Tutkimus vuoroviikkolapsista

Suomessa on se kumma tapa, että äidit omivat lapset. Meillä on juuri vuoroviikkosysteemi miehen tytön kanssa ja hyvin on toiminut. Tytöllä on todella läheiset välit sekä isään ja äitiin.

Meillä on käytössä vuoroviikkosysteemi. Toiminut hyvin jo puolitoista vuotta. Lapset 11v ja 8v.

Meillä toiminut hyvin viimeiset 6 vuotta. Olen lapselta kysynyt miten hän itse tämän kokee, sanoo että hänellä on kaksi kotia eikä tunne olevansa mitenkään seilaamassa edestakaisin tietämättä missä hänen koti on.

Meillä on ollut käytössä vuoroviikkosysteemi siitä lähtien kun lapsi oli 5-vuotias, nyt 10- vuotias. On toiminut hyvin ja lapsella on hyvin välit molempiin vanhempiinsa.

Lapsi oli poikkeuksena viime 2-viikkoa äidillä: ikävä oli kova isän luo. Soitteli ja tekstaili isälleen jona päivä. Viikkoviikkosysteemissä pystyy luomaan rutiinit ja arjen molemmissa päissä.

terv. Äitipuoli

Miten sellainen systeemi, että lapset jäisivät asumaan perheen entiseen asuntoon ja vanhemmat muuttaisivat pois uusien kumppanisensa luo ja kävisivät vuoroviikoin asumassa lastensa kanssa?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 09:34"]

Miten sellainen systeemi, että lapset jäisivät asumaan perheen entiseen asuntoon ja vanhemmat muuttaisivat pois uusien kumppanisensa luo ja kävisivät vuoroviikoin asumassa lastensa kanssa?

[/quote]

Vois tulla vähän kalliiksi ylläpitää 3 asuntoa. Mistä käsitys että eron jälkeen on heit uudet kumppanit?

Meillä toimi myös parhaiten homma silloin kun oli vuoroviikkosysteemi. Ikävä kyllä isä muutti sittemmin pitkälle ja lopulta ulkomaille, joten systeemistä jouduttiin luopumaan. Sen jälkeen isän ja lasten välit onkin etääntyneet. Isä on muuttanut jo takaisin Suomeenkin, mutta välit on todella etäiset. Poika ei ole nähnyt isäänsä yli 3 vuoteen ja tytärkin viime vuonna viimeksi. Harmillista. Kun on poissa silmissä, niin on poissa mielestä. Ilmeisesti.

Liputan ehdottomasti vuoroviikkosysteemin puolesta. Meillä lapset pitkään haikailivat asumisjärjestelyn perään. Edellyttää toki asiallisia vanhempien välejä ja lähekkäin asumista, jotta lapsilla yhtäläinen mahdollisuus koulunkäyntiin ja kavereihin molempien vanhempien luona.

No minä en silti usko että kaikissa perheissä toimii, varsinkin jos välimatkaa on yhtään enemmän kuin kävellen kulkee. Voi olla hyvinkin raskasta monelle murrosikäiselle, kun ei se oleminen ole aina niin helppoa muutenkaan.

Läheiset välit on mahdollista pitää etänäkin, nykyään kun on yhteydenpito helppoa ja halpaa.

Av-mammahan ei tutkimuksia usko.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 09:34"]

Miten sellainen systeemi, että lapset jäisivät asumaan perheen entiseen asuntoon ja vanhemmat muuttaisivat pois uusien kumppanisensa luo ja kävisivät vuoroviikoin asumassa lastensa kanssa?

[/quote]

Vois tulla vähän kalliiksi ylläpitää 3 asuntoa. Mistä käsitys että eron jälkeen on heit uudet kumppanit?

[/quote]

Monella perheellä on kolme asuntoa kun on molempien sinkkuvuosien kämpät sijoitusasuntoina ja perheen yhteinen asunto. Jos on muutaman vuoden ehtinyt sinkkukämpäänsä maksaa tuloistaan ja sitten muutaman vuoden perheasuntoa tuloistaan sekä sen sijoitusasunnoksi jääneen sinkkuasunnon lainaa vuokratuloilla niin ei ole mikään ongelma asua kolmessa asunnossa. Tuollaisissa asunnon hankinta, yhteen muuttamis/eroamisasioissa aikajänne yleensä 10-15 vuotta.

