!
Töihin lähtö ei välttämättä houkuta, mutta kun totut töihinlähtemiseen huomaat kuinka se onkin elämässä tärkeä voimavara, edellyttäen tietysti että työ on sellaista mikä on edes ihan ok.
Itse kotiäitinä kolmatta vuotta koska viihyn, ja meinasin olla vielä kauan koska meillä se on taloudellisesti mahdollista, mutta töissäkäyminenkin toi omat hyvät puolensa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vielä vähän aikaa sitten just tollaista. Mutta sitten lähdin opiskelemaan. Ei tämäkään nyt mitään yhtä juhlaa ole, mutta tuntuu paljon paremmalta, kun on jotain omaakin, enkä ole pelkkä kodin työläinen. Ja ne kotirutiinitkin on ihan ok, kun tekee jotain muutakin välillä.
Suosittelen sulle siis, että lähdet opiskelemaan mieleistä alaa jos mahdollista, tai haet töitä. :)
Kannattaa käydä juttelemassa lääkärille.
Meinasin tähän antaa vaikka mitä vinkkejä harrastuksista sun muista, mutta tunnut sen verran masentuneelta että en tiedä onko itsehoidostakaan enää oikein apua.