Kuinka tärkeä lapsuudenkoti on teille?

Ei mulla sellaista enää ole. Valis

Ei yhtään tärkeä, enkä muuttaisi siihen.

Mun vanhemmat on muuttaneet niin monta kertaa, että ei mulla ole mitään lapsuudenkotia. Niitten nykyisessä asunnossa en ole itse asunut koskaan.

Minkähän niistä monista asuinpaikoista nimeäisi lapsuudenkodiksi? Sitä kun on lapsuudessaan asunut 4 paikkakunnalla ja ainakin kahdessa paikkaa kussakin, niin ei oikein ole sitä yhtä lapsuudenkotia ollenkaan.

On tärkeä ja minä minä omistan sen. Lunastin toiset pois sen omistuksesta. Muuttaisin siihen heti, jos se vain olisi mahdollista. Asun kyseisessä asunnossa kyllä kuukausia joka vuosi, koska työttömänä ja ajoittain sairaslomalaisena se ollut mahdollista. Heikkokuntoinenhan se on, mutta en vaadi paljoa. Aion muuttaa sinne pysyvästi heti, kun se mahdollista. 

Tokihan riippuisi siitä millainen se lapsuuden koti on. Minun kotini on omakotitalo järven rannalla. 

Ei ole lapsuudenkoti enää asumiskelpoinen. Ja oli kaupungin vuokra-asunto muutenkin, että ei sinne nyt noin vain muutettaisi. 

Siellä asuu joku toinen perhe.

Muutettiin varmaan 7 kertaa. Ei mulla ole mitään yhtä lapsuudenkotia, enkä kaipaa sellaista.

Mun vanhemmat muuttivat lapsuudenkodistani pois jo 2006. Ei ole tärkeä.

Muuttaisin jos olisi.

Missä ap asuu?

Sellainen homeinen 80 luvulla rakennettu röttelö. En muuttaisi ikinä siihen asumaan. Kerran pari vuoteen käyn vanhempiani tapaamassa. Inhoan koko paikkaa.

On tärkeä. Olen asunut ulkomailla vuosia monta kertaa ja palannut aina asumaan lapsuuden kotiini.

Äitini kotipaikka ja isäni uurastamat pellot; tärkeä asia ja toivottavasti joku lapsistani tulee tässä asumaan.

Talo on jo 50 vuotta vanha, mutta hyvin remontoitu. Jossain vaiheessa toivottavasti joku rakentaa uuden talon.

On se tärkeä, vierailen monta kertaa vuodessa. Varsinkin kesällä ihana paikka, kun voi olla rehevässä pihapiirissä. Mutta en ole koskaan harkinnut, että muuttaisin sinne, elämäni on nyt toisaalla. Olen iloinen niin kauan, kuin vanhemmat vielä asuvat siellä ja voin vierailla. Voi olla, että kovin monta vuotta ei mene, kun siitä joudutaan luopumaan. 

Asuin lapsuuden kodissani 16-vuotiaaksi asti. Äitini asuu siellä vieläkin. En muuttaisi sinne asumaan mistään hinnasta koska on metsän keskellä pienellä paikkakunnalla. En muutenkaan haikaile mitään menneitä koskaan vaan suuntaan tulevaan.

M40

Lapsuudenkoti ei ole minulle tunnetasolla tärkeä, vaikka tämä lopulta päädyin ostamaan itselleni. Vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja, joten näissä seinissä ei mitään idyllisiä muistoja asu. Talo on kuitenkin hyvällä sijainnilla ja alueen arvo nousee koko ajan. Näin tämän enemmänkin sijoituskohteena.

Nyt kun olen saanut itse laittaa tämän ja luoda tänne omia muistoja, tämä on alkanut tuntua kodilta. Ajattelin asua tässä muutaman vuoden ja myydä sopivalla hetkellä, mutta taidankin viihtyä täällä huomattavasti kauemmin.

Vierailija kirjoitti:

Missä ap asuu?

Helsingissä.

Olin ajatellut että on, mutta kun vanhempani päättivät myydä ja olin juuri itse etsimässä isompaa, huomasin, että ei se oikeastaan olekaan niin tärkeä enkä todellakaan halua sitä ostaa.

Talo itsessään oli hyvä, vanhempani rakennuttivat sen kun olin päiväkoti-ikäinen joten historia ja kunto oli tiedossa, sitä oli päivitetty ja siitä oli pidetty huolta. Lapsuudessani sijainti oli mitä mainioin: rauhallista aluetta hieman syrjässä, mutta hyvien yhteyksien varrella.

Jokunen vuosikymmen myöhemmin alue on kuitenkin levotonta, sinne on tässä vuosien varrella rakennettu todella paljon, saman kadun varressa oli lapsuudessani 3 taloa, nyt siinä on useita rivitaloasuntoja, joissa on yhteensä noin 30 asuntoa, sekä 8 omakotitaloa. Lähipalveluita on toki tullut myös lisää, mutta niin on kiven heiton päähän myös uusi koulu, jonka yläaste ja nuorisotoiminnan keskitys ikävä kyllä auheuttavat ongelmia.

Joten ei kiitos, lapsuuden kodissani asuu nyt joku toinen perhe eikä se haittaa minua laisinkaan.

En haikaile, huonokuntoinen rintamamiestalo jossa edessä valtavat kalliit remontit. Nykyinen kotini on paljon viihtyisämpi.

Ei ole olemassa enää lapsuudenkotia siinä mielessä, että siellä asuisi joku perheestäni.