Enemmän siitä tulee säätöä, että vanhemmat muuttavat. Ensinnäkin se lasten asunto ei olisi viihtyisä, koska kumpikaan vanhempi ei halua/voi sinne ostaa mitään kallista, koska on toinenekin astunto sisustettavana. En voisi ostaa tuota kahden tonnin sohvaa molempiin koteihin ja tiedän, ettei eksäni suostuisi maksamaan sohvasta edes puolta. Enkä toisi asuntoon mitään lempitavartoitani.

Eli tämä lasten koti olisi vain kämppä, koska vanhemmat eivät kokisi sitä omaksi kodikseen. Aika tylsä lapsellekin.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:32"]

Enemmän siitä tulee säätöä, että vanhemmat muuttavat. Ensinnäkin se lasten asunto ei olisi viihtyisä, koska kumpikaan vanhempi ei halua/voi sinne ostaa mitään kallista, koska on toinenekin astunto sisustettavana. En voisi ostaa tuota kahden tonnin sohvaa molempiin koteihin ja tiedän, ettei eksäni suostuisi maksamaan sohvasta edes puolta. Enkä toisi asuntoon mitään lempitavartoitani.

Eli tämä lasten koti olisi vain kämppä, koska vanhemmat eivät kokisi sitä omaksi kodikseen. Aika tylsä lapsellekin.

[/quote]

Se on ihan vanhemmista kiinni tekevätkö siitä paikasta kodin vai kämpän. 
Miksi et toisi asuntoon lempitavaroitasi? Siksi ettei lastesi isä (ja lapsesi!) vain hyödy niistä millään tavalla?

Tekeekö kahden tonnin sohva kodin? Onko koti jotenkin huononpi, jos kahden tonnin sohvan tilalla on 200e ikea-kaluste, tai vaikka ilmainen kirppikseltä?

Lapsillasi on tuskin missään kanssasi hyvä olo, kun asenteesi on tuo. Lapsille viikkoviikko-muuttaminen on tietenkin raskaampaa kuin aikuiselle. 

No eipä se minkään juoppolallivanhemman tai persoonallisuushäiriöisen oman navan pyörittäjän kanssa onnistuisi.

Kaikkia ei kiinnosta lasten hyvä elämä vaan oman katkeruuden esilletuominen ja se ettei kellään olisi kivaa.

Mutta hienoa että teillä sujuu, tosin ihmettelen miksi olette eronneet, kun noin kaikki pelittää?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:32"]

Enemmän siitä tulee säätöä, että vanhemmat muuttavat. Ensinnäkin se lasten asunto ei olisi viihtyisä, koska kumpikaan vanhempi ei halua/voi sinne ostaa mitään kallista, koska on toinenekin astunto sisustettavana. En voisi ostaa tuota kahden tonnin sohvaa molempiin koteihin ja tiedän, ettei eksäni suostuisi maksamaan sohvasta edes puolta. Enkä toisi asuntoon mitään lempitavartoitani.

Eli tämä lasten koti olisi vain kämppä, koska vanhemmat eivät kokisi sitä omaksi kodikseen. Aika tylsä lapsellekin.

[/quote]

Se on ihan vanhemmista kiinni tekevätkö siitä paikasta kodin vai kämpän. 
Miksi et toisi asuntoon lempitavaroitasi? Siksi ettei lastesi isä (ja lapsesi!) vain hyödy niistä millään tavalla?

Tekeekö kahden tonnin sohva kodin? Onko koti jotenkin huononpi, jos kahden tonnin sohvan tilalla on 200e ikea-kaluste, tai vaikka ilmainen kirppikseltä?

Lapsillasi on tuskin missään kanssasi hyvä olo, kun asenteesi on tuo. Lapsille viikkoviikko-muuttaminen on tietenkin raskaampaa kuin aikuiselle. 

[/quote]

Sinä et näemmä ole lukenut sen enempää tämän ketjun viestejä kuin tuota tutkimustakaan... Ei kai lapset itse valitse  asumismuotoa, jos se olisi lapselle jotenkin raskaampaa. Eikä lapsi "muuta" mitään viikottain. Hänellä on kaikki tavarat jo valmiina.  

