Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valakaa minuun voimaa erota
15.05.2015 |
Mies ei osallistu mihinkään kotitöihin ja lapsen hoitoonkin vain silloin jos pyydän/käsken monta kertaa, jos silloinkaan. Vapaa-aikanaan juo, pelaa ja nukkuu kuin poikamies konsanaan.
Hän käyttäytyy kaiken kaikkiaan törkeästi minua ja varsinkin lasta kohtaan. Silloin harvoin kun hoitaa lasta, niin makaa vaan sängyssä pelaamassa kännykällä ja sanoo, että hyvin se touhuaa yksinään. Lähes koko koko kotonaoloaikansa hän käyttää tietokoneella lorvien, eikä lähes koskaan leiki oma-aloitteisesti lapsen kanssa.
Hän, väärinymmärretty mies, on kuitenkin sitä mieltä, että valitan turhasta. Tänään sain kuulla mm. etten saa olla vihainen hänelle. En saa? Mitä vittua, jos ukko luulee, että hän työssäkäynnillään lunastaa ympärivuorokautisen kodin- ja lapsenhoitajan joka mukisematta hoitaa kaiken kotiin ja lapseen liittyvän, niin ihan turhaanko olen hänelle vihainen. Sanoin tänään, että on aikalailla ihan sama onko hän täällä kotona, vaiko esim harrastuksessaan, koska kyllä tuohon koneelle voin laittaa vaikka tyynyn möllöttämään. Tyynystä kuitenkin tulisi vähemmän siivottavaa eikä tarvitsisi vaatia koko ajan johonkin osallistumista kuin kiukkuiselta teiniltä.
Valakaa muhun voimaa erota. Mitä järkeä on jatkaa tällaista, ei ole kenenkään edun mukaista.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 10:10"]Missä näet itsesi 10 vuoden päästä? Olisiko mahdollista, että nyt elätte jotain matalalentokautta, mutta 10 vuoden päästä olisit onnellinen tuon miehen kanssa? Vai ahdistutko ajatuksesta, että vielä 10 vuoden päästä joutuisit häntä katselemaan? Jos vastaus jälkimmäiseen on kyllä, niin miksi pitkittämään asiaa. Eroa. Tee kaikki järjestelyt ja hoida asia. Tässä vaiheessa on ehkä vielä mahdollisuus, että mies havahtuu, että hän on todella menettämässä sinut, ja saattaa kyetä muuttumaan, mutta ellei, niin ainakin sulla on sitten käytännön asiat mietittynä. En tarkoita että siis uhkailet erolla, että nyt jos et muutu niin sitten eroan, vaan asennoidu jo siihen eroon. Koska suurella todennäköisyydellä mies ei tule muuttumaan. Enkä oikein tiedä, mitä sellaista mies voisi siinäkään kohtaa sanoa, jolla olisi mitään väliä. "Hei kulta, nyt mä lupaan osallistua" - tämänhän hän on luvannut jo aiemmin. Ehkä perun tuon aiemmin kirjoittamani, että mies voi muuttua, hänellä lienee ollut tarpeeksi mahdollisuuksia osoittaa halunsa osallistua, mutta kun ei osallistu, niin mitäpä sellaisella tekee.
Ja vaikka asiat ovat varmasti hankalampia yksinhuoltajana, niin usko pois, elämä on kuitenkin jollain tapaa helpompaa, kun ei ole siellä sohvan pohjalla vätystä, jolta edes teoriassa toivoisi apua. Kaikki on yksin sun vastuulla, sun järjesteltävissä eikä tule mitään pettymyksiä eikä yllättäviä tekijöitä. Sinä voit organisoida arkenne juuri niin sujuvaksi kuin mahdollista.
Tsemppiä sulle. Ehkä voisit väläytellä vielä jotain pariterapiakorttia, voit sitten ainakin lapselle todeta, että sinä yritit, mutta yhden yrittäminen ei riittänyt.
[/quote]
Näen itseni 10 vuoden päästä ainakin uudessa ammatissa, sellaisessa, jolla pystyn elättämään perheeni edes joten kuten. Nykyisellä palkalla jos jäisin yksinhuoltajaksi, niin ei olisi mitään saumaa.
Kai tämäkin on ollut jonkinlaista vakaamman tulevaisuuden varmistelua, että olen suunnitellut uudelleenkouluttautuvani niin, että olisi mahdollista pärjätä taloudellisesti yksinkin.
Ongelma on nyt sen suhteen se, että pääsykoekutsua ei ole tullut, eikä tuskin enää tänä keväänä tulekaan.
Mitä teen? Eroan ja palaan paskatyöpaikkaan paskalla palkalla ja mitä todennäköisemmin saan vielä potkut tai vähintäänkin työaikaa vähennetään merkittävästi. Opiskelu ainakin olisi ollut helpompaa, jos edes välillä saisin lapsenhoito-ja ruoanlaittoapua, joita mies välillä tekeekin. Mutta kun ei voi koskaan luottaa, että apua saisi silloin kun sitä tarvitsee.
Pariterapia olisi mielestäni yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto. Yllättäen mies ei sellaisesta perusta. Uskon kuitenkin, että saisin hänet sinne jotenkin raahattua, olemme kuitenkin ennenkin käyneet hetken sellaisessa ja siitä oli ainakin jossain määrin apua.
Kaikki miehen lupaukset pöydän pyyhkimisestä lähtien ovat lähiaikoina olleet turhia. Arvioisin, että suurin osa luvatuista asioista ei ole toteutunut. Välillä en edes jaksa pyytää apua, sillä pettymys on suurempi suru kuin kaiken tekeminen yksin ja väsyneenä. Tällaista menoa en ainakaan voi kuvitella jaksavani 10 vuotta, jotain on muututtava.
Väsymyksestä puheen ollen, aion nyt nukkua hetken kun sain lapsen päiväunille. Palaan vielä tänään vastailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli ostanut kimpun kukkia ja pyysi anteeksi lähiaikojen käytöstään. Edistyksellistä hänelle, että sain edes anteeksipyynnön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, ja taas yksi lupaus petetty, heti aamusta klo 6. Miehen piti nousta lapsen kanssa, että minä saisin edes kerran nukkua.
En kyllä onneksi uskonutkaan että tämä toteuisi, niin ei vituttanut niin paljoa.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:18"]Olikohan lukenu tätä ketjua!
[/quote]
Heh, tuskin nyt kuitenkaan, vaikka toki tietääkin että aina mä täällä AV:lla roikun. Taitaa täällä olla pari muutakin ketjua paskoista miehistä, niitä kun meillä AV:laisilla tuntuu riittävän.
Sanoin kyllä, ettei yksi kukkakimppu kumia kaikkea sitä mitä on tehnyt ja jättänyt tekemättä, mutta kiitin kuitenkin kauniisti.
Alue: Aihe vapaa
Minulle tuli myös ensin mieleen että oletko varma että tunsit miehen kunnolla/oikeasti ennen kuin teitte lapsen? Ainakin pitäisi hälytyskellot soida jos miehen motivaatio on ylipäätänsä noin "korkealla". Mutta ei kai tässä vaiheessa jää vaihtoehdoksi kuin erota tai kestää tilanne.