Ja minä itsekin muutan vuoroviikoin. Sen viikon, kun lapset ovat isällään, niin minä asun miesystäväni luona. Minullakin on siis kaksi kotia ollut jo pari vuotta. Ei siinä mitään raskasta ole.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:32"]

Enemmän siitä tulee säätöä, että vanhemmat muuttavat. Ensinnäkin se lasten asunto ei olisi viihtyisä, koska kumpikaan vanhempi ei halua/voi sinne ostaa mitään kallista, koska on toinenekin astunto sisustettavana. En voisi ostaa tuota kahden tonnin sohvaa molempiin koteihin ja tiedän, ettei eksäni suostuisi maksamaan sohvasta edes puolta. Enkä toisi asuntoon mitään lempitavartoitani.

Eli tämä lasten koti olisi vain kämppä, koska vanhemmat eivät kokisi sitä omaksi kodikseen. Aika tylsä lapsellekin.

[/quote]

Se on ihan vanhemmista kiinni tekevätkö siitä paikasta kodin vai kämpän. 
Miksi et toisi asuntoon lempitavaroitasi? Siksi ettei lastesi isä (ja lapsesi!) vain hyödy niistä millään tavalla?

Tekeekö kahden tonnin sohva kodin? Onko koti jotenkin huononpi, jos kahden tonnin sohvan tilalla on 200e ikea-kaluste, tai vaikka ilmainen kirppikseltä?

Lapsillasi on tuskin missään kanssasi hyvä olo, kun asenteesi on tuo. Lapsille viikkoviikko-muuttaminen on tietenkin raskaampaa kuin aikuiselle. 

[/quote]

Koska minulla ei ole lempitavaroita kuin yhden kappalein. Ja en todellakaan halua niitä jakaa eksäni kanssa. Jos minulle iloa tuo luksussohvani, niin enhän minä ole iloinen siellä kämpässä, jossa on kirppissohva. Totta kai tämä asenne heijastuu lapsiinkin.

Ja lapsi ei todellakaan muuta mihinkään. Hän vain siirtyy eri kotiin viikon päätteeksi. Se ei ole muuttamista.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:32"]

Enemmän siitä tulee säätöä, että vanhemmat muuttavat. Ensinnäkin se lasten asunto ei olisi viihtyisä, koska kumpikaan vanhempi ei halua/voi sinne ostaa mitään kallista, koska on toinenekin astunto sisustettavana. En voisi ostaa tuota kahden tonnin sohvaa molempiin koteihin ja tiedän, ettei eksäni suostuisi maksamaan sohvasta edes puolta. Enkä toisi asuntoon mitään lempitavartoitani.

Eli tämä lasten koti olisi vain kämppä, koska vanhemmat eivät kokisi sitä omaksi kodikseen. Aika tylsä lapsellekin.

[/quote]

Se on ihan vanhemmista kiinni tekevätkö siitä paikasta kodin vai kämpän. 
Miksi et toisi asuntoon lempitavaroitasi? Siksi ettei lastesi isä (ja lapsesi!) vain hyödy niistä millään tavalla?

Tekeekö kahden tonnin sohva kodin? Onko koti jotenkin huononpi, jos kahden tonnin sohvan tilalla on 200e ikea-kaluste, tai vaikka ilmainen kirppikseltä?

Lapsillasi on tuskin missään kanssasi hyvä olo, kun asenteesi on tuo. Lapsille viikkoviikko-muuttaminen on tietenkin raskaampaa kuin aikuiselle. 

[/quote]

Koska minulla ei ole lempitavaroita kuin yhden kappalein. Ja en todellakaan halua niitä jakaa eksäni kanssa. Jos minulle iloa tuo luksussohvani, niin enhän minä ole iloinen siellä kämpässä, jossa on kirppissohva. Totta kai tämä asenne heijastuu lapsiinkin.

Ja lapsi ei todellakaan muuta mihinkään. Hän vain siirtyy eri kotiin viikon päätteeksi. Se ei ole muuttamista.

[/quote]

Miksi et halua jakaa lempitavaroitasi exäsi kanssa? Miksi et voi kuljettaa niitä viikko-viikko mukanasi, ihan niin kuin lapsesi joutuvat tekemään?

Aika pinnallista, jos luxussohva tekee sinut niin onnelliseksi, ettei sitä onnea mikään muu voi korvata. 

Ethän sinäkään muuta viikon lopuksi, vaan siirryt toiseen kotiin! 

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 09:34"]

Miten sellainen systeemi, että lapset jäisivät asumaan perheen entiseen asuntoon ja vanhemmat muuttaisivat pois uusien kumppanisensa luo ja kävisivät vuoroviikoin asumassa lastensa kanssa?

[/quote]

Vois tulla vähän kalliiksi ylläpitää 3 asuntoa. Mistä käsitys että eron jälkeen on heit uudet kumppanit?

[/quote]

Monella perheellä on kolme asuntoa kun on molempien sinkkuvuosien kämpät sijoitusasuntoina ja perheen yhteinen asunto. J

[/quote]

Monella? En kyllä tunne yhtään. Aika hemmetin varakas talous saa olla jos ei omia sinkkuasuntoja tarvitse myydä kun ostaa ison perheasunnon, omakotitalon tms.

[/quote]

No ei ollenkaan. Meillä oli molemmilla omat jo maksetut asunnot kun muutettiin yhteen kolmekymppisinä ja vuoden päästä siitä perustettiin perhe. Niiden sinkkuasuntojen vuokratuotoilla paitsi että maksettiin niiden asuntojen vastike ja verot tuloista, maksettiin myös yhteisen asunnon asuntolainaa. Ulkopuolisia takaajiakaan ei tarvittu kun yhtä asuntolainaa varten oli jo kolme asuntoa.

Olennaista on se, että tutkimuksen lapset olevat kuudesluokkalaisia ja yläkouluikäisiä.

Mielentoista olisi tietää vakutus pieniin lapsiin. Miksiköhän tutkimukseen on valittu nimeenomaa vanhampia lapsia?

Meillä ei toimi, vaikka virallisesti on sovittu viikko-viikko. Lapsen isä ja tämän uusi vaimo eivät ymmärrä sitä, että teini-ikää lähestyvillä lapsilla tärkeintä on kaverit, harrastukset ja koulu. Lapsia päästetään vain nihkeästi kavereiden luo, kun pitäisi viettää laatuaikaa (ja todellisuudessa ei kuitenkaan edes tehdä mitään, lapset pelailevat keskenään ja tylsistyvät), harrastuksia jätetään väliin jne. Isä haluaa luoda oman todellisuuden, missä normaali arki väistyy kaiken hänen keksimänsä tieltä. Lapset eivät viihdy pidempiä aikoja tuollaisessa. Käyvät tapaamassa isäänsä, viipyvät päivän-pari, mutta aika äkkiä haluavat jo pois.

Se on sääli, olen yrittänyt kertoa, ettei se lasten oman arjen ja tilan kunnioittaminen ole isälle mikään uhka, ja lapsetkin mieluummin tulisivat jos tietäisivät, että voivat lähteä päiväksi kavereiden kanssa menemään ja tulla illalla kotiin. Mutta ei, aina kuulemma pitää tapella ja vääntää. No, olkoot minun luonani sitten ja eläkööt normaalisti.

Vähän välimatka tätä tosiaan häiritsee, sillä vaikka lasten isälle on vartin matka autolla, julkiset eivät fiksusti kulje ja vähän on pitkä matka pyöräilyyn vielä. Eli kuljetusten varassa ovat pitkälti lapset, eikä isä halua kuljettaa. Itse kyllä kuskaan, isäviikoillakin kuskaisin, mutta siitä kuulemma tulee hirveät huudot uudelta vaimolta. Huoh.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 09:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 09:34"]

Miten sellainen systeemi, että lapset jäisivät asumaan perheen entiseen asuntoon ja vanhemmat muuttaisivat pois uusien kumppanisensa luo ja kävisivät vuoroviikoin asumassa lastensa kanssa?

[/quote]

Vois tulla vähän kalliiksi ylläpitää 3 asuntoa. Mistä käsitys että eron jälkeen on heit uudet kumppanit?

[/quote]

Monella perheellä on kolme asuntoa kun on molempien sinkkuvuosien kämpät sijoitusasuntoina ja perheen yhteinen asunto. J

[/quote]

Monella? En kyllä tunne yhtään. Aika hemmetin varakas talous saa olla jos ei omia sinkkuasuntoja tarvitse myydä kun ostaa ison perheasunnon, omakotitalon tms.